Coloradon ja Vancouverin sarja saatiin vihdoin eilen käyntiin ja myös loppuun saakka.
Ensiksi tuli tasaisten ja tiukkojen 2-1 voittojen myötä siirryttyä ottelusarjassa 2-0 johtoon. Sitten ottelusarjan meinasi ratkaista hyvin yllättävä (vaikka tässä pelissä todellisuudessa täysin looginen) asia. Nimittäin oma ylivoimani.
Kolmannessa kohtaamisessa menin muistaakseni heti pelin alussa 1-0 johtoon Hallin maalilla ja homma näytti hyvältä. Sitten kuitenkin Vancouver tasoihin. Huomasin jo tässä 1-1-tilanteessa, että omalla ylivoimallani paremmat paikat sai Vancouver, koska omat pelaajat ovat jostain syystä uskomattoman passiivisia koko aika, ja sitten kun Gaborik koko aika jäällä, niin mies polkee koko aika läpi ja omat kattelevat ja pyörivät ympyrää vieressä. Alivoimamaalilla Vancouver johtoon ja toisenkin tekivät, joten 3-1 tulokseen päättyi.
Neljännessä matsissa meinasi kyllä kuppi mennä nurin. Peli oli nimittäin puolessa välissä 4-0 Vancouverille ja KAIKKI neljä maalia oli tehty alivoimalla. Tuo tekoäly on oikeasti jotain kuvottava paskaa.siinä vaiheessa pistin ohjaimen pöydälle ja päätin ruveta keskittyyn vikaan, game-fiveen. Näissä kahdessa matsissa toisinaan Vancouverin peli muistutti enemmän jalkapalloa, kun heitettiin roikkoa päätyyn omista ja Gaborik tms. polki perään samalla kun omat pakit ihmettelee maailman menoa.
Pienien Kokoonpano- ja taktiikkamuutosten jälkeen Lähdettiin viidenteen matsiin. Ilmoitin jo ennakkoon vastustajalle pahoitteluni siitä, että jos pelaan ylivoimaa, tulen sen kuluttamaan lähes tilanteesta riippumatta oman maalini takana.
Vastustaja menikin sitten 1-0 johtoon, jolloin tilanne näytti pahalta. Näissä lukemissa pääsin myös pelaamaan ylivoimaa, jonka enimmäkseen seisoin oman maalini takana - tyytyväisenä siitä, että lisämaaleja omiin ei tullut. Tokassa erässä jossain kohin kuitenkin Kobasew survoi repun sisään maalin edestä ja peli oli 1-1. Näytti pitkään siltä, että jatkoajalle mennään, kunnes erittäin hyvin kasvaneeseen vastuuseen vastannut ja Hemskyn saappaat täyttänyt Zherdev iskee kolmannen erän puolessa välissä yllättäen aika pienestä kulmasta Vokounin haarovälistä sisään. Kova painostus alkoi Vancouverin puolelta, mutta takaa-ajo päättyi, kun Hall iski ilmasta riparin sisään ja johdatti 3-1 maalillaan Coloradon jatkoon.
Ottelusarjan merkille pantavin seikka oli Vancouverin todella kova karvaus, joka ajoittain tuottikin tulosta. Toisaalta varsinkin ykköskenttäni pääsi kohtuu vaivatta sen läpi, jolloin ylivoimahyökkäyksiä tuli runsaasti itselleni. Oma ykköskenttäni oli jälleen äärimmäisen hyvä, ja alivoimia lukuunottamatta omaan puolustuspelaamiseeni olin ihan tyytyväinen, huomioiden millanen materiaali oli vastassa.
Ei siis muuta kuin kevään mustana hevosena uuden päänahan kimppuun sekä kiitokset Vancouverille tiukasta ja jännästä ottelusarjasta!
Pahoittelut typoista, mutta kirjoitin tuon iPadilla.
Edit. Sellainen tilastoknoppi täytyyt tähä lisänä heittää, että Vancouver teki ottelusarjassa 10 maalia, joista yhden ylivoimalla, 3-4 tasakentällisin ja 5-6 ALIVOIMALLA.