Kun nyt viimeistään tiedetään, mitä peliä Trump pelaa, silloin Euroopan on heti ryhdyttävä tukemaan voimaperäisemmin Ukrainaa. Trumpista ei pidä enää välittää pätkääkään. Trump on vihollinen, ei liittolainen. Hän haluaa nyt sen rauhansa eikä mikään valtio saisi asettua vastustamaan sanelurauhaa.
Trumpin tavoitteet ovat selkeät, hän haluaa kaiken itselleen. Luultavasti hänen sekavassa maailmassaan kiinteistöbisnes yhdistyy valtiolliseen ajatteluun eikä pelkästään ymmärrettävänä heuristisena apuvälineenä, eräänlaisena vertauskuvana, vaan oikeasti tämä urpo ajattelee, että maailmapolitiikka ON kiinteistöbisnestä. USA on investoinut turhaan Ukrainan tukeen ja eikä saanut edes diiliä mineraaleistakaan.
Trump on pelotellut oman puolueensa edustajat henkihieveriin. Hänen ei tarvitse enää kuunnella maltillisia ääniä. Niinpä hän antaa palaa, on syytä kuitenkin olla välittämättä hänen puheistaan. Koska linja on nyt paljastunut, ei Trumpin huomioitta jättäminen enää pahenna tilannetta. Euroopan on siis parasta olla kuuntelematta mielipuolen sanoja ja vain tehtävä välttämättömät investoinnit puolustukseen.
Olennaista on nyt säilyttää maltti, jatkaa nykyistä politiikkaa Ukrainan suhteen. Rahasta on kysymys, Euroopan on otettava vetovastuu Ukrainasta kokonaan. Nato-yhteistyötä Trumpkaan ei uskalla kokonaan lopettaa, koska Kiina on sentään hänellekin uhka. Venäjä ei sitä näytä olevan. Emme vieläkään tiedä, kuinka hullu Trump on: olisikohan Venäjän miellyttämisellä tarkoitus laajentaa kiinteistöbisneksiä Venäjälle?
Trumpin valinta oli varoittava esimerkki siitä, että varoittavia esimerkkejä ei kuultu. Esimerkiksi sisäpiirikertomukset Trumpin tietotasosta ja päätöksentekoprosesseista olisivat olleet se punainen lippu, joka olisi pitänyt äänestäjienkin huomata. Trumpin syvemmistä intentioista ei oikein järjellistä dataa löydy: olisi kiinnostavaa nähdä sellainen poliittinen teoria, jonka mukaan USA:n intressit tulisivat paremmin huomioiduksi kääntymällä kokonaan liittolaisiaan vastaan.