Olisiko todennäköisempää, että älykkäät opiskelevat todennäköisemmin pitkälle, kuin se, että älykkyys kasvaisi 20 ikävuoden jälkeen kun opiskelet maisterista tohtoriksi?
Minusta todennäköistä on että kumpaakin tapahtuu. Vielä todennäköisempää on että myös alaa ammatikseen tutkivat ihmiset ymmärtävät kausaliteetin merkityksen ja osaavat erottaa eri tekijät kun se meiltä amatööreiltä onnistuu.
Tiedossa myös on että ihmisen aivot kehittyvät 25 ikävuoteen asti.
Eiköhän ero johdu siitä, että tohtoriopiskelijoiksi valikoituu keskimäärin maistereita hieman fiksumpaa sakkia.
Omalla alallani palkat yksityisellä puolella ovat selvästi korkeammat enkö uskotaan, että siellä tohtoriohjelmiin valikoituisi fiksumpaa sakkia. Se tuntui vähän sellaiselta vaihtoehdolta jonne osa ainakin ajautui kun ei parempaa löytynyt. En tietenkään tiedä minkälainen alan tohtorien ÄO on, mutta en olisi varma asiasta. Toisaalta kun työskentelykin on paljon uuden opiskelua, niin kai silläkin vaikutuksensa on.
Oma fiilikseni että alallani maistereiksi opiskelleista olisi suuri osa ollut kykeneviä jatkamaan tohtoreiksi. Silti tunnistan sen, että opiskelu kehittää abstraktia ajattelua. Esim propositiologiikan opiskelu oli tästä hyvä esimerkki.
Samasta syystä uskon, että aasialaiset ova korkeapalkkaisin ryhmä Usassa. Älykkyys + asenne/ahkeruus on asia jossa voi olla eroja ihmisryhmien kesken, en tiedä miksi tätä on aina niin vaikea myöntää tietyillä tahoilla.
Minun ei ole vaikea myöntää asioita joista on tutkimuksia, kuten älykkyys. Yhtä herkkä en ole myöntää asioita, jotka perustuvat siihen mitä joku uskoo.
Minä olen Aasiassa jonkun verran reissannut, enkä ole monissa paikoin tullut niin häikäistyneeksi heidän ahkeruudestaan ja asenteestaan, että lähtisin sitä leimallisesti erityispiirteenä pitämään. Erot esim mainitsemani etelä ja pohjoiskorean välillä on niin isot että miettisin muitakin vaihtoehtoja kuin kansalaisten henkkoht kyvykkyyksiä.