Studion kesäpoikaa vaivaa selvästi karmea kipsi. Jotenkin uskoisin, että nuo lastentarhatason miljoonaan kertaan kysytyt "onko ylivoima tärkeää?" -aivopierukysymyksetkin johtuvat pitkälti paskasta housussa - riskejä karttaen ja tyhjiä jargon-lausahduksia suoltaen saadaan erätauot kulutettua. Vuosien saatossa voi tosin käydä mettemannoset, eli hirvittävää myötähäpeää aiheuttaneet tärinäkohtaukset ja spontaanit jäätymiset kameran edessä poistuvat kokemuksen tuoman esiintymisrutiinin kehittyessä. Kisat kuitenkin ovat just nyt, ja tuo koomailu studiossa tuppaa hieman ärsyttämään.
Studiovieraista Simpson-Sakke vaikuttaa nykyisin paikoilleen jämähtäneeltä liiton mieheltä, joka hehkuttelee ysiviis-mestaruutta, SakuTeemuJere -akselia ynnämuita villepeltosia Kummolan örähdellessä ohjeita korvanappiin. Esiintymisessä ja lupsakkuudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta sisällöltään Saken anti on sitä samaa vanhaa ja täysin painotonta tauhkatuubaa, jota rahvaalle moukalle on syötetty jo toistakymmentä vuotta.
Nupe on studion puolelta ainut, jolla on lähetykselle potentiaalisesti jotakin konkreettista annettavaa. Terävämpiä kommentteja, vastakkainasettelua ja yleistä hämmennystä.
Vänkuuverin puolella homma on jotenkuten paketissa. Tapsa parantaa kuin sika juoksuaan, ja Keklu antaa vaikutelman järkähtämättömän ammattitaitoisesta kiekkomiehestä. Miinuspuolella tietysti Saarinen, joka pitäisi aina mitä tahansa YLEn televisioimaa kiekkoturnausta edeltävällä viikolla ampua sillä ryssien raketilla vaikka kiertoradalle. Mertaranta taas jatkaa sitä tuttua höpöhuutamista, josta on tolkku ja järki kaukana. Matsit vedetään läpi antsamaisella mutu-meiningillä, jolla ei välttämättä ole mitään korrelaatiota kaukalon tapahtumiin. Tuntuu siltä, että välillä matsia selostaa Mertarannan äänellä joku satunnaisjargon-generaattori, joka luo "faktoja" jostakin mustasta aukosta universumin laidalla. Joku oikeasti pelistä tietävä voisi tehdä tutkaparina hyvää, mutta - kuten todettua - Mertaranta on luultavasti tottunut työskentelemään yksin, eikä välttämättä suvaitse kilpailevaa ääntä samalle aaltopituudelle. Varsinkaan, jos se ääni ryhtyisi korjailemaan niitä Anteron toistuvia möläytyksiä "kaameista virheistä" tai "törkeistä poikittaisista mailoista".