Ei haluta laadukasta keskustelua 50000 lajifriikille, vaan kivaa "höpö-höpö"-pöllöilyä niille miljoonalle YLE-katsojalle, jotka heräävät seuraamaan vain isoja kisoja 1-2 kertaa vuodessa, ihmetellen "joks Raipe lopetti" ja "Jere vankilaan"-asenteella. Pitää viehättää isoja massoja.
Jos keskustellaan oikeasti mitä jäällä tapahtui edellisen erän aikana, niin 95% katsojista lähtee jääkaapille, röökille tai tekee jotain muuta kivaa, mutta ei ainakaan kuuntele analyyseja miten peli käännettiin jollain oivalluksella. Ollaan vielä todella kaukana siitä, että erätauolla itse pelattava ottelu olisi keskiössä.
Täytyy sanoa, että vaikka itse lasken elitistisesti itseni mieluummin tuohon "50 000 lajifriikin" joukkoon kuin miljoonan Karjala-lippispään joukkoon, niin itsekin kyllä käytän erätauon pääasiassa muuhun kuin juuri itse näkemäni (ja itse analysoimani) pelin märehtimiseen jonkun kaljupäisen ukon toimesta. Fläpppitauluista ja pelikirjamiehistä puhumattakaan. Jos olen itse erän nähnyt, niin teen omat päätelmäni siitä, miten "peli käännettiin", en tarvitse siihen mitään kekkulia selventämään tylsiä teorioitaan tai selittämään latteuksiaan. En tarvitse siihen sakkepietilöitä enkä myöskään "johtavia analyytikkoja", enkä mokomia jaksa kesken pelin kuunnella.
Analysoida ehtii myöhemminkin, ajan kanssa ja etäisyyttä turnaukseen ottaen, mutta carpe diem -periaatteella arvokisapeleistä on hyvä nauttia tunteella. Erätauoilla ehtii tosiaan käymään vessassa, jääkaapilla tai röökillä (jos sattuu polttamaan, minä en satu) ja palautumaan pelin seuraamisen jännityksestä (erityisesti pudotusotteluissa). Sitten vain seuraavaa erää odottamaan ja eläytymään otteluun.
Jääkiekko on urheilua, ja urheilu on ennen kaikkea viihdettä, siksikään kisastudioista ei ole syytä rakentaa mitään pystyyn kuolleiden analyysi- ja tilastomiesten akateemista tutkijaseminaaria, jota ei siinä tilanteessa jaksa lainkaan kuunnella. Pelin jälkeen ja jälkilähetyksissä voi olla analyysin paikka, mutta ei erätauoilla. Erätauoille sopii jonninjoutava kevyt viihde kuten top5-koosteet, höyhenenkeveät pelaajakortit sun muu.
Faktahan kuitenkin on, että vaikka ns. suuri yleisö ei tosiaan aina paljoakaan kiekosta tiedä tai tajua arvokisapelien ja Mertarannan selostuksen lisäksi, niin jos tätä miljoonaa tai joskus lähes kahta miljoonaa ihmistä ei olisi, niin eipä olisi myöskään lajin suosiota ja/tai televisiointia.