No, siis on ihan tunnettua, että NL:n johto oli vainoharhainen Reaganin ja hänen hyökkäävän retoriikkansa suhteen ja aidosti harkitsi ensi-iskua ja että Able Archerin yhteydessä tilanne oli vaarallisimmillaan sitten Kuuban kriisin ja maailma pelottavan lähellä tuhoutumista. Siihen nähden en pidä Reaganin linjaa järkevänä ja hän muuttikin sitä, ollen jopa radikaalin sovitteleva Reykjavikissa.
Kuten totesin, Reaganin syyttäminen on virhe. Mutta 1970-luvun lopulla 1980-luvun alussa Moskova sai istutettua länsimaihin ns. rauhanliikkeitä, jotka yhdessä vasemmiston ja muiden "edistyksellisten" kanssa kävivät Reaganin kimppuun jo ennen Reaganin valintaa presidentiksi. Nykyään jopa osa vasemmistolaisista tutkijoista ja toimittajista myöntää, että Neuvostoliitto pyrki ensi-iskuun ja sen vaatimaan ylivoimaan ja vuoden 1983 tilanteen taustalla on todellisuudessa Neuvostoliiton valtataistelu ja hajoamisuhka.
Neuvostoliitto haki yliotetta
Neuvostoliitto otti käyttöön vuodesta 1976 alkaen SS-20 ohjukset, joiden kantomatka oli noin 5 000 km. Länsi-Eurooppa oli entistä pahemmin Neuvostoliiton tuhovoiman alla. Parantaakseen Länsi-Euroopan asemaa, USA ja NATO ryhtyivät vastaamaan Neuvostoliiton uuteen uhkaan, ja ryhtyivät sijoittamaan uusia ohjuksia Euroopan NATO-maihin. Tämä sai Neuvostoliiton masinoiman rauhanliikkeen, vasemmiston, ay-liikken ja vastaavien hihhulien ryhtymään Moskovan ohjeiden mukaisiin mielenosoituksiin USA:n ja NATO:n varustelua vastaan. Siinä ei faktat painaneet: Neuvostoliitto otti ensimmäisen askeleen, Neuvostoliitto pyrki ihan vakavasti ylivoimaan ja Neuvostoliitto oli uhaksi koko Euroopalle.
Asejärjestelmiinkin perehtynyt toimittaja ja kirjailija Jukka Parkkari kirjoitti Kansan Uutisissa 17.3.2009 näin:
Venäjällä ”Saatanat” tunnetaan nimellä R-36M. Niiden kehitystyö aloitettiin jo 1969 Neuvostoliiton pyrkiessä voittamaan USA:n strategisen aseistuksen kilpavarustelussa. SS-18-ohjukset oli tarkoitettu niin sanotuiksi ensi-iskun aseiksi eli tuhoamaan Yhdysvaltojen ohjuskentät ja johtokeskukset. Venäjälle sen ydinaseet ovat paljon tärkeämpiä, sillä sen asema sotilaallisena suurvaltana on lähes kokonaan ydinaseiden varassa.
Neuvostoliiton tavoite ei siten ollut tasapuolisuus, vaan USA:n voittaminen strategisen aseistuksen kilpavarustelussa.
Reaganin syyksi on laitettu sekin, että hän kutsui Neuvostoliitto pahan valtakunnaksi ja ryhtyi vihdoin vuoden 1983 lopulla vastaamaan Neuvostoliiton uhkaan. Fakta on, että Neuvostoliitto oli pahan valtakunta. Ei USA:lle tai NATO:lle, vaan venäläisille ja Neuvostoliiton alistamien maiden kansoille sekä iso uhka Euroopalle uusine ohjuksineen. Reaganin tullessa presidentiksi 1981, Neuvostoliitto oli vuonna 1979 yhdessä USA:n kanssa allekirjoittanut SALT II sopimuksen. Jo samana vuonna Neuvostoliitto juhli sopimusta hyökkäämällä Afganistaniin. Seuraavana vuonna 1980, Neuvostoliitto ilmoitti hyökkäävänsä Puolaan, ellei Puola aseta itseään sotatilaan.
