Puolueet ovat irtautuneet toisistaan sillä tavoin, että maan tulevaisuus voi olla vaakalaudalla, jos tämä tilanne jatkuu pitkään. Samalla puoluekenttä heijastaa liberaalin demokratian sisäistä logiikkaa, liberaaliuteen kuuluu faktojen, numeroiden, mitattavissa olevien asioiden arvostus. Liberaalius tässä mielessä on jotakin laskettavaa, ennustettavaa, jonkinlaista kansantalouden tilinpitoa, tilikirjojen lukemista. Liberaali on tässä mielessä tiedemies, kirjanpitäjä, opettaja, lääkäri yms. Liberaali pyrkii vetoamaan poliittisessa päätöksenteossa ja miltei kaikessa muussakin järkeen.
Liberaali on samalla lokeroinut asiat kivasti omiin osastoihinsa: tässä on järjen piiri, sitten tuossa esteettiset nautinnot ja tuolla taas perhe-elämä, rakkaus, tunteet, elämykset. Mutta julkisen päätöksenteon ja elämän yhteydessä liberaali turvautuu niihin asioihin, jotka on julistettu faktoiksi. Harvemmin ajatellaan, että tämä faktapohjaisuus on suhteellisen tuore keksintö ihmiskunnan historiassa, vaikka kaikki sivilisaatiot ovatkin turvautuneet joissakin asioissa rationaaliseen harkintaan. Tai ainakin sitä historia tuntuisi meille näyttävän.
Trumpilaisuus on tämän siistin liberaaliuden kääntöpuoli, se on kuin torjuttua liberalismia, ikäänkuin pahaenteinen freudilainen id, jossa lymyää kaikki se, mitä ihmiset pyrkivät omasta ajatusmaailmastaan torjumaan. Jos jätetään seksi väliin, jokainen tiedemieskin pyrkii torjumaan kiusaavan ajatuksen mielestään, entäpä jos hänen teoriansa, jopa maailmankuvansa ei olekaan totta. Jos tiedekin on vain hyvin kerrottua sepitettä. Tottakai jokainen liberaali kavahtaa tällaista ajattelua, täytyy olla faktoja, täytyy olla jokin totuus, faktapohja.
Trumpilaisuus kääntää asiat nurinniskoin. Se julistaa, ettei mitään todellista arviointipohjaa asioille olekaan olemassa. Se haluaa kieltää rationaalisen harkinnan ja ennen kaikkea järjen. Vaalitulos oli väärä, vaikka sen varmistivat vaaliviranomaiset. Miksi se oli väärä? Koska trumpilaiset haluavat uskoa niin. Trumpilaiselle järjen sijaan astuu tunne ja osallisuus. Tämä voi olla monelle kiehtova yhdistelmä. Päästetään taas pahimmat pelkomme vapaaksi, kerrotaan taas yhä hurjimpia tarinoita muista eli toiseuteen kuuluvista ihmisistä. Kielletään kansakunnan yleisimmät periaatteet ja asetetaan sijaan oma määritelmä kansakunnasta.
Ketkä ovat aitoja amerikkalaisia? Valkoiset protestantit, vahvasti perinteisellä miesvetoisella mallilla vieläpä. Naisia tarvitaan kuten noitia tarvitaan, mutta miehet hallitsevat politiikan kenttää. Pelataan ainakin vielä orwellilaisesti: käytetään usein liberaalia kieltä, mutta tosiasiassa kuulijat ymmärtävät, mistä on kysymys. Eivät kaikki, tyhmimmät rodullisten vähemmistöjen edustajat eivät vieläkään tätä kaksoiskieltä havaitse. Musta saa kannattaa Trumpia, mutta trumpilainen ei kannata mustaa kuin viihdetaiteilijana. Mielellään Trump haluaisi sanoa vieläkin enemmän, koska hän tosiaan osaa miellyttää kannattajiaan, olla kannattajiensa tunteiden tulkki ja niiden kehittäjä. Trump on itsekin kuin lastu lainehilla, koska häntä ei liberaali järki ohjaa lainkaan. Toki hän joskus osaa käyttää rationaalista harkintaa, kun oma etu niin vaatii.
Trump jo ennen presidenttiyttään testasi asioita, mitkä asiat menevät kannattajissa läpi, mitkä eivät. Ja nerokkaan idiootin tapaan sitten ryhtyi toistamaan näitä asioita, joihin hänen kannattajansa uskovat. Trump vahvistaa omalla persoonallaan ja asemallaan näitä uskomuksia, tuo ne julkiseen keskusteluun. Trump vapauttaa ihmisten hyvästä syystä torjumia asioita, kuten rasismia. Toisaalta hän myös toimii täysin liberaalinkin ymmärtämällä tavalla asettuen ikäänkuin postmoderniin positioon. Hän on kuin Hegel keskellä kantilaista rationaalisuutta. Tai kuin Hume keskellä rationalistien parvea. Trumpin ei tarvitse todistaa omia totuuksiaan.
