Lupasin kommentoida lähinnä Euroopan näkökulmasta kun Trumpin puolustusministeri ja ulkoministeri ovat tiedossa.
Nyt ovat, eivät varmana vielä, mutta isolla todennäköisyydellä he ovat James Mattis (vahvistettu) ja Rex Tillerson (vahvistamaton). Euroopan kannalta suurin haaste on siinä, pystyykö Trumpin tuleva hallinto romuttamaan uudelleen luotua etupiiriajattelua Euroopassa, josta ennen kaikkea EU, mutta myös Obama kantaa vastuun. Venäjän hyökättyä Krimille ja Itä-Ukrainaan, länsimaat asettivat jossain määrin kattavia pakotteita, mutta sitoivat ne myöhemmin Minskin II sopimukseen. Niin Minskin I kuin II sopimus tehtiin ilman edes mainintaa Krimistä. Sopimuksen allekirjoittivat Ranska, Saksa, Venäjä ja Ukraina.
Käsitellessään USA:n pakotteita Venäjää kohtaan, Presidentti Obama korosti jo keväällä 2014 sitä, että Ukrainalla on oltava hyvät suhteet Yhdysvaltain, Venäjän ja Euroopan kanssa. Obama kielsi amerikkalaisten tuotteiden, teknologian ja palvelujen viennin Krimille sekä Krimin tuotteiden tuonnin Yhdysvaltoihin. Hän sanoi, ettei Yhdysvallat hyväksy Krimin liittämistä Venäjään ja myös kehotti Venäjää vetäytymään Krimiltä. Myös EU on antanut samanlaisen lausuman. Mutta ne ovat vain lausumia.
EU:n ja USA:n toiminta on faktisesti aiheuttanut sen, että Venäjä voi vetäytyä Itä-Ukrainasta ja viedä Minskin sopimukset käytäntöön. EU ja USA ovat asettaneet tämän ehdoksi Venäjään kohdistuvien pakotteiden purkamiselle. Krimistä ei enää puhuta, sen saa Venäjä EU:n näkemyksen mukaan pitää. Obaman hallinto ei tehnyt tässä poikkeusta. Marraskuussa 2016 Valkoisen talon tiedotteen mukaan EU:n ja USA:n johtajat ”sopivat yksimielisesti siitä, että Venäjän tulisi sitoutua” viime vuoden Minskin sopimukseen, joka tähtää vihollisuuksien lopettamiseen. Ukrainaan liittyvien sanktioiden Venäjään vastaan on pysyttävä voimassa siihen asti, kunnes näin tapahtuu, tiedotteessa todetaan.
Toisin sanoen, EU ja USA ovat jo ennen Trumpin virkakautta jakaneet Euroopan etupiireihin hyväksymällä sen, että jos Venäjä toteuttaa Minskin sopimuksen osaltaan, USA ja EU purkavat Venäjään kohdistamansa pakotteet. Venäjän ryöstämä Krim jää Venäjälle ja Krimin sisällä vainot ja mielivalta jatkuvat.
Vaikka tulevat ministerit Mattis ja Tillerson eivät tule yksin tai keskenään linjaamaan USA:n Euroopan ja Venäjän politiikkaa, heillä on kuitenkin iso merkitys. Trump on aiemmin monta kertaa linjannut pyrkivänsä normalisoimaan suhteet Venäjän kanssa. Tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että Itä-Ukrainan sota päättyy ja Minskin sopimus toteutetaan. Tulevalla ulkoministeri Tillersonilla on johtamansa Exxonin kautta merkittäviä liikesuhteita Venäjän kanssa ja ainakin amerikkalaisten lähteiden mukaan hän tuntee myös Putinin. Mattis puolestaan on perehtynyt hyvin eurooppalaisten lähteiden mukaan Euroopan tilanteeseen, mutta hänen pääpaino alkuun saattaa olla Lähi-Idässä. Mattis on arvostellut tiukasti Obaman Lähi-idän politiikkaa, erityisesti mitä tulee Iraniin.
Yhteenvetona sanoisin, että jos Obaman hallinto saa Euroopan osalta asteikolla 1-5 (jossa 5 paras ja 1 heikko) arvosanaksi 1, Trumpin ei kovin paljon tarvitse tehdä saadakseen paremman. Obaman aikaa pudottaa paitsi Venäjän hyökkäys Krimille, ennen kaikkea se, että Obaman USA on EU:n lailla valmis hyväksymään Krimin osaksi Venäjää tilanteessa, jossa Venäjä toimi vastoin allekirjoittamiaan kansainvälisiä sopimuksia ja hyökkäsi ystävälliseen naapurimaahan anastaen osan siitä itselleen.
Krimin valtauksen faktinen hyväksyminen valmiudella purkaa pakotteet jos muut ehdot eli Minskin sopimus täyttyvät, saattaa olla hyvin, hyvin vaarallinen myönnytys Putinille. Trumpin ja hänen esikuntansa käsissä on seuraavat vuodet se, kuinka Eurooppa ja USA tästä EU:n ja Obaman rakentamasta sudenkuopasta selviävät.
e: korjattu Itä-Euroopasta = Itä-Ukrainasta