Niin. Pohjois-Korean käsittelyyn oli pääasiassa kolme vaihtoehtoa:
1) diplomatia
2) sota
3) jatkaa kuten tähänkin mennessä
Nyt mentiin diplomatian keinoin ja varmaan se melkein kaikkien mielestä on parempi kuin 2 ja 3. Se mitä julkisuudessa ja tuossa sopimuksessa on ollut on vain jäävuoren huippu käydyistä keskusteluista, eikä tulevaisuus ole varmaa. Joten Trumpin kritisointi tämän aiheen tiimoilta on kuitenkin mielestäni erikoista.
En usko, että yksikään ihminen vastustaa diplomatiaa. Kannattaa myös miettiä, että mitä tarkoittaa "jatkaa kuten tähän asti". Pohjois-Korean kanssa on tehty sopimuksia monet kerrat aiemmin. Niillä varmaan kohta tapetoisi Suuren Johtajan työhuoneen seinän. Niissä on ollut enemmän konkretiaa kuin tässä. Ja kaikissa tavoitteena ydiaseista luopuminen. Mikään niistä ei ole tuottanut tulosta. Kaikki ovat tuoneet hetken verran toivoa ja sitten taas saman jatkamista. Pohjois-Korealla on käytännössä koko ajan tuon "jakaa kuten tähänkin asti" ollut pöydällä tarjous, jossa he lupaavat asioita ja pääsevät tuohon pöytään ja saavat jotain takaisin. Jokaisella USA:n presidentillä on ollut mahdollisuus tuohon keskusteluun. Käytännössä yksimielisesti koko maa (ja maailma) on ollut sitä mieltä, että Pohjois-Korean pitää ensin luvata asioita ja heidän kanssaan ei vain tavata tapaamisen ilosta. Esimerkiksi Mike Pompeo ja John Bolton, jotka olivat eilen paikalla, ovat vahvasti olleet Kimin tapaamista vastaan Obaman aikana, kun Obama asiasta edes mainitsi.
Nyt Trump päätti, että tavataan. Jokainen voi miettiä miksi. Väitän sen olevan halua tehdä jotain isoa. Loppumaton usko omiin kykyihin. Pohjois-Korea sai siis jo tapaamisella jotain, Trump mainospaikan, jota omat kritisoineet pitkään, mutta hän luotti siihen, että omat kannattajat tykkäävät asiasta. Mitä sitten kokouksessa tapahtui. Kim sai taas lisää. Hän sai Trumpin suuret kehut. Älykäs, kansansa rakastama jne. Ja moneen kertaan. Lisäksi hän sai Trumpin puhumaan USA:n ja Etelä-Korean yhteisistä sotaharjoituksista provokatiivisina, kuten Pohjois-Korea on tehnyt vuosia. Hän sai lupauksen, että nuo lopetetaan. Hän sai turvatakuita. Hän Trumpilta parempaa käytöstä kuin yksikään kumppanina pidetty maa. Enemmän kehuja ja ei ensimmäistäkään tiukkaa elettä. Mitä Pohjois-Korea antoi vastineeksi? Ei yhtään mitään. He lupasivat edetä kohti ydinaseettomuutta ja jatkaa neuvotteluja. Sama, mikä on luvattu monet kerrat ja oikeastaan on voimassa koko ajan. Mitään konkreettista ei luvattu. Hänen ei tarvinut mainita sanaakaan ihmisoikeuksista maassa, jossa on poliittisia vankeja kuin Suomessa asukkaita ja osa niistä sen takia, että kuuntelevat eteläkorealaista radiokanavaa. Tai ehkä vain sukulainen kuunteli sitä. Maassa, jossa johtaja tappaa ympäriltään ihmisiä, kun ei pidä heistä.
Eli tämä diplomatia oli tapaaminen, jossa pahimmalla pahikselle luvattiin asioita ja saatiin vastineeksi lupaus hänen hyvästä tahdostaan. Se oli tapahtuma, jossa huonolla käytöksellä pääsi olemaan tasavertainen maailman suuri johtaja USA:n presidentin kanssa.
Jokainen varmasti toivoo, että tämä tuottaa tulosta. Kannattaa kuitenkin miettiä, miksei näitä tapaamisia ole aiemmin käyty. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että Trump olisi nyt onnistunut jossain äärettömän vaikeassa. Hän vain sattui suostumaan hyvin heikoilla ehdoilla tapaamiseen toisin kuin aiemmat presidentit. Se voi olla hyvä, se voi olla huono. Ainoa, mikä tässä itseäni oikeasti rohkaisee, on Etelä-Korea. Olympialaiset ja presidentin tapaaminen Kimin kanssa sekä selkeä halua mennä kohti rauhaa.
Yksi ajatus itsellä tuli mieleen Kimin puolelta, jossa tosiaan nyt olisi vähän pakosta kehitystyö jäässä, kun vuori sortui. Vähän viivytellään tässä asian kanssa neuvottelemalla. Jatketaan kuitenkin toimia ydinaseen eteen. Ja kun Yhdysvalloissa presidentti vaihtuu, niin sanotaan, että ei meidän aikeet enää pidä. Emme ole sopineet uuden presidentin kanssa mitään. Sopii toivoa, että ei.
