Suomi hävisi taistellen eli oli tällä kertaa syytä olla iloinen peliesityksestämme. Materiaaliero oli juuri tuon suuruinen, Suomelta puuttuivat huippumaalintekijät ja niin tosin Ruotsiltakin. Joku Selänne olisi voinut ratkaista pelin Suomen eduksi. Ruotsin joukkue on kaikilta osin Suomea kovempi, joten lopputulosta ei voi ihmetellä. Niin paljon tuuria on tätä joukkuetta vastaan turhaa toivoakaan.
Pelit täytyy päättää kunnialla. Ehkä Venäjä voitetaan taas, ainakin nyt on saatu viimein joukkuepeli hyvälle tasolle. Kaiken kaikkiaan, näytti siltä, että Suomi oli ylivalmentautunut turnaukseen. Kaikki tehtiin liian tarkasti, jolloin paineet nousivat huippuunsa. Tässä mielessä olen Tamin kanssa samoilla linjoilla. Joukkueen tueksi roudattiin ex-tähtiä, jolloin viesti pelaajille oli turhankin selvä: teidän täytyy menestyä. Realiteetit unohdettiin (vaikka niistä toisaalta puhuttiinkin) ja rentous: Euroopan joukkue näytti, ettei jääkiekko loppujen lopuksi ole niin monimutkaista.
Ilman muuta Suomi sai mitä ansaitsi ja mitä materiaali edellytti. Tällä vuosikymmenellä ei luultavasti vielä suurta nousua ole luvassa. Olympialaisiin on turhan lyhyt matka (jos NHL on mukana). Toki pieni mahdollisuus isossa kaukalossa menestymiseen on. Vasta vuonna 2020 alkaa uusi nousu parantuneen materiaalin myötä. Ennen muuta puolustajat saavat lisää kokemusta, vaikka puolustukseen ei vielä saada tarpeeksi uusia nimiä: Juolevi lienee ainoa tasonnostaja puolustukseen.
Määttä, Ristolainen ja Vatanen muodostavat rungon, mutta tämä ei oikein riitä vielä. Pokan, Lindellin ja Jokipakan pitäisi päästä vakiopelaajiksi joukkueisiinsa. Juolevi toki todennäköisesti nousee pian avariin, mutta silti kaivattaisiin muitakin NHL-pelaajia. Hongan kehitys on tässä mielessä erittäin tärkeää. Hyökkääjät varmaan kehittyvät, mutta tuskin Lainekaan parissa vuodessa nousee vielä supertähdeksi.