Välierään oli kasattu kaikki klassikon ainekset jo parhaasta mahdollisesta alkamisajasta lähtien. Pelin mielenkiinnosta kertoo jotain, että Kanadan joukkue oli mieluummin samaan aikaan naapurissa katsomassa baseballia. Sieltähän ei mitään mullistavia uutisia saatu, Jenkit hävisivät Torontossa. Air Canada Centerin puolella klassikko sai arvoisensa lopun kun Team Europe eteni potkumaalilla finaaliin.
Peli oli kyllä välillä melkoisen unettavaa. Osansa oli varmasti pelin aikaisella alkamisajankohdalla, mutta ei tämä nyt ihan parhaat vs. parhaat -kilpailun semifinaalin arvoinen näytelmä ollut. Ruotsi oli tietysti ottanut opikseen harjoitusottelun nöyryytyksestä ja onhan heidän oma pelitapansakin tietysti kaukana mistään run and gun -hockeysta. Lisäksi kaikki varmasti tässä vaiheessa tiesivät, miten Eurooppa pelaa. Siitä huolimatta Ruotsi ei pystynyt ottelua voittamaan. Totuuden nimissä kyllähän tästä ottelusta puuttui kaikki se puristus, mitä soisi World Cup -finaalipaikasta kamppailtaesa näkevänsä. Kuvaavaa oli, että kättelyssä ei juuri ruotsalaisten kasvoilla pettymys paistanut, lähinnä siinä oli sellaista harjoituspelin jälkeistä naureskelua ja taputtelua kavereiden kesken. Taisivat olla melkeinpä tyytyväisiä, että pääsevät tahoilleen keskittymään NHL-kauteen, eikä tarvitse jäädä Torontoon häviämään kahta kertaa.
Onhan tämä tietysti hieno tarina, että lähes kaikkien etukäteen tuomitsema Team With No Future etenee finaaliin. Siellä nyt tuskin kovin paljon mahdollisuuksia Kanadaa vastaan on ja eiköhän homma torstaina saada pakettiin. Jää tämä joukkue (ja samalla koko turnaus) kuitenkin historiaan mielenkiintoisena kuriositeettina ja tarinana. Toivottavasti myös ainutkertaisena sellaisena.
