Eipä tule uni...
Maanantaiaamuna pitäisi olla reippaana koulunpenkillä , ei vielä tässä vaiheessa kovin kamala ajatus. Sitten olisi kuuden viikon työharjoittelu takana josta olen reilusti yli puolet ollut sairaslomalla joten ei siitä läpi pääse, mutta sillä ei nyt niin suurta merkitystä ole. Todennäköisesti vältän samasta syystä näyttöjen suorittamisen, mikä taas sopii miulle erinomaisesti.
Vajaa kaksi kuukautta tuota kurssia olisi jäljellä, en enää tässä vaiheessa viitsi lopettaa, vaan meinaan sinnitellä loppuun asti. Siis kyseessä on ala joka osoittautui minulle vääräksi.
Tiistai meni maaseudulla ystävän perheen luona. Nyt sain olla pitkästä aikaa kaikessa rauhassa kummityttöni kanssa. Varmaan ainut ihminen joka antaa miun laulaa eikä käske olla hiljaa (kun ei vielä osaa puhua), ja sitä hyödynsin... Aamu maalla tuntui olevan suosikki, se sai tytön rauhoittumaan jos meinasi käydä hermostuttamaan.
Äsken lapsen äidiltä tuli viesti, jossa kiitti siitä että suostuin kummiksi, ei kuulemma miua parempaa kummia olisi tyttö voinut saada. Tiedä sitten missä herkistelypuuskassa tuo oli kirjoitettu, mutta hyvältä se silti tuntui.
Vaan täytyy jollain keinoin yrittää kääntää vuorokausirytmi niinpäin että jaksaisi aamulla herätä, viime aikoina on mennyt yöt valvomiseksi.