Women's Super League Englannissa on noussut aika hurjaa vauhtia viime vuosina, suorastaan raketoinut, ja on nyt naisurheilun maailman suurin sarja. (Laskuissani ei mukana yksilöurheilua - varsinkaan sellaisia [tennis, yleisurheilu], missä kyse ei ole erillisestä naisten sarjasta.)
Vielä viisi vuotta sitten WSL oli samanlaista amatööripuuhastelua kuin naisten joukkueurheilu nyt n. aina ollut. Toki briteissä naisten jalkapallo oli isollaan 20-luvulla, mutta vain 1920-luvulla. Naisfudis veti parhaimmillaan 50 000 yleisöjä, kunnes FA bännäsi kokonaan naisten pelaamisen 50 vuodeksi.
Ennen koronaa oli jonkinlaista pientä nousuvirettä ja ainakin kasvun silmuja. Isot Valioliiga-seurat järjestivät enimmäkseen näytösluontoisesti kerran vuodessa isolla stadikalla yhden ottelun (a'la United-City, Arsenal-Spurs), mitkä muutaman punnan lipuilla vetivät isojakin yleisöjä. Silti kasvu-ura ja tavoitteet näyttivät olevan jossain vuosikymmenen päässä.
Englannin naisten koti-EM-kulta kuitenkin räjäytti homman kerralla isolleen. Se sai seurat huomaamaan, että vetoa naisten jalkapalloa kohtaan on suuressa määrin - silloin kun hommat myös tapahtuvat isosti, eivätkä vain vasemmalla kädellä puuhastellen. Kun kyse ei ollut vain siitä, että Wembleyn finaali oli kiivaasti haluttu tiketti ja Englannin matsit eri paikkakunnilla myytiin loppuun. Vaan media huomasi, että Lionesses kiinnostaa ja alkoi kirjoittaa sille tasolle. Pubit olivat pelipäivinä täynnä, tv:n katsojaluvut olivat huimat muutenkin kuin vain semi-/finaalivaiheessa, kaikki fanikama myytiin loppuun.
Nyt WSL:n tämän kauden yleisökeskiarvo on n. 7500 katsojaa. TV vetää myös hyvin ja niin Sky kuin BBC panostavat sarjaan. Joka viikko ihan laajasti mainostettuja pääpelejä pääkanavilla ja BBC:llä myös WSL:stä oma "Match of the Day" -versionsa (joskin sunnuntain myöhäismyöhäisillassa). Nykyisetkin tv-sopimukset olivat jo miljoonaluokkaa ja kun taitavat tulla kesällä uusiksi neuvoteltaviksi, ihan varmasti moninkertaistuvat puntamääriltään. WSL myös irtautuu FA:sta kesän aikana. Yhtiöityksen kuviot ovat muuten suhteellisen selvät ja myös Championship tulee olemaan uuden yhtiön alla, mutta vielä julkaisematta ketkä lopulta ja millä osuuksilla yhtiön omistavat.
Erot ovat sarjan sisällä vielä suuret. Everton ja West Ham vetävät hät hätää ~1500 katsojakeskiarvoja, eikä kentän ulkopuolella näy tätä suurta nousua ihan vielä konkretiana. Toisessa päässä sitten Arsenalin yleisökeskiarvo on 35 000 tällä hetkellä. Kasvu on ollut niin nopeaa, että se jo itsessään tuo melkoisia pulmia ratkaistavaksi. Kun siis tähän asti lähes kaikki seurat ovat pelanneet jossain kaukana lähiöissä (tai toisissa kaupungeissa) jonkun League Two / National League seurojen kenttähyyryläisinä. Vertailukohtana siis "Jokerit Keravalla". Useimmille siellä seuran päästadionilla pelaaminen on kerrasta liian iso hyppy. Vaikka vetäisikin 5000 katsojaa paikalle, se 35 000 stadikalla näyttää todella kehnolta ja tappaa kaiken pienenkin tunnelman.
Tai sitten käy kuten Manchester Citylle. City rakensi Etihadin viereen 10v sitten valmistuneen hienon kakkosstadionin akatemia- ja naisten joukkueiden kotiareenaksi. Nyt 7000 kapasiteetti onkin ihan auttamattoman pieni. Ja taas minkään vaikka 15-20 000 vetävän stadionin rakentaminen olisi massiivinen, pitkä hanke, eikä kukaan tiedä mihin kysyntä oikeasti lopulta asettuu. Eikä isoissa kaupungeissa mistään löydy noin vain tontteja, mihin voisi tuollaisen edes pykätä.
