Trump julkisti oman NFT-sarjansa, eli kokoelman digitaalisia kuvia hänestä eräänlaisena modernina supersankarina ja yleisesti kovana jätkänä. 99 taalaa kappale, eli halpaa kuin saippua.
Kuten Trumpin kanssa yleensä, luulin tätäkin juttua ensin vitsiksi mutta sen verran monessa lähteessä se on tosissaan otettu ja sivustokin on pystyssä, joten kai se pitää uskoa. Digitaalisten piirroskuvien lanseeraaminen major announcementina on kyllä jo Trumpin mittarillakin aika paksua. Mihin näitä edes tarvitaan kun oma base syytää edelleen rahaa ihan vastikkeetta "varastettujen vaalien" tutkimiseen ja kukaan muu ei dollariakaan tule tähän roskaan sijoittamaan?
Emmä taas tajua.
Trump onnistuu jopa alittamaan odotukset uutisellaan. Jos tämä on olevinaan suuri uutinen, miten enää kuvailla aidosti suurta uutista? Kuvaavaa on, että ns. valtamedia Suomessa ei reagoinut asiaan. Trump kerää rahaa todella syrjäytyneiltä: siis sellaisilta nörteiltä, joilla on tarve nähdä Trump tuossa valossa, supersankarina. Arvelisin, että osa sarjakuvanörteistä on pikemminkin järkyttynyt, kun tuollainen läskimooses tulee pilaamaan hyvää genreä. Koska näemme Trump-sarjakuvan, jossa sankari pelastaa maailman (so. pankkitilinsä) yhä uudestaan?
Tiedän, että kehopositiivisuus kuuluu nykyään asiaan, mutta itse kuitenkin pidän entistä olympolaista supersankarimallia jonnin verran parempana. Kova fyysinen kunto, treenattu keho ja loistava toimintakyky: eiköhän se Teräsmieskin ollut aika fitti tehtäväänsä. Trump on idean parodia, kapteeni Peräsmies. Genressä tosin saattaa vallitsevan ideologian mukaan olla jo sijaa muillekin kehoille: vaikkapa 150- kiloinen kompuutteriinsa kiinnikasvanut datanmurskaaja, joka käy omaa anonyymiä sotaansa Venäjää vastaan, jes! Mutta ongelmana tässä on se, että useimmat ihmiset haluaisivat aidosti olla fitnesstasoa.
Ideaa ei sinänsä kannata täysin tyrmätä: Trumpin vaisto on raha-asioissa toisinaan erinomainen. Esimerkiksi Elon Musk saattaa ideasta innostua, mikäli häneltä on lapsuus jäänyt leikkimättä. Trumpin näkeminen camp-hahmona ei sekään ole kovin huono idea. Trumpin ehdottomana valttina on tuttuus: hän voi olla p-nen, mutta hän on meidän p-semme. Hänet tunnetaan, hän livahtaa postiluukuista, ui radioaalloilla, esiintyy tv:ssä uusinnoissa: hän on kaikkialla. Voiko ihminen, joka näkyy kaikkialla, olla läpeensä paha?
Vastaehdotuksena Bidenille, kannattaa lanseerata uudelleen lehtiin Biden-paperinukke, jota voi mielensä mukaan pukea eri vaatteisiin. Tai Biden Ken lelukauppoihin. Lapsissa ja lapsenmielisissä elää poliitikkojen tulevaisuus. Ja voiko vanhempi jättää äänestämättä hellyttävää papparaista, joka esiintyy jopa lasten leikeissä. Paperinukke voisi olla myös digitaalinen, jolloin sitä voidaan pukea kännykässä.
Ongelmana ylipäätään poliittisissa kommentaareissa on se, että ne liikkuvat liian ylätasoilla. Ruohonjuuritasolla ihmiset eivät seuraa politiikan sisältöjä kovinkaan tarkasti. Sen sijaan seurataan tunnettua ihmistä, jolloin tunteet ratkaisevat. Politiikan paradokseihin kuuluu se, että psykopaatti voi esiintyä tavalla, jossa hyvin monet ihmiset tulkitsevat ko. ihmistä myönteisellä tavalla. Vaikka edelleen, kuten tiedämme, Trump ei välitä ns. average joen murheista tuon taivaallista. Mutta mediokriitin palvonnan kohteena oleminen maistuu Trumpillekin oikein mainiosti.
Silti asian lanseeraaminen tällä tavalla on yliampuvaa. Voimme kuitenkin olla varmoja, että mikäli Trump onnistuisi pääsemään uudelleen presidentiksi, selitykseksi kelpaa myös tämä ilmoitus. Kun vakavasti otettavat poliittiset analyytikot ovat jo puhkikalunneet muut selitykset, joku neropatti tuo esiin pienen viattoman perhosvaikutuksen, suuren ilmoituksen, joka käänsi Trumpin purjeet uudelleen myötätuuleen.