Minä olen pragmaatikko, mutta samalla myös helvetin kyyninen. Ja uskon vahvasti, että historia toistaa itseään.
Uskon, että Krimin tunnustaminen Venäjään kuuluvaksi de jure olisi hieman samanlainen virhe kuin Münchenin sopimus 1938. Tuolloin ajateltiin naiivisti, että Saksa tyytyisi Sudeettialueisiin, ja rauha säilyisi Euroopassa. Todellisuudessahan tuo oli vain signaali niin Hitlerille kuin Stalinille siitä, että Länsimaat ovat valmiit uhraamaan pienet liittolaisensa. Eikä Hitler todellakaan tyytynyt pelkkiin Sudeettialueisiin, kuten hyvin tiedämme.
Neville Chamberlainin kuuluisa lausahdus, "Rauha meidän aikanamme!", on ehkä kuuluisin virheellinen poliittinen johtopäätös, jota viimeisen sadan vuoden aikana on tehty. Krimin kohdalla samanlainen tunnustaminen tarkoittaisi minusta sitä, että Putin tekee johtopäätöksen, että Länsi paheksuu aikansa, mutta jossain vaiheessa hyväksyy asian, eli samaa keinoa voidaan käyttää muuallakin (Valko-Venäjä, Georgia yms., ehkä jopa Viro, Latvia ja Liettua).