Tuulivoimasta
Kirjoitan tuulivoimasta ydinvoimaa koskevaan ketjuun, koska monet politikot puoluekannasta riippumatta vaikuttavat uskovan tuulivoiman ja ydinvoiman olevan toisensa poissulkevia, kilpailevia vaihtoehtoja. Tai ainakin sen annetaan tältä poliittisessa keskustelussa näyttää. Tähän minut inspiroi Pasi Jaakkosen Iltasanomiin (la, 15.12.2007) kirjoittama artikkeli, joka kritisoi Vanhasen asettamaa tavoitetta lisätä tuulivoimaa rajusti seuraavan vuosikymmenen aikana.
Artikkelissa haastatellaan voimalaitoksen lähellä asuvaa diplomi-insinööri Antero Toppia. Topp kertoo itse olleensa tuulivoiman kannattaja, siihen asti, kunnes hänen välittömään naapurustoonsa pystytettiin muutama mylly. Meluhaittojen ja esteettisten haittojen takia Topp kertoo muuttuneensa tuulivoiman vastustajaksi.
Toimittaja Pasi Jaakkonen käyttää tätä ainoana argumenttina tyrmätäkseen pääministeri Vanhasen tavoitteellisen ehdotuksen lisätä tuulivoimaa rajusti (nykyisestä noin 100 megawatista noin 2000 megawattiin) vuoteen 2020 mennessä. Hän kysyy muunmuassa "miten Suomeen mahtuisi noin 2000 tuulimyllyä lisää?".
Ymmärrän haastateltavan kritiikin toki hyvinkin. Artikkelissa esimerkkitapauksena esiin tuodun Bärosundin tuulivoimalan sijoitus asutuksen vieressä on epäonnistunut ja tämä on myönnetykin. Alunperin kolmesta myllystä jäljellä on enää yksi.
Jaakkonen kuitenkin "unohtaa" artikkelissaan vertailukohdat: vaikkapa sen, että Saksassa (360.000 km2, 82,4 milj.as.) tuotetaan jo tällä hetkellä yli 20000 MW sähköä tuulivoimalla. Eli siis maahan, joka on pinta-alaltaan suunnilleen saman kokoinen kuin Suomi, mutta asukasluvultaan n. 15 kertaa suurempi, on saatu mahtumaan (puolittain kuvainnollisesti) 10 kertaa enemmän tuulimyllyjä, kuin tuo Vanhasen esittämä tavoitteellinen määrä. Tanskassa, joka on pinta-alaltaan noin kolme kertaa suurempi kuin Inarin kunta, tuotetaan tällä hetkellä yli 3000 MW sähköä tuulivoimalla. Jaakkosen artikkelin voi tyrmätä siis suoralta kädeltä, hän kun propagandoi tuulivoimaa vastaan meluhaitoilla ja tilan puutteella.
On artikkelissa pari tosiasiaakin: esimerkiksi se on mainittu, että tuulivoima on olosuhteista riippuvainen energiamuoto ja siksi kelvoton perusvoiman tuottamiseen. Tarvitaan siis "toinen vaihtoehto" tuulivoiman rinnalle, joka tuottaa saman sähkömäärän, mikäli olosuhteet ovat pitkään tuulettomat.
Vaikka ydinvoimaa lisättäisiin rajustikin, olisi Suomi edelleen riippuvainen tuontisähköstä. Tällöin säätövoimakapasiteetin lisäämistä tuulivoiman avulla voidaankin pitää hyvänä vaihtoehtona. Tuulten ollessa suotuisat, voidaan ulkomailta tuotavan sähkön määrää vähentää. Siten myös riippuvuutta poliittisesti epävakaasta Venäjästä.
Vihreillä vaikuttaa olevan huoli siitä, että ydinvoiman lisääminen vähentäisi uusiutuvan energian kehittämistä ja käyttöä. Esimmerkiksi Kokoomuksella taas huoli siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen kaatuu, jos tuulivoimaa päätetään lisätä rajusti.
En pidä tuulivoimaa ydinvoimaa korvaavana vaihtoehtona, vaan sitä täydentävänä. Sikäli kun tuulivoiman tehokkuus (tuotossa ja hinnassa) kasvaa tulevaisuudessa tuotekehityksen tuloksena, olen myös ilolla valmis luopumaan ydinvoimasta. Se ei ole kuitenkaan vielä tämän päivän juttu. Lähellekään. Siitä huolimatta kannatan tuulivoiman voimakasta lisäämistä ja siten myös sen kehittämistä energiantuotantomuotona.