Tuossa on paljon perää.
Hyvin tulee esille myös laajemminkin pätevä säännömukaisuus: jos hyväntekijä supistaa hyväntekeväisyyttään niin häntä kirotaan enemmän kuin sitä joka ei ole hyvän tekemistä koskaan aloittanutkaan.
Mutta sellainen kai ihmisluonto on.
Tietenkin tämän tiesitkin, mutta tarkennan kuitenkin , että ei Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo ole missään vaiheessa ollut hyväntekeväisyyttä. Yhdysvaltain etuja on täydellisesti palvellut se, että Eurooppa on poliittisesti yhtenäinen ja taloudellisesti vahva, mutta samalla toimija, joka ei haasta Yhdysvaltain geopoliittisia intressejä. Toisin sanoen, se ei ole halunnut Euroopan olevan sotilaallinen mahtitekijä. Symbioosin tästä tekee se, että myös Eurooppa on hyötynyt tästä valtavasti, kun se on voinut keskittyä molempia suurvaltoja palvelevaan talous-sosiaaliseen kehitykseen ilman, että sen on tarvinnut panostaa globaalisti mobilisoitavissa olevan sotavoiman kehittämiseen. Yhdysvallat ja Eurooppa ovat nähneet itsensä ja toisensa avainosina "vapaata maailmaa", joiden ei ole tarve kilpailla geopoliittisesti ja strategisesti: se on hyödyttänyt molempia, mutta erityisesti Yhdysvaltoja, joka tätä strategista allianssia on johtanut. Se on kehittynyt vapaan maailman johtajana supervalta-asemaan, koska sillä on ollut rikas ja teollisesti kehittynyt, 500 miljoonan asukkaan unioni poliittisesti ja taloudellisesti liki kyseenalaistamatta takanaan. Toki sillä on ollut kyseenalaistamatta takanaan myös Australia, Uusi-Seelanti ja erityisesti Kanada, mutta myös näihin Trumpin hallinto on polttamassa sillat.
Mikäli tämä Trumpin liikkeelle laittama kehitys johtaa Euroopan "strategisen autonomian" nopeaan etenemiseen, kuten nyt entistä vahvemmin näyttää, johtaa se myös siihen, että Yhdysvallat menettää taloudellisen ja poliittisen vipunsa Eurooppaan. Euroopan ja Yhdysvaltain talousyhteistyön syvyys ja arvo huomioiden, tämä voi johtaa Yhdysvaltain supervalta-aseman menetykseen.
Kuten aikaisemminkin olen sanonut, Trump ampuu Yhdysvaltoja jalkaan tykillä. Kun hän nyt tosiaan onnistuu transatlanttisen allianssin sössimään, se ei koskaan tule palaamaan enää ennalleen, vaikka Yhdysvaltoihin palaisi normaali hallinto. Kun tämä symbioosi on kerran rikottu, se on rikottu. Kauppaa toki tullaan tekemään erityisesti, jos valtaan palaa normaalit voimat, mutta ei se koskaan enää johda samanlaiseen, molempia hyödyttävään strategiseen allianssin, koska luottamus pitkäkestoisesta yhteisestä edusta on kuollut.
Yhdysvalloille itselleen Trump käy vielä kalliimmaksi pitkällä aikavälillä kuin Euroopalle, koska valtio putoaa maailmanpoliittisessa valta-asemasssa paljon korkeammalta. Eurooppahan on tälläkin hetkellä vain suurvalta, ei supervalta - koska siltä puuttuu metkittävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen voima. Eurooppaa tämä siis voi pitkällä aikavälillä joiltakin osin jopa hyödyttää.
Ainoa varsinainen voittaja on kuitenkin Kiina.
Venäjä on joka tapauksessa olemattomalla talousvoimallaan ja katastrofaalisella demografiakehityksellään kuoleva tekijä. Toki se tässä kuolonkorinoissaan voi hyvinkin onnistua aiheuttamaan vielä ongelmia.