Mutta sitten Afrikkaan. Afrikallahan on hieman yksinkertaistettuna neljä ongelmaa:
1. Useassa maassa tuotannon yksipuolisuus
2. Poliittinen epävakaus ja korruptio
3. Holtiton väestönkasvu
4. Hallinnollinen kyvyttömyys hoitaa omia asioitaan
Näistä vain yhteen (miehittämättä ja ottamatta siirtomaita takaisin) voidaan Euroopasta käsin jotenkin vaikuttaa ja se on tuo väestön kasvu. Afrikan valtioiden ruokkiminen ulkopuolisella avulla on vain malhusiaanisen väestöntasauksen keinotekoista siirtämistä tuonnemmaksi. Se tulee vastaan vääjäämättä ja tuo tullessaan tuon mainitsemasi siirtolaishyöyn.
Toki voidaan vaikuttaa jokaiseen. Ja niitä on moneen kertaan käyty läpi verotuksesta alkaen ja päätyen Halla-ahonkin esittämään Afrikan infran massiiviseen ja Afrikan sisäisen kaupan tukemiseen.
Olisiko parempi keskittyä siihen, miten se massa pysäytetään jo Pohjois-Afrikkaan sen sijaan, että siirretään ongelmaa muutamalla vuodella tulevaisuuteen ja samalla paisutetaan sitä kvantitatiivisesti lisää?
Pohjois-Afrikan kaupungistumisen tukeminen taitaa olla ainoa keino vastata siihen, että nyt suuri osa Afrikan nuorista ihmisistä näkee tulevaisuutensa jossain muualla kuin kotiseudullaan. Nyt tavoite on Eurooppa/USA, mutta se voisi olla myös Pohjois-Afrikan kehittyneemmät kaupungit, jos sellaisia olisi enemmän. Niiden ympärille syntyisi työpaikkoja.
Kun tuetaan oikeilla toimilla Afrikkaa, tuetaan persujen tarkoittamia omia siinä mielessä, että vähennetään painetta Eurooppaan. Kun vedetään tukia pois ja lisätään vastakkainasettelua, luodaan hyvin vaarallista tilannetta noin vuoden 2050 jälkeiseen maailmaan.
Se ei tietenkään ole Euroopan etujen mukaista, mutta tyhmä toiminta on osa Perussuomalaisten, Legan ja muiden eurooppalaisten laitaoikeiston puolueiden populismia.