En pystynyt katsomaan loppuun. Aivan vitun käsittämätöntä.
Trump said he would have run into that school, unarmed, to take down the shooter with the AR-15. He knows he could have done it. Trump…
medium.com
Selitys piilee tällaisessa minäkuvassa: Trump on haavoittumaton kritiikille, hän elää eri todellisuutta kuin suurin osa ihmiskuntaa. Jopa dementiatesti tukee hänen omaa, sangen harhaista minäkuvaansa. Kun asiantuntijat huomauttavat, että testistä ei saa mitään lisäpisteitä, tämä informaatio ei saavuta Trumpia. Hänen mukaansa lääkärit oikein hämmästelivät tyypin suoritusta.
Sanomattakin on selvää, ettei Trump huomannut mahdollista ironiaa (olettaen että tarina on suurinpiirtein totta). Luultavasti aika moni todella hämmästyisi, jos Trump pystyisi saamaan täydet pisteet jostakin helposta testistä, mutta eri syystä kuin mitä DT ajattelisi. Mary Trumpin kommentti asiasta oli, että DT todennäköisesti ei edes läpäissyt dementiatestia.
Jossakin vaiheessa kaveri on oppinut suodattamaan kaiken negatiivisen kritiikin ja rakentamaan itsestään kaikin tavoin ylivertaisen hahmon. Kaikki, mitä hän tekee on määritelmän mukaan erinomaista eikä kukaan koskaan yllä hänen tasolleen. Helppoa kuin mikä!
Johtajana Trump on vahva: ilmeisesti hänen itseluottamustaan on mahdotonta horjuttaa. Hän puhuu kriitikkonsa pyörryksiin, koska kukaan älykäs ei jaksaisi vängätä kovin kauaa tuon tyypin kanssa. Pohdin ajatusta Trumpin mahdollisesta romahduksesta paineen alla: tämä edellyttäisi, että joku kävisi puhkaisemassa tuon paksukuorisen ilmapallon, mutta en tiedä, miten se tapahtuisi.
Romahduksen pitäisi koskea jotenkin minäkuvaa, jonkin pitäisi onnistua horjuttamaan ja kaatamaan Trumpin käsityksen omasta itsestään. Toistaiseksi merkkejä tästä ei ole näköpiirissä: Trumpilla on tehokas immuniteetti sekä aineellisia että henkisiä viruksia kohtaan. Vaalihäviö saattaa aiheuttaa minään joitain säröjä, mutta uskon, että Trump löytää siihen syyllisen nopeasti. Jonkun kaiketi pitäisi pakottaa Trump todelliseen älykkyystestiin ja tulos pitäisi kertoa julkisesti, luultavasti se vaurioittaisi minäkuvaansa eniten.
Trumpin kyky puolustaa omaa minäkuvaansa on vahva; jokainen, joka uhkaa tuota kuvaa joutuu hänen halveksuntansa ja raivonsa kohteeksi. Trump näyttäisi suhtautuvan käänteisesti ihmisiin, joita hän oikeasti pelkää ja arvostaa. Toisaalta, myös muut uhkaajat saavat kokea panettelua. Idioottikannattajiinsa Trump suhtautuu hellästi ja suvaitsevaisesti: on oikeastaan suuri loukkaus joutua Trumpin kehujen kohteeksi. Silloin tietää olevansa idiootti tai ainakin tekevänsä jotakin, mitä Trump kulloinkin haluaa.
Trump on harvinaisen avoin, mikä juontaa sekin juurensa minäkuvasta. Haavoittumaton henkilö voi avata itsensä julkisuudessa koko kansan ihasteltavaksi. (Toisaalta, Mary Trumpin kirja ei herättänyt hänessä myönteisiä fiiliksiä, koska se avasi Trumpia väärällä tavalla yleisölle.) Se näytti DT:n sellaisena kuin toiset hänet näkevät, ei sankarina, vaan jonkinlaisena monsterina.
On kuitenkin luultavaa, että jopa Mary Trumpin kirja ruokkii DT:n minäkuvaa jollakin perverssillä tavalla. Pahinta Donaldille olisi se, ettei hänestä enää puhuttaisi tai kirjoitettaisi. Että hän vaipuisi samaan mediahiljaisuuteen kuin 99,99999% ihmisistä. Sitä vastaan DT nytkin taistelee vaalikampanjassaan.
Presidenttiys on Trumpille oman minäprojektin täydellistymä. Tässä asemassa, pandemiaoloissa vieläpä, jokaisen on pakko kuunnella häntä ihan oman henkensä vuoksi: siksi hän taas jatkaa omia infotilaisuuksiaan. Kukaan ei voi välttyä kuulemasta hänen viestejään ellei elä jossakin erämaamökissä vailla yhteyksiä mediaan. Se, että Trump ihastelee infotilaisuuksiensa katsojamääriä, vie Trumpin narsismin ääripisteeseensä ja kertoo hänestä enemmän kuin tuhat kuvaa.
Tällaista ei kukaan olisi arvannut odottaa viisi vuotta aiemmin: kaikki presidentit ovat tähän saakka edes pyrkineet naamioimaan toimintansa yhteisen edun hyväksi, mutta Trump menee tässäkin muiden edelle. Trump on yksityistänyt USA:n presidenttiyden tavalla, jota aiemmin on nähty vain banaanitasavalloissa. Jos jotakin positiivista haluaa sanoa, Trump on sentään Bolsonaroa fiksumpi, mikä kuitenkin voi johtua sittenkin vain erilaisista poliittisista olosuhteista.
Joku muu superrikas presidenttinä tyytyisi vain yksityistämään kaiken mahdollisen friedmanilaiseen tyyliin: hänelle riittäisi raha toiminnan motivaatioksi. Trump on kuitenkin myös tässä hämmentävämpi ilmestys kuin muut luokkansa jäsenet. Trump haluaa kaiken materiaalisesta maailmasta, mutta myös kaiken henkisestä maailmasta. Hän haluaa täyttää koko maailman itsellään, minällään, kitsillään. Hänen pitää olla myös nero, ei riitä, että hän on superrikas.
Toisin sanoen, hän haluaa yksityistää myös henkisen maailman, kulttuurin. Tässä kuitenkin luontaiset kyvyt asettuvat vastarintaan: hän tavoittaa yleisökseen vain ne, joilla ei ole sivistystä tai älyä tai kumpaakaan. Voisikohan syy Trumpin innostukseen kommentoida Hollywoodia tai urheilua juontaa juurensa tästä: Trump haluaa jollakin tavalla jättää puumerkkinsä siihen kulttuuriin, mitä hän vielä kykenee ymmärtämään.