-Peruspakkien puute. Eikö näitä nykyään nuorissa arvosteta, koska näistä on huutava pula. Ikävä on Marko Kiprusoffia ja Teppo Nummista. Myöskin Sami Heleniuksen tyyppistä teräksenkovaa jätkää tarvitaan. Ihan kiva, että tulee kiekollisia pakkeja paljon ja ajetaan näitä sisään. Vaan ketä hoitaa sen maalinedustan? Järkyttäviä puolustusvirheitä oli joka ottelussa nähtävissä.
Muuten samaa mieltä, mutta Marko Kiprusoff ja Sami Helenius? Jos muistat (siitä on kyllä niin pitkä aika, että moni ei enää muista tai ollut edes syntynyt) esim. vuoden 1996 World Cupin, niin Kiprun ongelma oli nimenomaan pienessä tilassa vääntäminen. Siksi ura NHL:ssäkin jäi melko vaisuksi. Helenius taas ei ollut perustasoltaan maajoukkueen runkomiehiä, joten miksi häntä kaipaat?. Nykyajan peruspakki iso, liikkuva ja jäähytön, pakottaa vastustajan laukomaan kaukaa ja pienistä kulmista jne. Kaikkea muuta, mitä Helenius loppujen lopuksi oli.
-YV-tehokkuus. Ei taida riittää mielikuvitus suurmaita vastaan? Aika aseetonta "läpsyttelyä" vaikka kilvan mediassa kehuttiinkin.
Ei YV:llä tarvita välttämättä mielikuvitusta (eihän omatkaan pysy silloin perässä), vaan sovittuja kuvioita 3-4 kappaletta, laadukkaita neliötä rikkovia syöttöjä ja sitäkin laadukkaampia laukauksia. Varsinkin jälkimmäinen oli tässä turnauksessa aivan surkealla tolalla. Ja jos meillä oli joskus heittää kentälle Selänne - Koivu - Lehtinen ja viivalle Timonen/Numminen/Sami Salo niin nyt ei vain vastaavia ukkoja ole. Hetki menee, ennen kuin Barkov, Laine ja kummpanit ovat samalla tasolla, kuin nämä herrat parhaina vuosina.
-Marjamäen kiekko. Kaveri sai pelin kuntoon Kärpissä, mutta se otti aikaa. Maajoukkueessa ei sitä aikaa ole. Sen lisäksi porukka vaihtuu koko ajan ja yhdessäoloa ei ole. MM-kisoissa on taas edessä suurimmaksi osaksi eri miehistö.
Toisaalta olisi odottanut, että hyvät pelaajat olisivat sisäistäneet asiat nopeasti, mutta kun ei niin ei. Vähän samanlaisia ongelmia tässä oli nähtävissä, kuin Jukka Jalosella Vancouverissa 2010. Silloinkin kovia maita vastaan peli oli välillä sekavaa ja vaikeaa, kun aikaa valmistautua ei juuri ollut.
Venäjä pelissä oli jo näkyvissä hyvää tekemistä varsinkin kiekollisessa pelissä. Apuja lähellä jne. Joka aiheutti myös Venäjälle jäähyjä. Ei valmentaja niitä maaleja pysty tekemään. MM -kisat ovat ihan eri juttu jo, koska tulee EHT -turnauksia ja ennen kisoja Suomi leirittää 6-8 viikkoa eri pelaajia, joita ajetaan sisään ja joista n.10 pelaajaa varmaan valikoituu tänä vuonna myös kisoihin. Ihme olisi, jos viime kevään kaltainen rypäs parhaita suomalaisia ilmestyy MM -kisoihin. Eli samaa mieltä siitä, että nyt ei ollut aikaa, mutta MM -kisoihin mentäessä prosessi on aivan erilainen ja tukee Marjamäen lähestymistapaa. Jos se siis on sama kuin Kärpissä.
En todellakaan allekirjoita ns. hyvää Ruotsi-ottelua. Ruotsihan pelasi omilla avuillaan Suomen kokonaan ulos maalinteosta, ei ollut oikeastaan missään kohtaa lähelläkään. Venäjä myöskin vilisee tähtiä. Voikin sanoa, että Suomi voittaa Venäjän jos venäläiset tulevat takki auki otteluun. Eilen eivät tulleet, kuten ei kuulukaan. Amerikkalaisten nuorten joukkuetta vastaan ei ollut mitään aseita. Siellä on käsittämätön määrä yksilötaitoa ja näyttöhaluja. Käsiä ja jalkoja löytyi ihan uskomattoman paljon, eikä semmosta nippua voi Suomen nykytaktiikalla millään horjuttaa.
Kyllä niitä paikkoja oli kahdessa jälkimmäisessä pelissä aivan riittävästi, mutta nyt heijaistui se tosiasia myös maajoukkueturnauksessa, että suomalaisia ei ole ollut NHL:n 100 tehokkaiman pelaajan joukossa juurikaan. Voiko siis liikaa vaatia, jos realismi on mitä on?
-Lopputulemana sanoisin, että jokaista maata vastaan pitäisi pystyä paljon parempaan skouttaukseen. Ruotsi oli kyllä lukenut läksynsä ja varmasti Venäjäkin aiemmista tappioistaan. Samaten Kanada viime MM-finaalissa oli ottanut opikseen. Mutta ottaako Suomi yhtään opikseen näistä mistään? Nyt olisi ainakin syitä ottaa.
Ugh. Olen puhunut.
Mitä pitäisi sitten muuttaa, kun "otetaan opikseen"? Lähteä samanlaiseen tempojääkiekkoon, jossa yksilötaito korostuu? Eihän Suomi ole koskaan kv-kentillä menestynyt kuin sillä, että pelin tempoa nimenomaan lasketaan, jotta ei synny maalintekokilpailua ja coast-to-coastia. Keinot vain ovat vaihdelleet.
