Ylen kirjeenvaihtajan kolumni käytännön rasismin taustoista:
Valkoisena ulkomaalaisena olen nähnyt vain kalpean aavistuksen mustien yhteiskunnallisesta vastamäestä, mutta jo se puistattaa, kirjoittaa Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Paula Vilén.
yle.fi
Kirjoitus oli kovin pintapuolinen ja siihen olisi hyvin voinut lisätä vankeustuomioiden pituuden epäsuhdat rotuja koskien ja sitä kautta myös esim. ongelmat, mitkä seuraa siitä, että perheissä saattaa olla kokonaisia sukupolvia, jotka kasvatetaan ilman miehiä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki suvun miehet ovat joko kuolleet tai vankilassa ja perheiden on tultava toimeen yhden aikuisen palkalla. Tämä on osin seurausta kulttuurisista ja arvollisista tekijöistä, mm. aborttien vastaisuudesta ja käytännön ongelmista tehdä abortti, kun terveydenhuolto on huonoa. Mustien yhteisöissä ei ole välttämättä mitenkään erityisen tuomittavaa tai huomiota herättävää, jos sukulaiset kasvattaa jonkun lapset. Päihde- ja mielenterveysongelmat tuovat myös oman lisänsä näihin kuvioihin ja kun on hyvin tiedossa, että köyhyys on periytyvää, kierre on syntynyt. Ehkäisyä ei käytetä ja miehillä saattaa olla useita ihan saman ikäisiä lapsia monen eri naisen kanssa. Tämä vaikuttaa ihan suoraan elintasoon, kun isällä ei rahat riitä elareihin, ajasta puhumattakaan. Ja kohta sitten taas ollaan lusimassa. Ensin ehkä vähän aikaa, mutta kolmannesta rikoksesta häkki saattaa heilahtaa loppuiäksi. Täältä käsin on helppo tuomita mm. jengit, mutta jos ainoa mahdollisuus kokea yhteenkuuluvuudentunnetta, saada edes jonkinlainen miehen malli ja ansaita edes vähän rahaa, ei kai se suuri ihme ole, että perheiden vastustuksesta huolimatta jengit vetää nuoria puoleensa. ”Joukossa tyhmyys tiivistyy” ja ”seura tekee kaltaisekseen” johtaa sitten surullisiin lopputuloksiin vuosikymmeniksi. Lisäksi päätökset jengeihin kuulumisesta tehdään nuorina, jolloin aivot eivät ole kehittyneet eikä syy-seuraussuhteet ole tärkeysjärjestyksessä korkealla eikä niitä edes ymmärretä. Ja jos ympärillä ei ole yhtään aikuista, joka katsoo lasten ja nuorten perään ja asettaa rajat, jengit vievät voiton. Surullista.
Kun ihmisellä ei ole mitään hävittävää, hän ei juurikaan välitä seurauksista. Ihan sama, minkä rotuinen ihminen on, jos toivoa paremmasta ei ole, jälkiseurauksilla ei ole merkitystä. Jokainen haluaa itselleen aina parempaa ja enemmän ja joskus se ilmenee niin, että riittää, että jollain toisella on yhtäkkiä vähemmän kuin aiemmin. Siksi hulinoitsijoiden keskuudessa enemmistö on esim. aina työttömiä miehiä. Kovin moni ei jätä menemättä duuniin siksi, että on pakko heittää öisin tiiliskiviä kauppojen ikkunaan. Duunin lähtiessä lähtee myös kämppä alta ja sitä riskiä ei moni halua ottaa. Mutta, jos elämä rahoitetaan muutenkin jo vähintään pikkurikoksilla ja jossain tapauksessa vankila kutsuu muutenkin, moni kelaa, että voi ihan hyvin mennä lusimaan ”hyvän asian puolesta”. Ja näitä ihmisiä on USA:ssa juuri nyt todella paljon.
Suosittelen katsomaan tv-sarjan The Chi. Sarja kertoo mustien elämästä Chicagon pahamaineisessa South Sidessa ja käsittelee hyvin todentuntuisesti mustien elämää: Miten yksi huono päätös tai tapahtuma vaikuttaa yksilön valintoihin jatkossa ja millaisia seurauksia sillä on monen eri perheenjäsenen elämään, kun yksi kohtaa vaikeuksia. Jengien vaikutukset ovat moninaisia eikä kaikki ole pelkkää huume- ja asekauppaa kadunkulmassa. Vaikka kysymyksessä on huumorillakin höystetty tv-sarja, on helppo kuvitella, että juuri noin asiat voivat mennä oikeassakin elämässä. Ja myös mustien keskuudessa on puhdasta rasismia toisia mustia kohtaan, kun rahaa on riittävästi. ”Ne” on syytä pitää kaukana itsestä, jotta muut kaltaiseni hyvät ihmiset eivät sekoita ”meitä” ”heihin”. Tämäkin pitää huolen siitä, että köyhät alueet pysyvät köyhinä ja niiden palvelut ja koulut surkeina. Mikään ei muutu, ainakaan parempaan. Kunnes sitten ymmärretään, että itse alueessa ja maassa on potentiaalia ja niistä saa käärittyä hyvät hillot, kunhan nykyisestä väestöstä on päästy eroon. Sitten yhtäkkiä alkaakin tiettyjen alueiden asiat kiinnostaakin. Mutta vain omassa hyötymistarkoituksessa. Ja tämä kuvio on toistunut lukemattomia kertoja ympäri USA:ta. Ja aina heikompien kustannuksella. Eikä tämä ole vain mustien ongelma, vaan yleisemmin köyhien ongelma. Ja ilman kunnon rakenteellisia muutoksia, valoa ei pimeyteen ole näkyvissä. Nykyisen presidentin aikana niitä on aivan turha odottaa.
