Yö oli hyvä ennen Rakkaus on lumivalkoista eli 80- ja 90-luvulla. Sellainen kuuntelen yksin salaa pienessä sievässä. Aikoinaan Yön Parhaat kokoelmaa tuli luukutettua paljon. Jotenkin parhaaksi biisiksi nousi myöhemmin sitten Pauli Hanhiniemen sanoittama Sua muistoistani pois en saa. Myös Juicen tekstittämä Ihmisen poika tuli tärkeäksi itselle. Tietenkin Jussi Hakulisen biisit ovat kaiken kaikkiaan ne "the" biisit.
Nyt kun Ollia ja Jussia ei enää ole. Ei myöskään Yöstä ole jäljellä rippeitäkään. On vain jonkinlainen cover-bändi, jossa mielestäni JP Leppäluoto suorittaa kiitettävästi. Mutta Yö-yhtye se ei oikeasti ole millään lailla, varsinkaan kun Viitanen, Rauäng tai Lehtiranta ei bändissä soita.