Powellin puolustus on mielenkiintoinen, ihan samaa puolustusta käyttävät FOXin villeimmät kommentaattorit. Ja lisäävät, että kyseessä on viihdekanava.
"Kukaan järkevä ihminen ei usko vaalivilppisyytöksiä". Voimme siis huoleti todeta, että 3/4 rebuista ei ole järkeviä ihmisiä. Tuskin yllättää ketään, sillä kynnys Trumpin äänestämiseen täytyy olla melkoisen korkea monella järkevällä ihmisellä. Kiintoisaa on, kuinka moni rebu nyt uskoo Powellin valehtelevan vain pelastaakseen nahkansa. Olisikohan joitakin, jotka havahtuvat huomaamaan, että heitä on viilattu linssiin raskaasti. Suomessakin taisi olla niitä, jotka uskoivat vaalivilppiin.
Poliitikko voi tietysti puhua mitä sylki suuhun tuo, vain tietyt laissa erikseen määritellyt asiat ovat kiellettyjen listalla. Mutta mikään ei estä uskomasta juutalaiseen avaruuslaseriin, joskin tämä asia on jo arveluttavan lähellä antisemitismiä. Poliitikkokaan ei voi oikeudessa puhua mitä sattuu, valan alla, joten tietenkin on niin, että jokainen poliitikko välttää visusti väitteidensä käsittelyä oikeudessa. Myös lakimiestä sitoo velvollisuus puhua totta oikeudessa. Lakimiehen täytyy löytää keinot asiakkaansa puolustamiseen korkeintaan harmaalla alueella, esitettyjen väitteiden pitää olla sellaisia, että niihin sisältyy tulkinnanvaraisuutta. Tällaisten väitteiden esittäminen kuuluu hyvän lakimiehen ammattitaitoon.
Onko siis vaalivilppisyytös järkevän epäilyn ulkopuolella, on yksi kysymys. Toinen taas Powellin ajatus vedota juuri siihen, että vaalivilpistä ei ollut mitään näyttöä ja siksi väite vaalivilpistä ei ollut valehtelua oikeudessa. Hän voisi lisätä, että syy miksi oikeusasteet eivät edes ottaneet syytteitä käsittelyyn todistaa hänen väitteensä puolesta. Periaatteessa siis lakimies voi keksiä mitä tahansa syytteitä, mutta jos oikeus ei usko syytteisiin, mitään rikosta ei tapahdu. Vain jos lakimies esittää itse oikeudenkäynnissä perättömiä väitteitä, hänet voidaan tuomita.
Onko lakimiehen esimerkiksi kiellettyä perustaa casensa pelkkään kuulopuheeseen? Powellin mukaan näin on, koska mitään vahinkoa ei tapahdu, koska juttua ei edes oteta käsittelyyn. Ennakkokarsintaa vähän samaan tapaan kuin talentissa, jossa vähiten laulutaitoiset karsiutuvat ennen pääsyään valtakunnanjulkisuuteen. Kysymys koskee myös osittain lakimiehen ammattitaitoa: voidaanko huonoa lakimiestä syyttää huonoudesta? Jos hän ei kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää esitettävää tuomarille. Jos hän ei osaa työtänsä. Tämä ei ole yksinkertainen ongelma, koska voidaan väittää, että missä tahansa varsinaisessa ammatissa esiintyminen vaatii tietyn vähimmäisammattitaidon. Esimerkiksi muurarin epäonnistunut takanlaitto voi aiheuttaa tulipalon ja korvausvelvollisuuden.
Lakimiehen pitäisi kyetä arvioimaan tapauksen luonnetta ennen kuin vie asian oikeuteen. Vaalivilppisyytös oli sinänsä varsin poikkeuksellinen, koska monet uskoivat siihen ja siksi lakimies (jos otti jutun) oli tavallaan pakkotilanteessa. Mutta toki hän olisi voinut erota jutusta aikaisessa vaiheessa nähtyään, ettei jutulle ole mitään perusteita. Mikä taas olisi lopettanut palkkionmaksunkin. Toisaalla tunnetaan kyllä kepillä jään koitteleminen. Mennään oikeuteen, vaikka mitään takuuta ei jutun voittamisesta olekaan. Lakimiehen velvollisuus on valistaa kantajaa kyseisestä asiasta. Mutta jos rahaa riittää, mikä ettei.
Puntariin tulee tietenkin niin sanottu yleinen etu. Tämä voisi olla Powellin puolella syytettä arvioitaessa. Oli yleinen intressi siihen, että vaalivilppisyytökset tutkitaan oikeudessa. Mutta yleinen etu ei sinänsä vapauta lakimiestä totuudenpuhumisen vaateesta. Mitä tahansa syytöksiä ei voi esittää, syytteillä täytyy olla jokin todellinen peruste. Ja vaaditaanko oikeutta toteamaan jotakin, mitä muut viranomaiset jo totesivat. Vaalit järjestettiin lain kirjaimen mukaisesti. Virkamiehet totesivat asian hyvin selkeästi. Joukossa toki oli joitakin vajaasaattoisia, mutta hekään eivät uskaltaneet asettua poikkiteloin.
