Muistan olleeni mehuissani tuosta kuviosta ainakin vähän. Juuri sitä kunnon yliampuvaa elämää suurempaa saippuaa (campia), mitä wrestlingilta odottaa sopivissa määrin. Siinähän kun Vince käveli sinne räjähtävään limusiiniin, niin kaikki muut painijat olivat backstagella naama vakavasti peruslukemilla, mutta joku taisi hymyillä tai jopa vähän nauraa. Sanomattakin selvää, että joutui vaikeuksiin.
PG-eralta omanlaisensa versio, että Hornswoggle paljastui Vincen lehtolapseksi.
Tuosta Hornswogglen hommasta muuten, niin alunperin Vincen lehtolapsen piti olla Mr. Kennedy. Mieshän oli saanut kovaa pushia WWE-uransa alussa ja voitti myös Money in the Bank -salkun, mikä siis mahdollisti mestaruusottelun tulevaisuudessa. Homma kusi sitten vuoden 2007 syksyllä kun usea painija jäi kiinni steroideista ja Kennedy oli tässä porukassa. Tämän jälkeen Kennedy ei sitten tainnut koskaan voittaa mitään isompia juonikuvioita ja mieshän sai lopulta kenkää kun Randy Orton valitti että joku Kennedyn suorittama liike olisi voinut päättää tämän uran.
Oli siellä omallakin seuranta-ajalla vielä kaikenlaista. Mikä käsitti Ruthless Aggression eran jostain 03-04 aina pariin vuoteen PG-eraa. Edgen ja Litan livesexxxit peiton alla kehässä, kiusallista katsoa jopa hormonihyrräävän teinin näkökulmasta. Ja tuohonhan kuului myös Litan raskauden keskeytyminen ja jalkafetissin omaava Gene Snitsky, joka taisi potkaista jotain "vauvaakin" jonnekin ("It wasn't my fault").
Joo tosin tuo Litan "raskaus" oli sitä aikaa kun hän oli kayfabe-naimisissa Kanen kanssa. Snitsky sitten tosiaan aiheutti keskenmenon ja tästä seurasi intensiivinen ja klassikomatseja (not) sisältänyt feudi Kane vs. Snitsky.
ECW:n paluu (innostus kuoli nopeasti, mutta syntyi siitä mm. One Night Stand ppv edes).
Joo, tai oikeastaan se meni niin päin että kesällä 2005 pidettiin se ECW:n tribuutti-PPV One Night Stand ja käsittääkseni sen pitikin olla ihan yksittäinen juttu, mutta tuostahan tuli sitten ihan valtava ilmiö ja todella suosittu. Toihan oli oikeastaan aikalailla täydellinen WWE-linjan ECW-tapahtuma ja toimi aikansa tuotteena nimenomaan yksittäisenä tapahtumana. Seuraavana vuonna brändättiinkin sitten se ECW TV-ohjelma, mutta se oli ideana jo ihan pystyynkuollut kun se oli kuitenkin loppupeleissä melko puhdas "farmiohjelma" ja ne vähänkin isommat nimet taisi suunnilleen Rob Van Damia lukuunottamatta olla WWE:ssä tai WCW:ssä kunnolla kannuksensa saaneita. Kesän 2006 One Night Stand olikin sitten ihan käsittämätön, siellä nähtiin esim. Randy Ortonin ja Kurt Anglen välinen ottelu, liittyi ECW:hen... miten?
Siinä ekassa One Night Standissa oli se suht huikea Paul Heymanin vetämä promo, mieshän vittuili suht avoimesti paikalla olleille JBL:lle, Eric Bischoffille ja Edgelle, muistaakseni muillekin vielä. Toi on siitä hauska että vieläkään ei taideta tietää sitä että oliko se kaikki käsikirjoitettua, vai vetikö Heyman siinä sitten ihan kässärin ulkopuolelta tuon juttunsa.
Rey Mysterio ja Eddie Guerrero myllyttämässä Dominik-pojan huoltajuudesta.