Arsenal tosiaan tässä ihan oma lukunsa, kun seura myynyt kaksi edellistä WSL-otteluaan (United & Spurs) kahden viikon sisään loppuun Emiratesin 60 000 kapasiteetilla. United-pelissä kaikki VIP-paikat oli viimeistä myöden myös loppuumyyty ja Spurs-matsissakin kaikki Emiratesin aitiot olivat menneet £2000-3000 hinnoilla. Arsenalin fanituotekauppa myös tekee naisten ottelupäivinä isomman myynnin kuin miesten otteluissa. Ja toisaalta sitten puolet peleistä Arsenalkin pelaa siellä "Keravalla" eli National Leaguen Borehamwood FC:n vuokralaisena max. 3500 (joista alle 1500 istumaan) vetävällä "stadionilla". Kiima toki on sen verran kova tällä hetkellä, että jo ensi kaudella valtaosa otteluista lienee Emiratesilla ja tuonne Meadow Parkille jäävät liigacup-pelit yms.
Yleisörakenne on tietysti hyvin erilainen kuin vaikkapa Valioliigassa. Ehkä hyvin lievästi valtaosa 51/49 tyyppisesti katsojista on miehiä, mutta sekin on toki ero miesfudiksen 80-90/20-10 suhteeseen. Joukossa on myös paljon enemmän lapsia ja perheitä, ja luonnollisesti myös juurikin tyttölapsia. Varhaisteinitytöt fanittavat juuri siihen tapaan kuin ko. kohderyhmä tapaa fanittaa mitä tahansa kohdetta: hyvin intohimoisesti. Paljon myös nuorten, vähän päälle 20 ikävuoden, naisten porukoita, mitkä eivät sinällään eroa miesfudiksen kundiporukoista: käydään ennen peliä isolla ryhmällä pubissa ja samoin jälkeen, ollaan äänekkäitä ja tunnustetaan väriä. Mutta se testosteroniuho loistaa poissaolollaan.
Suurin osa WSL:ssä mukana olevista myös Valioliigaa pelaavista seuroista panostaa naisjoukkueisiin myös, nähden sen potentiaalin. Pelaajia siis ostetaan ympäri maailmaa, palkat raketoivat ja vielä n. viiden vuoden takaisen puoliammattilaisuuden sijaan parhaat pelaajat tekevät jo ihan kunnon tiliä - joskaan tietty sellaisia summia, mitkä Valioliigan kärjelle ovat kahden viikon liksa. Arsenalin edelläkävijänä näyttämä "One Club" suunta on myös se, mihin kaikki ainakin tähtäävät. Arsenal tekee siis kaiken 1:1 - markkinoinnin, stadionin, kotisivut, somen, pelaajajulkistukset, lehdistötilaisuudet. Emiratesilla näkyy stadion wrapeissa yhtä paljon miehiä kuin naisia; kun seura hommaa kesällä Alessia Russon, näkyy ja tehdään se yhtä isosti kuin Declan Rice.
Ja kun Jatkoajassa ollaan, ei sovi tietysti unohtaa Helmareitamme. Spursissa Eveliina Summanen ja Olga Ahtinen ovat aina pelikuntoisina ollessaan avauksen 6 & 8. Poolin Emma Koivisto pelasi mainion viime kauden ja viikonlopun kahden maalin matsi oli aivan eliittiä. Leicesteriin täksi kaudeksi siirtynyt Jutta Rantala taas on tehnyt sellaista jälkeä, että saman tahdin jatkuessa pian kutsuu joku oikeasti iso seura joko Englannissa tai mantereella (Espanja/Saksa/Ranska). Vasta 19-vuotias Lotta Lindström puolestaan siirtyi vuodenvaihteessa London City Lionessesin jengiin, mikä Championshipissä uuden jenkkiomistajan voimin panostaa kunnolla nousuun.
Jos joskus satutte Englantiin, kun noita isojen stadioneiden WSL-matseja pelataan, erittäin lämmin suositus näille. Halpa lippu, erinomainen tunnelma, mainiota urheilua. Ja niiden myötä voi vaikka joko a) kuskata hyvillä mielin koko perheen matsiin, ostaa joka hodarin ja matkamuiston, eikä silti ole konkurssissa tai b) tarjota itselleen sen VIP-hospitalityn murto-osan hintaan. Ja riittävästi kun seikkailuhenkeä, sinne "Keravallekin" kannattaa mennä. On sitä aitoa ruohonjuurihenkeä yhä, paikalla on 100 % kiivaimmat fanit ja pääsee aaltopelikaton alle betonirappusille seisomaan mukavan tiiviissä tunnelmassa.
