Havumetsien GM
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Valtaosan kansasta ei enää tarvitse lehmiä lypsää eikä herätä kukonlauluun, mutta yhteiskunta on silti edelleen täysin aamuvirkkujen ehdoilla rakennettu. Kouluihin mennään kahdeksaksi, rakennusmaalle seitsemäksi ja armeijassa herätään kuudelta. Päivittäistavarakaupat sentään alkavat olla jo melko myöhään illalla auki, mutta kaikki vähänkin pienemmät liikkeet sulkevat ovensa jo hyvissä ajoin ennen kuin normaali-ihmiset edes pääsevät töistä.
Edelleen ihmisillä on hyvin vahvana se ajatus, että aikaisin nukkumaan meneminen ja aikaisin aamulla herääminen on jotenkin "kunniallisempaa". Valvominen taas liittyy sellaiseen elämäntapaan, jossa kaikki yöt roikutaan jossain yökerhoissa bailaamassa, kouluja käydään miten sattuu ja töistä otetaan rokulipäiviä. Korkeintaan nuoruuteen voi kuulua tällainen "rokkitähden" elämäntyyli, vastuuntuntoinen aikuinen laittaa peiton korville jo iltakahdeksalta ja vie koirat ensimmäisen kerran lenkille aamuviideltä.
Ihmiset valvovat koko ajan myöhempään. TV-ohjelmat tulevat yhä myöhemmin illalla, eikä sinne petiin todellakaan viitsitä mennä koisimaan alkuillasta. Toisesta päästä yhteiskunta ei kuitenkaan yhtään jousta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten keskimääräinen yöunen pituus lyhenee. Sadattuhannet ihmiset kiskovat unilääkkeitä. Hyvin moni ihminen on siinä tilanteessa, että joka arkipäivä hortoillaan ensimmäiset heräämisen jälkeiset tunnit jonkinlaisessa horroksessa ennen kuin siinä lounastauon jälkeen aletaan vähän jo herätä uuteen päivään, vaikka työ- tai koulupäivä saattaa olla jo puolessavälissä.
Harrastan itse juoksua ja pyöräilyä, ja olen huomannut, että näiden lajien harrastajakulttuuri on kuin tehty poikkeuksellisille aamuvirkuille. Jos kuntotapahtuma järjestetään iltapäivällä neljältä, voidaan sitä jo kutsua "suvi-illaksi". Iltakahdeksalta järjestettävälle tapahtumalle voidaan sitten jo hyvillä mielin antaa "midnight"-status. Sitten machoillaan, miten sunnuntaisin lähdetään jo aamukuudelta lenkille, jotta yhdeksältä voidaan olla laittamassa perheelle aamiaista.
Fakta on kuitenkin se, että ainakin oma kroppani toimii sitä paremmin, mitä enemmän kello on illalla. En kovin mielelläni ainakaan viikonloppuisin venytä kuntoilujani iltaan asti, mutta jos niin käy, on palkintona yleensä aivan mahtava treeni. Olen myös tehnyt sellaisen havainnon, että aika myöhäänkin illalla näkee nykyisin lenkkeilijöitä, ja useimmiten kyseessä on nuoremman sukupolven edustajat. Eli ehkä tähänkin kulttuuriin on tulossa jonkinlainen muutos.
Lomalla ollessani olen huomannut, miten erilainen ns. ideaali vuorokausirytmini on verrattuna siihen, johon minut on normaalisti pakotettu. Viideltä nukkumaan ja siinä iltapäiväyhden aikaan ylös on ehkä sellainen passeli. Jos olisin ns. vapaa ammatinharjoittaja (kirjailija, vedonlyöjä tmv.), noudattaisin luultavasti juuri tämäntyyppistä rytmiä. Työpäivä voisi sitten olla klo 14-22. Sen jälkeen vähän liikuntaa ja päivällinen. Sitten yön pikkutunneilla vähän vapaa-aikaa esim. NHL:n tai MLB:n katsomisen muodossa ja viiden aikoihin nukkumaan. "Vähän" poikkeaisi tästä nykyisestä puolen yön jälkeen pehkuihin ja seitsemältä ylös -touhusta.
En toki sano, että koko yhteiskunnan pitäisi siirtyä tällaiseen rytmiin. Mutta kyllä lähes kaikkien osapuolien etu olisi sellainen noin tunnin siirto nykyisestä agraarimeinigistä. Eli koulut voisivat alkaa yhdeksältä kahdeksan sijaan. Mitä hyötyä niistä kahdeksalta alkavista tunneista edes on, kun jengi myöhästelee ja nekin, jotka tulevat ajoissa, ovat ihan silmät ristissä? Joku opettaja voisi kommentoida jotain tähän.
