Juuri kun luulee, että Trumpin hallinnosta enää muuta tähän hätään, seuraa breaking news, tällä kertaa ukrainacasesta.
Jos kyseessä olisi murhaoikeudenkäynti, puolustuksen strategia on aika poikkeuksellinen. Syytetty tavataan itse murhapaikalta, ase on rekisteröity asiakkaan nimiin ja löytyy syytetyltä kädestä. Kuitenkin puolustus ponnekkaasti kieltää asiakkaan syyllisyyden murhaan. Jotta tilanne ei olisi advokaatille liian helppo, asiakas julkaisee seuraavaksi selfie-kuvan, jossa poseeraa yhdessä ruumiin kanssa savuava ase kädessään. Tämä episodi jo saisi Perry Masoninkin jättämään asian sikseen, jurynkin manipuloinnilla on rajansa.
Mistä tässä oikein on kysymys? Yksi tulkintalinja lähtee siitä, että Trump haluaa eroon työstään. Hän vain käyttää epäsuoraa viestintää, joka on tunnetusti kauniimman sukupuolen ikiaikainen viestintämetodi. Nyt, koska rebueliitti koostuu miehistä, viesti ei vain mene perille. Miesparat yrittävät kilvan ymmärtää Trumpia ja keksiä, miten hänet vielä saisi pelastettua pälkähästä. Kukaan ei ymmärrä, että Trumpille pelastus merkitsee ikävästä duunista pääsemistä.
Jos tilanne on tämä, tunnen sympatiaa Trumpia kohtaan. Kukapa ei olisi joskus halunnut eroon työstään, mutta Trumpin työ nyt vaan on sellainen, että siitä eroon pyrkiminen on aika noloa, koska moni pitäisi sitä unelmatyönä. Jotkut jopa tavoittelevat sitä suurin uhrauksin, Hillarykin teki surutyötä aika pitkään vaalien jälkeen.
Rebueliitti todellisuudessa haluaisi eroon Trumpista, mutta tämän toteuttaminen on hyvin vaikeaa. Trumpin pitäisi itse kieltäytyä jatkosta, mutta hänet tuntien se ei milllään onnistu. Trump ei halua olla luuseri. Jos Trump potkitaan pihalle, silloin taas kansa raivostuu syyttömän miehen vainoamisesta. Pahimmassa tapauksessa seurauksena on mellakointia ja mikä vielä pahempaa, demokraatti valitaan seuraavaksi presidentiksi.
Toinen tulkintalinja on yksinkertaisempi. Trump ei itse tiedä, mitä haluaa, on jakomielinen. Niinpä sitten hallinnon jeesmiehet kilvan julkistavat asioita, joita arvelevat Trumpin haluavan tulla julkaistuksi. Kolmas tulkintalinja on tätäkin vahvempi: Trump on seinähullu ja koko hallinto muistuttaa hullujenhuonetta. Sekundaa pukkaa joka tuutista.
Voi olla olemassa rationaalinenkin selitys hallinnon tiedottamislinjalle. Siinä totuus julkistetaan vähän kerrallaan niin että sen sanominen ei lopuksi enää hätkäytä ketään. Kriminaalinen toiminta tehdään tavanomaiseksi, arkipäiväiseksi. Lopuksi kysytään, miksi Trumpia enää syytetään, kun kaikki on jo selvää, mitään ei tarvitse selvittää. Kohu on jo ohitse ja voimme olla varmoja siitä, että uusia syntyy viikottain.
Trump tavallaan tekee niin paljon rikoksia ja hölmöyksiä, että niiden selvittämiseen ei vain syyttäjien aika riitä. Tässä on etäinen vastaavuus hänen konkurssitapauksiinsa: kun kävi ilmi, että velkojat menettäisivät enemmän saattaessaan Trumpin konkurssiin, miljardiluokan velat annettiin anteeksi ja Trumpista tehtiin bulvaani hotellibisneksille. Nytkin syytteistä voidaan luopua siksi, ettei niitä kuitenkaan ehditä selvittää ajoissa, semminkin kun vastapuolella on taitavia lakimiehiä, jotka osaavat jarruttaa prosesseja hamaan ikuisuuteen asti.
/img-s3.ilcdn.fi/5228efd047c3940e6a701b933bb354b07dcaad87cd2c890f9bf979d9cbcd12b8.jpg)