Tämä oli kyllä kova feudi, olkoonkin että ehkä se Dominikin huoltajuuteen liittyvä kiista oli vähän överiksi vedetty mutta feudina tuo oli yleisesti loistava ja matsit oli hyviä. Tuo oli myös hyvä esimerkki toimivasta käsikirjoituksesta kun tarinaa rakenneltiin pikkuhiljaa, vielä saman vuoden WrestleManiassahan nämä kaksi suosittua facea ottelivat toisiaan vastaan ns. hyvässä hengessä ja olivat tag-mestareita tuolloin, mutta siitä se pikkuhiljaa alkoi lähteä rakentumaan kohti Eddien sekoamista ja heel-turnia. Hieno kuvio.
Muhammad Hassan ja terroristit vs. Undertaker.
Tässäkin oli muuten esimerkki siitä miten äärimmäisen paska tuuri pystyi hautaamaan yhden painijan totaalisesti. Muhammad Hassan oli kuitenkin suht näkyvässä roolissa ollut heel ja keräsi yleisössä paljon heatia ja oli sieltä pikkuhiljaa noussut isompiin ympyröihin. Tuo terroristi-kuvio kusi sitten hahmon sen vuoksi kun muistaakseni Lontoossa oli ollut terrori-isku ja WWE ei käsittääkseni ehtinyt editoida pois sitä kun terrorstit hyökkää Undertakerin kimppuun. Toki muistaakseni missään muualla kuin Pohjos-Amerikan lähetyksissä sitä ei näytetty, mutta näin internetin aikana tuollainen oli ehtinyt levitä jo kaikkialle.
Jotain oikeasti hyvää, mikä on jäänyt mieleen ja minkä tältä istumalta muistaa. Evoluutio ja Ric Flairin uusi tuleminen, sekä sitten uran silloinen huipennus HBK:n kanssa. JBL:n mikkityö ykkösheelina. Degeneration X:n uusi tuleminen. Ja ehti nähdä muutamien kavereiden kasvun main eventiin, sekä joitain ilahduttavia paluitakin.
Evolution oli varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna ihan täydellinen heel-stable, siinä oli vähän kaikkea. Lisäksi Batista ja Randy Orton onnistuttiin nostamaan sen avulla sinne kärkikaartiin, olkoonkin että en varsinaisesti fanita kumpaakaan mutta kyllähän esim. Batista oli parhaimmillaan ihan helkkarin suosittu. Ja joo JBL:stä tykkäsin kanssa, oli itse asiassa jossain määrin jopa käsittämätöntä että sellainen ikuiseksi tag-painijaksi kuvittelemani hahmo onnistui breikkaamaan niin isosti ja etenkin mikissä JBL oli ihan loistava. Tätä onneksi osattiin jalostaa sitten myöhemmin eli mies otettiin selostamoon mukaan, sanoisin että ehdottomasti oma suosikkini tuolla selostuskopissa.
Ja WrestleMania 20... Eddie Guerrero ja Chris Benoit, ystävät, WCW-tulijat, voittivat samana iltana mestaruudet. Ikään kuin alleviivaten uudenlaista aikakautta WWE:lle. Se oli maaliskuu 2004.
Tuo WestleMania 20 on varmasti itselleni edelleenkin kaikkien aikojen paras WrestleMania. Okei, edellisen vuoden 'Mania 19 oli myös timanttinen, mutta kyllä tuossa XX:ssä oli sitä jotain. Benoitin ikuisen taistelun huipentuma ja nousu mestariksi, lisäksi tuohon mausteensa toi HHH:n ja Shawn Michaelsin keskinäinen historia. Eddie Guerrero oli noussut vähän vastaavalla tavalla mestariksi aiemmin, vastassa sitten Kurt Angle. Undertakerin paluu Dead Manina, nuori John Cena teki huikeaa nousuaan ja kohtasi Big Show'n ottelussa USA:n mestaruudesta. Christian ja Chris Jericho mittelivät vastakkain ja mitäs vielä? Niin joo, Randy Ortonin ja Mick Foleyn välinen vihanpito otti kierroksia kun The Rock palasi kehään Foleyn parina ja nämä kohtasivat Evolutionin (paitsi Triple H). Niin ja tietty myös Goldberg vs. Brock Lesnar ja Stone Cold oli tuomarina. Toihan lässähti sitten ihan täysin kun oli jo tiedossa että Lesnar lähtee pois, lisäksi Austin oli myös lähdössä ja myös Goldbergin lähtö taisi olla vain ajan kysymys. Kaksi ihan totaalisen gonahtanutta tyyppiä veti äärimmäisen laiskan matsin ja yleisökään ei oikein syttynyt, ainut pelastus oli kun Stone Cold viskoi stunnereita sitten joka suuntaan.
