Jos ei lasketa kesken kaiken kuolleiden (Kennedy, Roosevelt) tai poispotkittujen (Nixon) tilalle tulleita varapresidenttiheeboja, niin Reagan-Bush siirtymää, joka sekin jäi vain kolmen kauden mittaiseksi, lukuunottamatta viimeksi 30-luvulla puolue ei ole vaihtunut presidentin vaihtuessa. Aika aikaansa aina.
Yhtälö olisi ollut helppo tästä näkökulmasta helppo, jos republikaaneilla olisi tällä kierroksella Clintonia vastassa vakavasti otettava presidenttiehdokas, kuten Mitt Romney tai John McCain olivat vakavasti otettavia henkilöitä.
Toisaalta yhtälö olisi myös yhtä helppo, jos demokraateilla olisi Trumpia vastassa joku, jonka lokaamiseen ei oltaisi jo ennen kampanjasesongin alkua käytetty mittaamattomien miljardien dollarien arvosta minuutteja sikäläisessä konservatiivimediassa & -piireissä. Pelkästään republikaanivetoinen kongressi on kuin pakkomielteisesti käynnistänyt 7 tutkintaa Bengasin terrori-iskun tiimoilta löytämättä käytännössä mitään.
Trumpista tekee erikoisen ehdokkaan se, että äijä on kuin iso tyhmä lapsi. Clintonista taas se, että hän on yhä pelissä mukana vaikka on niin polarisoiva henkilö / hänestä on tehty niin polarisoiva henkilö. Yhtä kaikki, painolasti painaa häntä kovasti.
Tosin jos molemmilla olisi ns. normaali ehdokas, niin kisa voisi olla aika tiukka, vaikka talossa on 8 vuotta demokraattipresidentti istunut, sillä sikäläinen demografia ja vaalimatematiikka suosii tällä hetkellä demokraatteja. Ja jatkossa aina vain enemmän, kun nuorta väkeä tulee äänestysikään, uusia siirtolaisia tulee maahan ja toisaalta vanhaa väkeä kuolee pois. Jos Clinton voittaa, voi G.W.Bush jäädä historian viimeiseksi republikaanipresidentiksi. Yhdysvaltojenkaan kaksipuoluekenttä tuskin on ikuinen, jos toinen alkaa jäädä selvästi tappiolle eikä osaa muuta kuin änkyröidä, kuten republikaanit ovat nyt 8 vuotta kaikin tavoin jarruttaneet kaikkea mahdollista, seurauksista viis.