Yhdysvaltojen tulevaisuus – jatkuuko kahtiajako?

[Mediakuutio]

On varakkaiden ihmisten joukossa sellaisiakin, kenellä on ollut lähinnä onnea joko syntyä oikeaan sukuun tai sitten on käynyt bisneksissä joku tavaton munkki, mutta aika suurelta osin noita ihmisiä yhdistää hirveä draivi tehdä sitä rahaa ja tulla rikkaaksi.

Bill Gates taisi tätä perustella, kun tässä taannoin nousi kohu hänen lausunnostaan että ei halua tyttärensä naivan köyhää miestä, että hänen omassa päässään rich ja poor eivät niinkään tarkoita sitä, miten ihmisellä on rahaa vaan enemmän sitä mindsettiä, joka ihmisellä on. Gatesin mukaan poor guy on sellainen, joka jonkun jättipotin saadessaan hassaa rahat menemään nopeasti eikä edes yritä esim. laittaa niitä poikimaan. Kun raas rich guy on sellainen, että vaikka menettäisi kaiken, lähtee yrittämään uudestaan ja lopulta rikastuu jälleen.

Ehkä se asian pihvi on se, että tähän mindsettiin ja draiviin vaikuttaa hyvin paljon:
1. Geenit
2. Kasvuympäristö
3. Esimerkiksi perheen tukiverkot

Eli täysin sattuman varaiset asiat yksilön kannalta. Ei kukaan pysty noihin itse vaikuttamaan. Sen lisäksi ei muiden positiivisten sattumien tarvitse olla mitään tajuttomia munkkeja vaan pienempiä onnen kantamoisia joiden vaikutus kuitenkin tuolla pitkällä matkalla (uralla) on käänteentekevä.

Edit. Ja edelleen varmasti jokainen ymmärtää, että lisäksi se vaatii yksilöltä myös paljon työtä. Kuitenkin noiden asioiden sisäistäminen olisi ensiarvoisen tärkeää.

 

[Wild-Chester]

Huomattavasti parempaa yhteiskunnille olisi jos jokainen rikas ja menestynyt ymmärtäisi kuinka paljos puhdas sattuma on heidän elämäänsä vaikuttanut. Ja, että se sama sattuma voi joidenkin elämään vaikuttaa negatiivisesti.

En ihan ymmärrä ajatuskulkua että jokaisen rikkaan ymmärrys oman rikastumisensa syistä lupaisi automaattisesti parempaa yhteiskunnille? Rikas tai köyhä voi olla häikäilemätön tai joviaali.

Pari vuotta sitten reilu 2 miljardia lotossa voittanut kaveri varmaan ymmärtää että ei saanut rahoja älykkyytensä tai poikkeuksellisen bisnesvainunsa ansiosta. Sitten jostain Elon Muskista on vaikea sanoa mitä hän arvioi oman menestyksensä syistä, mutta joka tapauksessa hän nyt hännystelee tulevaa Yhdysvaltain presidenttiä varmaan siinä toivossa että itse hyötyisi jotain.
Ja toisaalta taas löytyy Bill Gates josta ei liene myöskään sen kummempaa arviota minkä hän arvelee perimmäiseksi syyksi rikastumiselleen, mutta kuitenkin lahjoittaa aivan mielipuolisia summia hyväntekeväisyyteen (sen minkä koronarokotteisiin ujuteltavien 5G sirujen tekemiseltään ennättää).

 

[Beltran]

Ei tuo toinen kappale ole varsinaisesti edes mikään mielipideasia vaan fakta.

Siis varmaan tulos olisi parempi tuossa mallissasi ainakin yritysten kannalta mutta huomioiden koko yhteiskunnan niin eipä välttämättä enää olekaan niin. Ei sillä menestyneellä yrittäjällä ole välttämättä mitään annettavaa siihen mitä pitäisi vaikkapa nuorten syrjäytymiselle tehdä.

Olet väärässä.

Jos koko kansakunta lottoaisi yhden rivin viikossa koko elämänsä ajan, olisi sattumaa kuka heistä rikastuisi ja kuka ei.

