Palstalla ollaan taas turhan yksisilmäisiä, olemme nähneet hienon otoksen nerosta työssään. Tätä Trump on harrastanut koko elämänsä. Ehkäpä jo ennen kuin oppi puhumaan, hän onnistui manipuloimaan lastenhoitajaa eleillään.
Trumpin pitäisi julkaista kirja, toki haamukirjoittajan avulla, jonka nimeksi tulisi "The Art of Lying". Siinä Trump kävisi lävitse koko con man-uransa ja antaisi seikkaperäisiä ohjeita, kuinka päästään korkeaan virkaan asti valehtelemalla. (Toki kirja pitäisi varustaa lapsilukolla, itse asiassa K18 asti).
Haastattelun perusteella ainakin yksi ominaisuus nousee esille, sitkeys, peräänantamattomuus, johon liittyy vankka usko omaan asiaan. On ensin valehdeltava itselleen, sitten muille: tämä on tärkeä moraalinen opetus. Epävarma valehtelija paljastuu heti, äiti saa nopeasti selville, onko poika ollut pahoilla teillä pelkästään kehonkieltä tarkkailemalla.
Koti on valehtelemisen college, kun oppii huijaamaan äitiään, saa todellisen diplomin uralleen. Nyt ollaan valmiita suurempia haasteita varten. Bisnesmaailma on sitten valehtelemisen yliopisto ja kyseessä on elinikäisen oppimisen paikka. Juuri kun luulee oppineensa kaiken, tulee tilanne, jossa jälleen joutuu soveltamaan taitojaan uudella tavalla.
Jos bisnesmiehellä on mahdollisuus tutustua etevään lakimieheen, tätä tilaisuutta ei saa jättää käyttämättä. Huijaaminen voi vaatia myös sangen sofistikoituneita temppuja. Toisaalta lakimies ei välttämättä pärjää salin ulkopuolella, koska lakimiehillä on ikävä maine ihmisinä, joihin ei kannata luottaa (ellei maksa heille siitä erikseen).
Trumpilla on kultainen sääntö, joka on nimensä veroinen. Diilissä ei pyritä molemmin puoleiseen hyötymiseen, vaan vastapuolen murskaamiseen. Ja tähän tarkoitukseen valehtelu sopii kuin kultakello mentalistin kouraan.
Bisneksestä politiikkaan lienee parempi reitti kuin päinvastoin. Jos menestyt bisneksessä, se todistaa, että et ole huijari, koska menestys. Mutta politiikoilla on ikävä maine tyhjänpuhujina, heidän puheillaan ei usein ole katetta.
Haastattelussa Trump näytti moneen kertaan sen, mikä tekee hänestä mestarin. Hän ei hämmenny faktojen edessä: vaikka asia olisi jo todistetusti ollut vastoin Trumpin näkemystä, Trump silti jatkaa samoilla linjoilla. Haastattelijan olisi jatkuvasti toistettava samaa faktaa ja koska ihmiset eivät yleensä tee niin, Trump kokee jälleen voittaneensa tilanteen. Hän oli oikeassa.
Todellinen haastaja Trumpille olisi toinen samanlainen: tällaisen keskustelun seuraaminen olisi antoisaa, sitcomia parhaimmillaan, keskustelun operettia parhaimmillaan. Nämä ihmiset saattaisivat aidosti suuttua toisilleen väärien faktojen käyttämisestä. Olisiko kenties mahdollista, että keskustelu päätyisi lopulta aitoihin faktoihin?