Pidetään jotenkin epäsopivana, kun esimerkiksi Mauri Pekkarisella on tapana järjestää kokouksia, toimittajatapaamisia ja vastaavia iltakymmeneltä. Onko sitten jotenkin normaalia, että kokoustetaan aamulla seitsemältä, kun vielä klo 23 aikoihin on istuttu sohvalla katsomassa Bond-leffaa tai Mestareiden liigaa?
Edelleen ihmisillä on hyvin vahvana se ajatus, että aikaisin nukkumaan meneminen ja aikaisin aamulla herääminen on jotenkin "kunniallisempaa". Valvominen taas liittyy sellaiseen elämäntapaan, jossa kaikki yöt roikutaan jossain yökerhoissa bailaamassa, kouluja käydään miten sattuu ja töistä otetaan rokulipäiviä. Korkeintaan nuoruuteen voi kuulua tällainen "rokkitähden" elämäntyyli, vastuuntuntoinen aikuinen laittaa peiton korville jo iltakahdeksalta ja vie koirat ensimmäisen kerran lenkille aamuviideltä.
Ihmiset valvovat koko ajan myöhempään. TV-ohjelmat tulevat yhä myöhemmin illalla, eikä sinne petiin todellakaan viitsitä mennä koisimaan alkuillasta. Toisesta päästä yhteiskunta ei kuitenkaan yhtään jousta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten keskimääräinen yöunen pituus lyhenee. Sadattuhannet ihmiset kiskovat unilääkkeitä. Hyvin moni ihminen on siinä tilanteessa, että joka arkipäivä hortoillaan ensimmäiset heräämisen jälkeiset tunnit jonkinlaisessa horroksessa ennen kuin siinä lounastauon jälkeen aletaan vähän jo herätä uuteen päivään, vaikka työ- tai koulupäivä saattaa olla jo puolessavälissä.
Harrastan itse juoksua ja pyöräilyä, ja olen huomannut, että näiden lajien harrastajakulttuuri on kuin tehty poikkeuksellisille aamuvirkuille. Jos kuntotapahtuma järjestetään iltapäivällä neljältä, voidaan sitä jo kutsua "suvi-illaksi". Iltakahdeksalta järjestettävälle tapahtumalle voidaan sitten jo hyvillä mielin antaa "midnight"-status. Sitten machoillaan, miten sunnuntaisin lähdetään jo aamukuudelta lenkille, jotta yhdeksältä voidaan olla laittamassa perheelle aamiaista.
Fakta on kuitenkin se, että ainakin oma kroppani toimii sitä paremmin, mitä enemmän kello on illalla. En kovin mielelläni ainakaan viikonloppuisin venytä kuntoilujani iltaan asti, mutta jos niin käy, on palkintona yleensä aivan mahtava treeni. Olen myös tehnyt sellaisen havainnon, että aika myöhäänkin illalla näkee nykyisin lenkkeilijöitä, ja useimmiten kyseessä on nuoremman sukupolven edustajat. Eli ehkä tähänkin kulttuuriin on tulossa jonkinlainen muutos.
Lomalla ollessani olen huomannut, miten erilainen ns. ideaali vuorokausirytmini on verrattuna siihen, johon minut on normaalisti pakotettu. Viideltä nukkumaan ja siinä iltapäiväyhden aikaan ylös on ehkä sellainen passeli. Jos olisin ns. vapaa ammatinharjoittaja (kirjailija, vedonlyöjä tmv.), noudattaisin luultavasti juuri tämäntyyppistä rytmiä. Työpäivä voisi sitten olla klo 14-22. Sen jälkeen vähän liikuntaa ja päivällinen. Sitten yön pikkutunneilla vähän vapaa-aikaa esim. NHL:n tai MLB:n katsomisen muodossa ja viiden aikoihin nukkumaan. "Vähän" poikkeaisi tästä nykyisestä puolen yön jälkeen pehkuihin ja seitsemältä ylös -touhusta.
En toki sano, että koko yhteiskunnan pitäisi siirtyä tällaiseen rytmiin. Mutta kyllä lähes kaikkien osapuolien etu olisi sellainen noin tunnin siirto nykyisestä agraarimeinigistä. Eli koulut voisivat alkaa yhdeksältä kahdeksan sijaan. Mitä hyötyä niistä kahdeksalta alkavista tunneista edes on, kun jengi myöhästelee ja nekin, jotka tulevat ajoissa, ovat ihan silmät ristissä? Joku opettaja voisi kommentoida jotain tähän.
Pidetään jotenkin epäsopivana, kun esimerkiksi Mauri Pekkarisella on tapana järjestää kokouksia, toimittajatapaamisia ja vastaavia iltakymmeneltä. Onko sitten jotenkin normaalia, että kokoustetaan aamulla seitsemältä, kun vielä klo 23 aikoihin on istuttu sohvalla katsomassa Bond-leffaa tai Mestareiden liigaa?