Liberaaliin ajatteluun kuuluu skeptisismi omia johtopäätöksiään kohtaan. Liberaali itsekin, siis jokainen itseään kunnioittava valtiotieteen & käytännöllisen filosofian professori osaa myös liberaalin demokratian heikkoudet ja niitä tukevat johtopäätökset. Trump näyttää nämä heikkoudet suorana lähetyksenä ympäri maailmaa. Liberaali demokratia on menettänyt universaalin kattavuutensa (jos nyt mahtipontisesti sanotaan) ja muuttunut enemmänkin länsimaisen eliitin harrastukseksi. Ihmiset eivät saa liberaalista demokratiasta niitä asioita, joita he pohjimmiltaan haluavat: osallisuutta, oman identiteettinsä vahvistamista, oman äänensä kuulemista. Liberaaliuden osallisuus on vain yhden äänen toistamista. Trumpilainen ei ymmärrä, että voidakseen kritisoida asioita, täytyy myös tietää paljon.
Star Trekin ystävät varmaan ymmärtävät tämän: kapteeni Kirkin yksipuolisesta rationaalisesta maailmasta tuli genren muuttuessa moniäänisempi, mutta silti vielä varsin rationaalinen ja hillitty. On sarjalle kunniaksi, että on olemassa myös klingoneja, mihin muihin voitaisin trumpilaisia oikein verrata? Mihin voitaisiin kaikki järjettömyys, jota elämä kuitenkin vaatii, tunkea?
Valitettavasti kaikki ihmiset eivät halua jakaa yhteistä hyvää, he eivät tunnusta, että noilla toisilla on oikeus samoihin asioihin kuin meillä. Ihmisiä ei tässä petetä hurskailla puheilla, vaikka näin onkin pitkään onnistuttu Valloissa tekemään. Työväenluokan ääni on jäänyt kuulematta, tai se on kuulunut hyvin vaimeasti demokraattien eliitin suodattamana. Ihmiset eivät Valloissa halua vallankumousta (ainakaan toistaiseksi, ainakaan kovin moni), vaan he haluavat äänensä kuuluviin poliittisen liberaalin korrektiuden alta. He eivät halua jatkuvaa sensurointia, vaan suoraa puhetta omien arvojensa pohjalta. Rasismi painettiin pitkään 60-luvun jälkeen maton alle, mutta rasismi ei ajattelutapana kadonnut minnekään ihmisten mielistä. Nyt Trump vapautti tämän pedon ja paljon muutakin.
Ihmiset ovat Trumpin puheista emansipoituneet, voimaantuneet. He ovat valmiit mihin vain oman johtajansa vuoksi, he ovat pääseet vapaiksi ainakin ajatuksen tasolla ja luulen, että se riittää useimmille. He eivät välitä siitä, että Trump valehtelee, päinvastoin, he rakastavat Trumpia. Heille liberaalien totuus ei ole mikään arvo, ajatuskin Obamasta presidenttinä sai heidät raivoihinsa. Trumpissa ainoa tärkeä asia on se, mitä hän edustaa: hän on trickster, hän on narri, hän on heidän mielestään totuudenpuhuja. Rasismi ei ole ainoa asia, jonka trumpilaisuus vapauttaa: trumpilaisuus on arationaalista liberaalin ajattelutavan kritiikkiä kokonaisuudessaan.
On silti yllätys, miten nopeasti trumpilaisuus valtasi puolueen. Miltei kaikki rebut tukevat nyt Trumpia, ne jotka eivät, lähtevät puolueesta. Siistit yläluokan bushilaiset bailut, joissa ainakin julkisesti tuettiin liberaaleja arvoja, ovat päättyneet. Trumpilla on jo vaikutusvaltaisia seuraajia, jotka kärkkyvät hänen suosiotaan ja haaveilevat itsekin johtavansa moista sakkia. Tulevaisuutta on mahdotonta ennakoida, mutta ikävä kyllä voi käydä niin, että Trumpin ex-GOP voi jopa pienillä houkuttimilla tarjota jopa maltillisille rebuille poliittisen kodin, kun parempaakaan ei ole tiedossa. Trumpin rebut voivat kaapattuaan vallan saada houkuteltua empivät riveihinsä tietynlaisilla täsmäkampanjoilla.
Käy ehkä niin, että vaikka mato syö koko omenan, kuori pysyy silti eheänä ja se voi riittää miltei kaikille. USA:n tulevaisuuden kannalta on toivottavaa, että demokraatit pysyvät hyvin aktiivisina monissa seuraavissa vaaleissa.