Työnteolla rikastumisessa on kyseessä erilainen logiikka. Kuvailen tilannetta keksityin luvuin joista ajatus selviää. Satunnaisen tuhannen kansalaisen joukosta vain 50 tekee jotakin sellaista jonka tuloksena voi olla rikastuminen suuresti. Näistä 50:stä ehkä 3-4 onnistuu, loput eivät. Mutta valtaosa ei koko elämänsä aikana tee yhtään mitään niin merkittävää että voisi tekonsa avulla rikastua, heistä ei edes ole mihinkään sellaiseen. Tuon 50 henkilön joukosta joista osa rikastuu ja suurin osa ei, voidaan ajatella että on vähän enemmän sattumaa kuka sen rikkauden onnistui saamaan.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Elon Muskista on vaikea sanoa mitä hän arvioi oman menestyksensä syistä, mutta joka tapauksessa hän nyt hännystelee tulevaa Yhdysvaltain presidenttiä varmaan siinä toivossa että itse hyötyisi jotain.

Elon Musk yrittää ostaa, kuvittelee voivansa ostaa tai on ostamassa jotain dystooppista maailmanvaltaa itselleen. Kuulostaa joltain ysäri-jamesbondin juonelta, mutta jos vähänkin väijyy hänen pelaamistaan Putinin, Kiinan ja Trumpin kanssa ja nyt viimeisenä Saksan äärioikeiston kanssa ei voi ainakaan ihan täysin välttyä siltä suht lapselliselta vaikuttavalta skenaariolta, että rajattoman mammonansa tuoman vallan sokaiseman Muskin päässä liikkuisi jotain tuollaista. Jotain Muskin päässä on joka tapauksessa naksahtanut pahasti, siitä ei liene epäselvyyttä.

Naiivia salaliittoteoriaa ehkä, mutta en ihan kokonaan lakaisisi sen mahdollisuutta matonkaan alle.

 

[Dino]

Jotain Muskin päässä on joka tapauksessa naksahtanut pahasti, siitä ei liene epäselvyyttä.

Valtteri Lindholm juttelee Hesarin kuukausiliitteen haastattelussa kiusaamisen vaikutuksesta identiteettiinsä ja omasta taipumuksestaan ylisuorittamiseen, ja ottaa samalla esimerkiksi Muskin. Voi hyvinkin olla jäljillä.

Lindholmin kohdalla se tarkoittaa sitä, että hän tuntee yhä olevansa laiska, tyhmä ja saamaton. Ulkopuolisen ja epäonnistujan identiteetti on juurtunut häneen niin syvälle, ettei sitä oikein mikään ulkopuolinen oikein enää korjaa.

Mutta samalla hänestä on tullut pakonomainen suorittaja. Yhteiskunnan kannalta se ehkä onkin supervoima, hän sanoo.

”Yhteiskunta hyötyy traumatisoituneista huippuosaajista, jotka tekevät liikaa duunia sen takia, että se on heidän tapansa ja rauhoittaa itseään ja taistella riittämättömyyden tunteita vastaan.”

Kun Lindholm katselee muita menestyneitä yrittäjiä, hän miettii usein, ettei hän taida olla ainoa, jolla on adhd tai traumaattinen lapsuus. Jos joku suorittaa loputtomiin, jotain on pielessä tämän sisällä, hän uskoo.

Jos nyt ajattelee vaikka Elon Muskia.

”Mitä syvemmälle tyhmyyteen se uppoaa, sitä enemmän pystyn samastumaan siihen. Sehän on varmaan supertraumatisoitunut huippuosaaja, joka edelleen kuvittelee, että ne sen ongelmat on sen elämässä jotenkin nettopositiivinen asia.”

 

[Ollakseni]

En ihan ymmärrä ajatuskulkua että jokaisen rikkaan ymmärrys oman rikastumisensa syistä lupaisi automaattisesti parempaa yhteiskunnille? Rikas tai köyhä voi olla häikäilemätön tai joviaali.

Pari vuotta sitten reilu 2 miljardia lotossa voittanut kaveri varmaan ymmärtää että ei saanut rahoja älykkyytensä tai poikkeuksellisen bisnesvainunsa ansiosta. Sitten jostain Elon Muskista on vaikea sanoa mitä hän arvioi oman menestyksensä syistä, mutta joka tapauksessa hän nyt hännystelee tulevaa Yhdysvaltain presidenttiä varmaan siinä toivossa että itse hyötyisi jotain.
Ja toisaalta taas löytyy Bill Gates josta ei liene myöskään sen kummempaa arviota minkä hän arvelee perimmäiseksi syyksi rikastumiselleen, mutta kuitenkin lahjoittaa aivan mielipuolisia summia hyväntekeväisyyteen (sen minkä koronarokotteisiin ujuteltavien 5G sirujen tekemiseltään ennättää).