Kolme vuotta ja pari kuukautta, eikä kumpaakaan painijaa enää ollut. Ja sen myötä aikalailla myös Ruthless Aggression era loppui. WWE muunsi itseään perheystävällisempi, bannasi ainakin virallisesti steroidit ja kaikkia muita muutoksia tehdäkseen salonkikelpoisempaa viihdettä. Mikä on tietysti hyvä, että painijoidenkin hyvinvointi ja turvallisuus siinä samalla parani. Mutta jotenkin pesuveden mukana meni samalla se jonkinlainen terä, mikä itseä tuossa sairaalloisesti vähän kiehtoi. Tai sitten todellinen syy on kun some, kamerapuhelimet ja kaikki tuli vahvasti samoihin aikoihin mukaan, jolloin painijoista alkoi karista sellainen pieni etäinen mystiikka pois jollain tapaa. Tai vain aikansa kutakin, uusia kiinnostuksia.
Joo kyllä mä itsekin sanoisin että vuosi 2007 ja Benoitin kuolema oli käännekohta siinä kun vähäinenkin "särmä" alkoi kadota, toki attitude-eran aikainen sekoilu oli muisto vain mutta kyllä siinä vuosina 2002-2007 oli ajoittain erittäinkin rosoista meininkiä ainakin nykypäivän mittapuulla. Tavallaan ne viimeiset persoonat oli juurikin niitä attitude-eralla mukana olleita, mutta kaikki uudet ja nousevat kyvyt olivat kyllä ihan täysin liukuhihnatuotteita ja kunnollisia persoonia ei tahtonut nousta oikein mitenkään. Tokihan ne tietyt hahmot kantoivat ohjelmaa vielä joitain vuosia, mutta sanoisin että vuosina 2010-2011 alkoi tulla isompaa katoa kun Shawn Michaels lopetti, Undertaker tuntui olevan klesana vähän väliä, Triple H alkoi siirtyä sinne officen puolelle ja sitten vuonna 2011 myös Edge lopetti (teki toki paluun). Lisäksi jos nyt en ihan väärin muista niin siellä taisi tasaisin väliajoin olla monia muitakin nimiä vähän pidemmillä saikuilla. Toki varmasti sen hyvinvointiohjelman hyviä puolia kun painijat sai oikeasti parannella rauhassa vammojaan, mutta samalla tuli tyhjiötä star poweriin.
Jos joskus vain aukeaisi aikaa, niin mielellään katselisi vanhaa WWF:ää. Jossain määrin tulee vanhoja klippejä ja nostalgiapätkiä katseltua melko säännöllisesti Youtubesta syömisen ohessa varmana viihteenä, jos ei muutakaan ole syötteessä.
Huomaan kyllä itsekin että katselen tasaisin väliajoin näitä juttuja sieltä 2000-luvun alkupuoliskolta. Olihan tuo omana aikanaan oikeasti iso osa omaa nuoruutta ja paljon ennen tänne rekisteröitymistä kirjoitin intensiiviseen tahtiin suomalaiselle painifoorumille. Tietäjät tietää.
Olisihan tuo WWE Network kyllä ihan kultakaivos sen osalta jos haluaisi katsoa vaikka niitä vanhoja jaksoja ja PPV:itä, mutta tosiaan kun aikaa ei ihan rajattomasti ole niin jotenkin tuohonkaan ei ole oikein jaksanut vihkiytyä. Toki toisaalta niitä WCW:n huippuvuosia voisi olla ihan hauska seurata myös, siellähän oli kuitenkin pitkään kovaa starpoweria ja lisäksi myös laadukas midcard-osasto ja paljon hyviä matseja.
/img-s3.ilcdn.fi/440956bc1cdb6b80fab821c44f43c71ac069399c80c15c6980de26623595853e.jpg)