On helppo huomata jo ajallisestikin, että Reaganin puheet ja varustautuminen olivat vastaus Neuvostoliiton karkeisiin toimiin.
Neuvostoliiton kova linja vastuussa, Gorbatshov voittaa lopulta
Neuvostoliitossa sisäinen taistelu vallasta kiihtyi. Maa oli konkurssin partaalla. NKP:n johto ei tästä kenties alkuun täysin tiennyt, mutta vuonna 1983 se ei enää voinut sulkea silmiään. Valtiotieteen tohtori Jyrki Iivonen kirjoitti Ulkopoliittisen instituutin julkaisussa ”Neuvostovallan viimeiset vuodet” seuraavaa:
Vuonna 1983 siperialaiset taloustutkijat Zalavaskaja ja Aganbegjan julkaisivat Neuvostoliiton talouden tilaa käsittelevän kriittisen raportin. Raportin mukaan Neuvostoliiton talous romahtaisi parissa vuodessa ilman uudistuksia.
Neuvostoliiton kova linja oli saanut jo aiemmin SS-20 ohjukset, hyökkäyksen Afganistaniin ja lähes hyökkäyksen Puolaan. He kuvittelivat, että ulkoinen sota voi estää Neuvostoliiton hajoamisen. Nyt he hakivat syyä sodalle, koska eivät halunneet uudistuksia ja toisaalta eivät halunneet Neuvostoliiton katoavan. Vuonna 1979 Margaret Thatcher valittiin Englannin pääministeriksi. Tilanne Neuvostoliiton suhteen paheni, koska sen johdon sanaan ei uskottu mm. Afganistanin ja Puolan tapahtumien vuoksi,
Vuonna 1983 tai viimeistään 1984 Thatcher oli yhteydessä venäläiseen keskuskomitean jäseneen nimeltä Mihail Gorbatshov. Gorbatshovin mukaan he tapasivat 1984, mutta toisaalta se ei tarkoita, etteivätkö olisi aiemmin puhuneet puhelimessa tai kontakteineenviesteillä. Thatcher kertoi Gorbatshovista Reaganille todeten, että Gorbatshovin kanssa voisi olla mahdollista hoitaa asioita. Reagan jäi odottamaan, kuka voittaa valtataistelun, ja vähensi painetta Neuvostoliittoa kohtaan.
Vuonna 1985 Gorbatshov valitaan NKP:n pääsihteeriksi ja hän aloittaa maan talouden vaatimia uudistustoimia estääkseen Neuvostoliiton romahtamisen, erottaa osan haukoista sekä aloittaa liennytystoimet lännen kanssa.
Reaganin rooli lähes mitätön tapahtumissa
NATO järjesti loppuvuodesta 1983 harjoitukset, joiden nimi oli Able Archer. Sitä ennen Neuvostoliitto oli hyökännyt Afganistaniin, kiristänyt ja uhkaillut Puolaa ja lisännyt painetta asevarusteluun. Pari kuukautta ennen ko. harjoitusta, Neuvostoliitto ampui alas USA:n liittolaisen eteläkorealaisen matkustajakoneen, jossa kuoli myös eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Neuvostoliitto ei aluksi myöntänyt alas ampumistaan. NATO:n harjoituksissa simuloitiin silloista uhkaa eli Neuvostoliitto valtaa jonkin liittolaismaansa ja pakottaa sen luopumaan demokratian haaveilustakin. Neuvostoliiton kova linja piti vielä silloin valtaa armeijassa, ja on enemmän kuin mahdollista, että he hakivat tilanteesta syytä hyökkäykseen länttä vastaan. Olihan aiemmin samana vuonna tullut selväksi, että Neuvostoliiton aika on ohi parissa vuodessa.
Reagan vaikutti siis vähän tai ei lainkaan tapahtumiin, joita ohjasi ennen kaikkea Neuvostoliitto, NKP:n pääsihteeri ja haukat. He halusivat hyökätä vielä olettaen, että sota voisi säiyttää Neuvostoliiton. Gorbatshovin valinta NKP:n pääsihteeriksi teki tästä haaveilusta lopun.