YLE-urheilu tuottaa hyvää tavaraa mielestäni. Hyviä sisältöjä, niinkö se nykyään pitää sanoa.
YLE-Puheessa hyvää on Politiikkaradio, Perttu Häkkisen ohjelma ja urheilu.
Puhe oli alkuaikoinaan lempparikanavani, mutta nykyään pitää olla tarkkana etten väärään aikaan sille eksy eli aamulla, päivällä tai iltapäivällä. Tai illallakaan mikäli urheilua ei tarjota.
Aamun tiedostavaa rupattelua, Juuso Pekkinen johdattelee kolmen minuutin monologin eli videopelien kautta maailmankuvan tulkintaansa, jolle peilataan eilisillan uutisaiheesta poimittua yksityiskohtaa mukamas terävästi eli amerikkalaisesta somesta kopioituja viherjargonia. Minusta helvetin rasittavan kuuloista mutta luultavasti uppoaa kolmikymppisiin wannabe-älykköihin Vantaalla, Espoossa saattaa tehdä jo tiukempaa. Vitsikevennystä on Alina Kulon (sen fiksumman juontajaparin) viski-Alina ääneen turvautuminen. Alina Kulo kuulostaa äänensävystä hehkuvan huumorintajun ja itseironian ansiosta YLE-Puheen älykkäimmältä puheloiselta. (Politiikkaradion radion kundit ovat toki teräviä). Nämä Jarmo Laitanevat ja Silja Rauniot, suojatyöpaikassa on kiva vetää propagandaa. Varsinkaan kun ei itse tajua tekevänsä sitä, niin on kiva tehdä työtä omassa kivassa kuplassaan. Torstai-iltapäivän mamut ovat olleet ja ovat nytkin helvetin tyhmiä ja rasittavia, itseriittoisia konfliktin hakijoita: Suomi on paska maa, varsinkin kantasuomalaiset ovat pohjimmiltaan paskiaisia. Ali Jahangari on rasittava tyhjännauraja, muutaman kerran alkuaikoina hän hieman haastoi valtakunnan somali Husua ohjelmassa, mutta nopeasti se kuivui Husun huumorintajuttomuuteen, surullista kuunneltavaa. Nyttemmin Mahadura-Özberkan on taattua femisistipuolueen agitaatiota. Voi kun söpöä kun mamunaiset ovat päässeet radioon, puhuvat niin hyvää suomeakin vielä.
Vihervasemmiston harrastekanava, mutta ilmeisesti meillä on siihen varaa koska onneksi siltä tulee myös urheilua.
