Kuudes kuudetta en ollut tylsistynyt, mutta jotain muuta siinä olotilassa oli. Ehkä se oli turhautumista omaan saamattomuuteen, mutta ei se ihan tylsistymistä ollut.
Itse asiassa se oli siis viides kuudetta aamulla (viime perjantai)!
Avauduit olotilastasi Yöketjuun vain lauantain puolella eli kuudes kuudetta... *tarkkuutta-tarkkuutta*
Tylsistyminen = turhautuminen omaan saamattomuuteen = sama asia kuitenkin!?
Yllättävän vähän olen nyt ollut viime aikoina tylsistynyt. Tunnistan kuitenkin tuon, että välillä on ollut vähän tylsää, kun ei ole mitään varsinaista pakottavaa rutiinia, sellaista arkea. Kiva sitten aikanaan taas totutella takaisin mukaan rytmiin.
Tylsistyminen ei ole asia, jonka sanot ääneen: "
Onpa tylsää!". Se on itse asiassa hyvinkin alitajuntainen homma. Toinen käytettävä sana on "
odottaminen". Sä varmasti armeijassa opit tämän sanan tarkoituksen: helvetinmoisella kiireellä piti mennä joka paikkaan odottamaan (tylsistymään?)!
Mulla on todella tuore omakohtainen kokemus asiasta. Tiesin jo kevättalvella yhdestä tulevasta, todella erikoisesta työtehtävästä. Valmistauduin siihen parhaani mukaan - vähintään alitajuisesti! Koko ajan joka jutussa oli mukana ajatus siitä "toukokuun kahdestakymmenennestäviidennestä" - siitä huolimatta, että tiesin erityisesti kokemukseni ja *köh-köh* varsinkin taitojeni riittävän kyseiseen tapahtumaan: "
No problem!". Tilanne/tapahtuma oli kieltämättä erikoinen, mutta ei mitään sellaista,
jonka kaltaista en olisi nähnyt/kokenut ennenkin. Kielitaitoa tarvittiin (kolmella vieraalla - EDIT: kahdella vieraalla ja toisella kotimaisella), (todella pikaista) ongelmanratkaisukykyä vaadittiin, mutta hei... vastaavia ominaisuuksia mä vaadin itseltäni joka päivä työtehtävissäni!
Kaikesta ennakkohypestä huolimatta se "toukokuun kaks'vitonen" meni aivan loistavasti. Kotimatkalla iski se olo, että loput on "out of my hands" - nyt vaan pitää odottaa mitä tuleman pitää. Välittömät reaktiot ja välitön palaute tuli tietysti vastaanotettua jo paikan päällä. Palautetta tuli myös puhelimitse seuraavana päivänä. Sen jälkeen alkoi se tylsä tuloksien odottaminen. Ei kai siinä nyt varsinaisesti tylsisty, mutta koko ajan odottaa tietoa jostain, johon on juuri antanut kaikkensa. Ihan vastaavasti kuin sä nyt odotat (vähintään alitajuisesti) tietoa pääsykokeittesi tuloksista.
(Minäkin olen muuten joskus ollut pääsykokeissa...)
Hyvin olet kuitenkin perillä elämäni tapahtumista, siitä jaan kiitokseni. Selvästi viestit on luettu ajatuksella läpi!
Noh, muutaman rivin joskus lukenut sieltä sun täältä!
