Viestin lähetti kristian
Montako satakiloista huippuhyökkääjä Suomi on koskaan pystynyt tuottamaan?
Tuskin yhtään. Eipä niitä ole muutkaan eurooppalaiset montaa tuottanut. Ruotsin joukkueessa näyttäisivät Mats Sundin ja Fredrik Modin näyttäisivät Ruotsin kokoonpanoluettelon mukaan olevan yli satakiloisia.
Viestin lähetti kristian
Tässä kohtaa voidaan varmaan katsoa myös juniorivalmennukseen. Vauhtia, ketteryyttä ja taitoa on aina suosittu koon ja fyysisyyden kustannuksella. Tällaisissa matseissa se sitten näkyy rumalla tavalla.
Osittain samaa mieltä. Toisaalta iso koko ilman taitoa ei vie yhtään mihinkään, vaan joukkue tarvitsee pelaajia, jotka ovat samalla sekä isoja, nopeita että taitavia. Tällaisia tyyppejä pohjoisamerikkalainen juniorivalmennus tuottaa paremmin kuin eurooppalainen. Muut eurooppalaiset (ehkä ruotsalaisia lukuunottamatta) eivät ole Suomea ratkaisevasti edellä kovuudessa, vaan nimenomaan taidossa. Pohjoisamerikkalaisiin verrattuna kovuudessa onkin sitten selvempi ero.
Isompien pelaajien ongelma junioriaikana lienee siinä, että nopeasti kasvavalla nuorella koordinaatio kehittyy yleensä hitaammin. Tämä saattaa johtaa siihen, että pitkällä tähtäimellä lupaavakin iso pelaaja saattaa karsiutua juniorijoukkueen lyhyen tähtäimen edun takia. Tällaista kykyjen hukkaamista ei tietenkään saisi tapahtua. Toisaalta pelkät tappelijatyypit eivät Pohjois-Amerikassakaan enää pääse pinnalle, vaan heiltäkin vaaditaan myös muita pelitaitoja.
Esimerkkejä ison kokonsa takia sivuraiteelle joutuneista, mutta myöhemmin onnellisten sattumien takia pinnalle nousseista pelaajista ovat vaikkapa Jyrki Lumme ja Peter Ahola. Ja nämä eivät pohjoisamerikkalaisen näkökulman mukaan edes ole erityisen isoja pelaajia, mutta Suomessa heidän iso kokonsa ja kankeutensa koettiin silti haitaksi.
Lumme ei mahtunut mihinkään ikäkausimaajoukkueisiin ennen kuin hänet kakkosdivarijoukkueen junnuista kaivettiin 20-vuotiaiden MM-kisoihin. Vasta sen jälkeen kiinnostuivat liigaseuratkin. Peter Ahola oli ennen Pohjois-Amerikkaan lähtöään divarijoukkueen viidenneksi paras pakki. Mikseivät ne neljä "parempaa" päässeet NHL:ään?
Viestin lähetti kristian
99 prosentilla kotimaassa pelaavista pelaajista ei ole oikeastaan kokemusta mistään muusta kuin rottakiekosta ja tuomarin selän takana uhittelusta.
Rottakiekko voi joskus olla taktisesti erittäinkin järkevää. Tyylipisteitä ei jaeta, vain voitto merkitsee. Myös NHL:ssä on runsaasti pelaajia (myös pohjoisamerikkalaisia), jotka tekevät vastustajan pelaamisen ikäväksi jatkuvilla koiruuksilla, mutta liukenevat vähin äänin paikalta heti kun hanskat alkavat pudota.
Pidän tavallaan takavuosien Tre Kronorin mentaliteetista. Fyysiseen kovuuteen oli valmiuksia, mutta he olivat tarvittaessa valmiitta ottamaan fyysisesti kuonoon pahastikin silloin kun se edisti tärkeässä ottelussa yv-tilanteen saamista ja sitä kautta ottelun voittamista. Kovuutta on myös oman egon pitäminen kurissa silloin kun joukkueen etu sitä vaatii. Voittajat eivät laske mustelmiaan.