Johtavien poliitikkojen salamurhat ja niiden yritykset noudattavat lähes aina samaa kaavaa:
Asialla on yksittäinen hörhö, joka on intoutunut kärjistyneestä poliittisesta ilmapiiristä.
[...]
Tähän on aika helppo selitys: salaliitot useimmiten kärähtävät ja siksi niitä ei edes juuri synny. Valtioiden tiedustelu- ja turvallisuuskoneistot panostavat paljon kärkitason poliitikkojen suojaamiseen, ja siksi salaliitot ovat käytännössä kuolleena syntynyt idea.[...]
Tulee mieleen äkkiseltään yksi poikkeus, johtuen siitä että se on taas ollut vuosipäivän johdosta jonkin verran esillä. Nimittäin arkkiherttua Franz Ferdinandin murha kesäkuussa 1914. Tuossahan taustalla oli Serbian tiedustelupalvelun johtaja Apis ja tämän Musta Käsi -järjestö. Ehkä se onnistui juuri siksi, että resursseja oli enemmän kuin perussalaliittolaisilla. Toisaalta, aika nopeasti myös selvisi kuka takana oli.
Toki nykypäivänä varmasti löytyisi (löytyy?) tahoja, jotka epäilisivät "virallista tarinaa" Franz Ferdinandin tapauksessa. Koska jos kaivelee sopivasti, korostaa tiettyjä seikkoja, esittää tosiasioita harhaanjohtavasti ja jättää asioita huomiotta, saa tapahtuman kuin tapahtuman näyttämään epäilyttävältä.
Franz Ferdinandin kohdallakin voidaan nostaa esiin esim. seuraavat asiat: turvallisuutta Sarajevon vierailun yhteydessä oli kevennetty. Esimerkiksi armeijan ei sallittu tulevan kaupunkiin (toisin kuin muutama vuosi aiemmin). Arkkiherttuan reitti oli julkistettu etukäteen. Ensimmäisen attentaatin epäonnistuttua, saattue palasi samaa reittiä. Kaiken kukkuraksi Franz Ferdinandin auto pysähtyi suoraan Gavrilo Principin eteen. Salaliittolaisesti voisi kysyä: sattumaako? Ja jos kuvittelette, että aika oli erilainen, niin 20 vuoden aikana ennen kyseistä murhaa Euroopassa oli murhattu neljä kuningasta, yksi kruununprinssi, kahdeksan pääministeriä, ja tietenkin lukuisa joukko alempia ministereitä, poliitikoita jne. Jopa Suomessa oli päästelty päiviltä kenraalikuvernööri, prokuraattori ja hovioikeuden presidentti. Luulisi siis, että salamurhan mahdollisuus olisis ollut realistinen skenaario.
Kuka sitten olisi ollut salaliiton takana, jos ei Serbia? (Koska salaliittokertomuksissahan ei väitetä, esitetään vain kysymyksiä ja ehdotuksia.) Franz Ferdinand ei ollut mitenkään suosittu hahmo. Keisari itse ei koskaan antanut anteeksi arkkiherttuan epäsäätyistä puolisoa. Franz Ferdinand oli ehkä kruununperillinen, mutta ei suvun jatkaja morganaattisen avioliiton takia. Franz Ferdinand oli myös ns. rauhanpuolueen johtohahmoja, eli hän vastusti niitä, jotka yrittivät saada aikaiseksi sotaa Serbiaa vastaan. Ja sitten olivat unkarilaiset. Franz Ferdinandin suunnitelmana oli muuttaa kaksoismonarkia vähintään kolmoismonarkiaksi (jossa siis jugoslaavit olisivat muodostaneet kolmannen monarkian) tai mahdollisesti federatiiviseksi valtioksi. Ja tätä unkarilaiset, joilla oli merkittävä asema vallinneessa systeemissä, vastustivat.
Mitä tällä yritän sanoa on, että aina löytyy (1) tahoja, jotka haluavat ja hyötyvät poliittisesta murhasta, ja (2) epätodennäköisiä sattumuksia, virheitä ja epäselvyyksiä, jotka mahdollistavat tällaisen murhan. Loppujen lopuksi Franz Ferdinandin kohdalla virheitä tekivät myös salaliittolaiset: osa murhaajista jänistivät, kranaatit osuivat väärään autoon eivätkä kaikki räjähtäneet, jälkien peittämiseksi jaetut syanidikapselit eivät toimineet, jne... Ehkä traagisin virhe oli se, että Serbian tiedustelun tietojen mukaan arkkiherttua oli se, joka ajoi sotaa Serbiaa vastaan, kun asia oli päinvastoin...
Palatakseni Trumpiin. Aivan varmasti löytyy erikoista käyttäytymistä, outoja ratkaisuja, virheitä ja mokia. Voi esiintyä tutkimuksissa peittelyä, salailua, harhaanjohtamista, ja nämä ovat nimenomaan virheiden peittämiseksi. Kukaan ei halua olla vastuussa tällaisesta. Siksi on hyvä pitää mielessä vanha hokema: cock-up, coincidence, conspiracy. Eli yleensä kyse on mokasta, joskus sattumasta. Hyvin, hyvin (ja tähän kohtaan on hyvä lisätä iso määrä
hyvin-sanoja) harvoin kyse on salaliitosta.