Viaplay puolestaan taitaa näyttää kaikki nuo Skyn pakettiin kuuluvat WSL:n matsiin, osassa myös suomiselostuskin.
Vielä viisi vuotta sitten WSL oli samanlaista amatööripuuhastelua kuin naisten joukkueurheilu nyt n. aina ollut. Toki briteissä naisten jalkapallo oli isollaan 20-luvulla, mutta vain 1920-luvulla. Naisfudis veti parhaimmillaan 50 000 yleisöjä, kunnes FA bännäsi kokonaan naisten pelaamisen 50 vuodeksi.
Ennen koronaa oli jonkinlaista pientä nousuvirettä ja ainakin kasvun silmuja. Isot Valioliiga-seurat järjestivät enimmäkseen näytösluontoisesti kerran vuodessa isolla stadikalla yhden ottelun (a'la United-City, Arsenal-Spurs), mitkä muutaman punnan lipuilla vetivät isojakin yleisöjä. Silti kasvu-ura ja tavoitteet näyttivät olevan jossain vuosikymmenen päässä.
Englannin naisten koti-EM-kulta kuitenkin räjäytti homman kerralla isolleen. Se sai seurat huomaamaan, että vetoa naisten jalkapalloa kohtaan on suuressa määrin - silloin kun hommat myös tapahtuvat isosti, eivätkä vain vasemmalla kädellä puuhastellen. Kun kyse ei ollut vain siitä, että Wembleyn finaali oli kiivaasti haluttu tiketti ja Englannin matsit eri paikkakunnilla myytiin loppuun. Vaan media huomasi, että Lionesses kiinnostaa ja alkoi kirjoittaa sille tasolle. Pubit olivat pelipäivinä täynnä, tv:n katsojaluvut olivat huimat muutenkin kuin vain semi-/finaalivaiheessa, kaikki fanikama myytiin loppuun.
Nyt WSL:n tämän kauden yleisökeskiarvo on n. 7500 katsojaa. TV vetää myös hyvin ja niin Sky kuin BBC panostavat sarjaan. Joka viikko ihan laajasti mainostettuja pääpelejä pääkanavilla ja BBC:llä myös WSL:stä oma "Match of the Day" -versionsa (joskin sunnuntain myöhäismyöhäisillassa). Nykyisetkin tv-sopimukset olivat jo miljoonaluokkaa ja kun taitavat tulla kesällä uusiksi neuvoteltaviksi, ihan varmasti moninkertaistuvat puntamääriltään. WSL myös irtautuu FA:sta kesän aikana. Yhtiöityksen kuviot ovat muuten suhteellisen selvät ja myös Championship tulee olemaan uuden yhtiön alla, mutta vielä julkaisematta ketkä lopulta ja millä osuuksilla yhtiön omistavat.
Erot ovat sarjan sisällä vielä suuret. Everton ja West Ham vetävät hät hätää ~1500 katsojakeskiarvoja, eikä kentän ulkopuolella näy tätä suurta nousua ihan vielä konkretiana. Toisessa päässä sitten Arsenalin yleisökeskiarvo on 35 000 tällä hetkellä. Kasvu on ollut niin nopeaa, että se jo itsessään tuo melkoisia pulmia ratkaistavaksi. Kun siis tähän asti lähes kaikki seurat ovat pelanneet jossain kaukana lähiöissä (tai toisissa kaupungeissa) jonkun League Two / National League seurojen kenttähyyryläisinä. Vertailukohtana siis "Jokerit Keravalla". Useimmille siellä seuran päästadionilla pelaaminen on kerrasta liian iso hyppy. Vaikka vetäisikin 5000 katsojaa paikalle, se 35 000 stadikalla näyttää todella kehnolta ja tappaa kaiken pienenkin tunnelman.
Tai sitten käy kuten Manchester Citylle. City rakensi Etihadin viereen 10v sitten valmistuneen hienon kakkosstadionin akatemia- ja naisten joukkueiden kotiareenaksi. Nyt 7000 kapasiteetti onkin ihan auttamattoman pieni. Ja taas minkään vaikka 15-20 000 vetävän stadionin rakentaminen olisi massiivinen, pitkä hanke, eikä kukaan tiedä mihin kysyntä oikeasti lopulta asettuu. Eikä isoissa kaupungeissa mistään löydy noin vain tontteja, mihin voisi tuollaisen edes pykätä.