Powellin väite toisaalta voi johtaa myös ongelmiin, koska se sisältää ajatuksen, että Powell tosiasiassa valehteli oikeuden edessä. Vaikuttaa sinänsä oljenkorrelta, viimeiseltä pyrkimykseltä välttää syyte. Nyt onkin kysymyksenä, onko riittävän suuri ja perusteeton valhe valhe vai jotakin muuta. Tässä suhteessa näkemykset varmaan eroavat, ei valheesta sinänsä vaan sen sitovuudesta. Olettakaamme, että haastan lakimiehenä kantajan puolesta oikeuteen Suomen valtion siitä, ettei se ole huomioinut riittävästi yksisarvisen suojelua erittäin uhanalaisena eläimenä.
Varmaan valtion lakimies tarttuu ensimmäisenä siihen, että yksisarvinen ei ole eläin, joka tarvitsee erityistä suojelua siksi, koska sitä ei ole edes olemassa. Koska yksisarvisen olemassaolon puuttuminen ei ole todisteiden perusteella kiistanalaista, koko oikeusjuttu kuivuu kasaan alkumetreillä. Vaikka yrittäisin selittää, että meillä ei ole vain todisteita yksisarvisen olemassaolosta, mutta jos sellaisia kuitenkin on, niitä ei suojella riittävästi. Valtion lakimies huomauttaa, että emme voi väittää yksisarvisen olevan edes eläin, vaan mielikuvitusolento, joka ei tarvitse valtion erityistä suojelua. Jolloin tietysti vetoan vielä yleiseen etuun (kantaja sattuu olemaan upporikas höntti) kysymyksen ratkaisemiseksi oikeudessa. Onneksi taksamittarini on nopeampi kuin Helsingin yötakseilla.
Voisinko vedota mielenvikaisuuteen jutussa? Tuskin, koska lakimies, joka täyttää pankkitilinsä hullulla asiakkaalla, ei itse ole täyttä ymmärrystä vaille. Sama ongelma Powelilla, järjenvastaisten väitteiden esittäminen ei suinkaan ole tae Powellin mielenterveyden häiriöstä, vaan terveestä suhteesta rahanansaitsemiseen idiootin kustannuksella (tosin tämä ei maksa laskujaan).
Toinen kysymys on se, mikä on järjenvastainen väite. Mielestäni väite vaalipetoksesta ei itsessään ole sellainen. Vaalipetoksia tapahtuu. Tällöin Powell näyttäisi olevan heikoilla, koska hän puolustaa sinänsä järkevää oletusta väärillä todisteilla. Väärät todisteet taas ovat kriminalisoituja paitsi tietenkin Putinin Venäjällä ym. Väite siitä, että vaalipetos ei ole faktuaalinen väittämä, jolla voisi olla kaksi totuusarvoa, tosi tai epätosi, on itsessään väärä. Emme voi ennakolta sanoa, että vaalipetosväitteen täytyy olla niin itsestään selvästi väärä, että sitä ei voi ottaa vakavasti.
Puolustus vetoaa siihen, että itsestään selvästi väärän todisteen esittäminen ei ole valehtelua. Esimerkiksi Chavezin esittäminen vastuullisena vaalipetokseen on varsin kaukaa haettua ja sitä voisi pitää pelkkänä leikkinä ilman vakavaa tarkoitusta. Tässä asiassa varmaan oikeus toteaa, että jokaisen lakimiehen tulee kunnioittaa oikeuslaitosta eikä pitää sitä pilkkanaan typerillä väitteillä (johon ei edes idiootti itse uskonut). Oikeuden halventamisesta voidaan täydellä syyllä puhua.
Ajatuksena puolustuksella näyttää myös olevan, että tietoisesti väärän väitteen esittäminen oikeuden edessä ei ole laitonta eikä siis uhkaa lakimiehen integriteettiä, jos väitteen luonne on sellainen, että kaikki tietävät väitteen vääräksi. Näin ei selvästikään ole, sillä 3/4 rebuista ei tietänyt väitettä etukäteen vääräksi. Toisaalta, aika moni amerikkalaisista uskoo ufoihin yms. Voidaan yhtä hyvin kysyä, onko minkään väitteen esittäminen nykypäivänä sellaista, ettei siihen kukaan uskoisi.
En siis itse usko, että Powellin puolustus menee lävitse. Heikko kohta ei ole itse väitteessä, vaan väitteen perusteluissa. Ja mieleni tekisi sanoa, että myös väitteen hyväksyminen olisi johtanut hyvin dramaattisiin seurauksiin yhteiskunnassa. Siksi emme voi suhtautua kepeästi tällaiseen poliittisesti latautuneeseen harhaiseen väitteeseen, vaikka varmaan voisimme olla rennompia esim. yksisarvisen suojelun suhteen. Tämä ei sinänsä ole oikeudellinen argumentti.