Eihän se välttämättä tekisi yhteiskunnasta suuremmin parempaa paikkaa jos ihmiset osaisivat analysoida tarkemmin miten ja miksi ovat rikastuneet. Siitä on kuitenkin tutkimuksia kuinka ihmiset aina korostavat omaa työntekoaan ja sitä kuinka hekin olivat vain keskiluokkaisesta perheestä jne. eivätkä he saaneet suuria apuja heti lapsuudestaan.

Jos otetaan esimerkiksi Bill Gates pääsi opiskelemaan vanhempiensa varallisuuden takia sellaisessa koulussa jossa oli tietokone. Vuonna 1968. Jos hänen vanhemmillaan ei olisi ollut varaa lähettää Billiä tuohon kouluun olisi jopa todennäköistä että Gatesista ei olisi tullut tietotekniikan alalla samanlaista vaikuttajaa kuin hänestä tuli. Tämä ei tietenkään muuta sitä että Gates on varmasti tehnyt hirvittäviä määriä töitä tuon asemansa eteen. Samasta Lakesiden koulusta kuitenkin valmistuivat hieman aiemmin sellaiset henkilöt kuin Paul Allen (toinen Microsoftin perustajista) ja Ric Weiland, joka oli Microsoftin toinen työntekijä ja pääohjelmoija. Bill Gates olisi varmastikin ollut menestyvä henkilö vaikka olisikin syntynyt köyhempään perheeseen, mutta tuskin missään vaiheessa maailman rikkain mies.

 

[Mediakuutio]

Olet väärässä.

Jos koko kansakunta lottoaisi yhden rivin viikossa koko elämänsä ajan, olisi sattumaa kuka heistä rikastuisi ja kuka ei.

Työnteolla rikastumisessa on kyseessä erilainen logiikka. Kuvailen tilannetta keksityin luvuin joista ajatus selviää. Satunnaisen tuhannen kansalaisen joukosta vain 50 tekee jotakin sellaista jonka tuloksena voi olla rikastuminen suuresti. Näistä 50:stä ehkä 3-4 onnistuu, loput eivät. Mutta valtaosa ei koko elämänsä aikana tee yhtään mitään niin merkittävää että voisi tekonsa avulla rikastua, heistä ei edes ole mihinkään sellaiseen. Tuon 50 henkilön joukosta joista osa rikastuu ja suurin osa ei, voidaan ajatella että on vähän enemmän sattumaa kuka sen rikkauden onnistui saamaan.

Unohdat nyt jatkuvasti sen, että se onko ihmisellä minkälaiset mahdollisuudet rikastumiseen on isolta osin sattumaa. Ihmisten lähtökohdat ovat jo syntymän hetkellä hyvin erilaiset.

Linkin kirjoituksessa yksi Woltin perustajista hyvin kuvaa tuota:

Kolumni | Menestynyt ihminen, lopeta jo jeesustelu kovasta työnteosta. Kiitä ennemmin geenejäsi ja sattumaa.

Onko mahdollista, että elämän alkupuolen asiat, joihin emme itse voi vaikuttaa juuri lainkaan, ratkaisevat lähes täysin ”menestyksemme”, kysyy HS Vision kolumnisti Juhani Mykkänen.

www.hs.fi

 

[julle-jr]

Siis totta kai menestyminen on suurelta osin sattumaa. Geenilotto ja elämän alkuvaiheen kokemukset ovat sattumaa ja sen myötä tavallaan kaikki. Myös se motivaatio ja vimma menestyä myöhemmin riippuvat henkisistä ominaisuuksista ja kokemuksista.

Vähän sama kuin vaikka urheilussa: jotta pääset jalkapallossa maailman huipulle, sinun pitää mm. olla riittävän nopea ja nopeus on pitkälti synnynnäinen ominaisuus. Sen lisäksi on liikuttava riittävästi varhaislapsuuden vuosista saakka. Ja vietettävä aikaa pallon kanssa hyvin monta tuntia viikossa joka vuosi lapsuudesta lähtien. Ammattimaisen valmennuksen piiriin on myös erittäin hyödyllistä päästä riittävän aikaisin.

Menestyminen vaatii toki myös sen, että annat lajille lähes kaiken itsestäsi. Eli fyysisten lahjojen lisäksi pitää löytyä myös se kenties kaikkein suurin lahja, eli loputon palo treenaamiseen, kehittymiseen ja voittamiseen. Toki niin, että pää kestää myös vastoinkäymiset, jolloin ne kasvattavat, eivätkä riko. Tähänkin vaikuttaa geenit ja kokemukset jo lapsuudessa, eli sattuma.

Onko tämä jotenkin sitten sen enempää epäreilua kuin reiluakaan? Ei minusta, koska tämä kaikki on hyvin luonnollista.