Arsenal tosiaan tässä ihan oma lukunsa, kun seura myynyt kaksi edellistä WSL-otteluaan (United & Spurs) kahden viikon sisään loppuun Emiratesin 60 000 kapasiteetilla. United-pelissä kaikki VIP-paikat oli viimeistä myöden myös loppuumyyty ja Spurs-matsissakin kaikki Emiratesin aitiot olivat menneet £2000-3000 hinnoilla. Arsenalin fanituotekauppa myös tekee naisten ottelupäivinä isomman myynnin kuin miesten otteluissa. Ja toisaalta sitten puolet peleistä Arsenalkin pelaa siellä "Keravalla" eli National Leaguen Borehamwood FC:n vuokralaisena max. 3500 (joista alle 1500 istumaan) vetävällä "stadionilla". Kiima toki on sen verran kova tällä hetkellä, että jo ensi kaudella valtaosa otteluista lienee Emiratesilla ja tuonne Meadow Parkille jäävät liigacup-pelit yms.
Yleisörakenne on tietysti hyvin erilainen kuin vaikkapa Valioliigassa. Ehkä hyvin lievästi valtaosa 51/49 tyyppisesti katsojista on miehiä, mutta sekin on toki ero miesfudiksen 80-90/20-10 suhteeseen. Joukossa on myös paljon enemmän lapsia ja perheitä, ja luonnollisesti myös juurikin tyttölapsia. Varhaisteinitytöt fanittavat juuri siihen tapaan kuin ko. kohderyhmä tapaa fanittaa mitä tahansa kohdetta: hyvin intohimoisesti. Paljon myös nuorten, vähän päälle 20 ikävuoden, naisten porukoita, mitkä eivät sinällään eroa miesfudiksen kundiporukoista: käydään ennen peliä isolla ryhmällä pubissa ja samoin jälkeen, ollaan äänekkäitä ja tunnustetaan väriä. Mutta se testosteroniuho loistaa poissaolollaan.
Suurin osa WSL:ssä mukana olevista myös Valioliigaa pelaavista seuroista panostaa naisjoukkueisiin myös, nähden sen potentiaalin. Pelaajia siis ostetaan ympäri maailmaa, palkat raketoivat ja vielä n. viiden vuoden takaisen puoliammattilaisuuden sijaan parhaat pelaajat tekevät jo ihan kunnon tiliä - joskaan tietty sellaisia summia, mitkä Valioliigan kärjelle ovat kahden viikon liksa. Arsenalin edelläkävijänä näyttämä "One Club" suunta on myös se, mihin kaikki ainakin tähtäävät. Arsenal tekee siis kaiken 1:1 - markkinoinnin, stadionin, kotisivut, somen, pelaajajulkistukset, lehdistötilaisuudet. Emiratesilla näkyy stadion wrapeissa yhtä paljon miehiä kuin naisia; kun seura hommaa kesällä Alessia Russon, näkyy ja tehdään se yhtä isosti kuin Declan Rice.
Ja kun Jatkoajassa ollaan, ei sovi tietysti unohtaa Helmareitamme. Spursissa Eveliina Summanen ja Olga Ahtinen ovat aina pelikuntoisina ollessaan avauksen 6 & 8. Poolin Emma Koivisto pelasi mainion viime kauden ja viikonlopun kahden maalin matsi oli aivan eliittiä. Leicesteriin täksi kaudeksi siirtynyt Jutta Rantala taas on tehnyt sellaista jälkeä, että saman tahdin jatkuessa pian kutsuu joku oikeasti iso seura joko Englannissa tai mantereella (Espanja/Saksa/Ranska). Vasta 19-vuotias Lotta Lindström puolestaan siirtyi vuodenvaihteessa London City Lionessesin jengiin, mikä Championshipissä uuden jenkkiomistajan voimin panostaa kunnolla nousuun.
Jos joskus satutte Englantiin, kun noita isojen stadioneiden WSL-matseja pelataan, erittäin lämmin suositus näille. Halpa lippu, erinomainen tunnelma, mainiota urheilua. Ja niiden myötä voi vaikka joko a) kuskata hyvillä mielin koko perheen matsiin, ostaa joka hodarin ja matkamuiston, eikä silti ole konkurssissa tai b) tarjota itselleen sen VIP-hospitalityn murto-osan hintaan. Ja riittävästi kun seikkailuhenkeä, sinne "Keravallekin" kannattaa mennä. On sitä aitoa ruohonjuurihenkeä yhä, paikalla on 100 % kiivaimmat fanit ja pääsee aaltopelikaton alle betonirappusille seisomaan mukavan tiiviissä tunnelmassa.
Viaplay puolestaan taitaa näyttää kaikki nuo Skyn pakettiin kuuluvat WSL:n matsiin, osassa myös suomiselostuskin.
Viimeksi muokattu: