Westerlund tuhoaa suomalaisen jääkiekon - pohdintaa P.Sihvosen väittämästä
Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään Urheilulehden Sihvosen peräti kuuden sivun kokoisessa artikkelissaan luomaa kuvaa Suomen maajoukkueen valmentaja Erkka Westerlundista. Kirjoitus ilmestyi Urheilulehdessä 4.5. jolloin oli jo selvää, että Suomi pääsee jääkiekon puolivälieriin. Kirjoitus ilmestyi kesken MM-kisojen ja sen maalaama kuva Westerlundista on todella outo. Vähän samanlaista ajojahtia on nähtävissä kuin Urheilulehdellä oli Summasta kohtaan julkaisemalla raju kirjoitus erilaisine syytöksineen kesken viimeisen World Cupin. Sihvonen tosin ei pakene kenenkään muun taakse, vaan ampuu täyslaidallisen aivan itse.
Sihvonen rajujen syytösten tiellä
Sihvosen kirjoituksessaan luoma kuva Westerlundista on synkkä, lohduton ja murskaava. Westerlund on tuhoamassa suomalaisen jääkiekon ja valehtelee avoimesti itsenä eduksi. Westerlund on Sihvosen mukaan ”lyhyessä ajassa romuttamassa sitä perintöä, joka suomalaiseen jääkiekkoon on saatu muutaman vuoden aikana luotua” (UL 4.5., sivu 16). Sihvonen toteaa, että ”olemme nyt Moskovassa todistamassa karmeaa näytelmää” ja että ”Westerlund lähti pelkuruuden tielle” (UL 4.5., sivu 16) joka on Sihvosen mukaan mennyt nyt niin pitkälle, ”että tekee mieli toivottaa Doug Shedden tervetulleeksi (UL 4.5., sivu 16).
Sihvonen syytää Westerlundia rintamakarkuruudesta, koska Westerlund on Moskovassa ottanut huomioon Suomen joukkueen heikon taitotason ja rakentanut pelikirjansa osittain sen mukaan. Varsinkin Westerlundin arvio siitä, että Moskovassa pelaavan suomalaisjoukkueen taitotaso ei riitä hyökkäävään jääkiekkoon ja että sen takia peliä on rakennettava keskeisesti puolustamisen varaan, saa täydellisen tyrmäyksen Sihvoselta: ”mitä tekee Westerlund? Hän turvaa siilipuolustukseen vailla selkeää ideaa hyökkäämisestä. Leijonat on valahtamassa hyvin lähelle sitä tasoa, jolla se oli Itävallassa 2005” (UL 4.5. sivu 16).
Päästyään vauhtiin Sihvonen rusikoi Westerlundia kaikin tavoin. Summanen tutusti asenaan Sihvonen hyökkää Westerlundin kimppuun ja vetäisee täysillä munille: ”Westerlund on rintamakarkuri, joka kävi itse nauttimassa Summasen ja asiantuntijoiden tuottamat hedelmät, mutta kääntää nyt viime metreillä suomalaista jääkiekkoa kohti menneisyyttä (UL 4.5. sivu 17).
Tuokaan ei Sihvoselle riitä, vaan seuraavaksi hän syyttää Westerlundia epärehellisyydestä ja silkasta valehtelusta: ”Westerlund ei halua jättää reilua ja rakentavaa perintöä Suomi-kiekolle” ja ”Westerlund haluaa kirjoittaa lähihistorian mieleisekseen. Esimerkiksi väite siitä, että Itävallassa 2005 ja Torinossa 2006 Westerlundin Leijonat olisi pelannut samalla pelikirjalla, on silkka valhe (UL 4.5. sivu 17).
Sihvosen vauhti ei pysähdy tähänkään, vaan hän kaivaa kaapistaan mielenkiintoisen ja ulkopuolisin silmin ei aivan täysjärkisen syytöksen siitä, että Westerlund haluaa tuhota myös hänen seuraajansa työn. Mielenkiintoisen siinä mielessä, että se kertoo paljon kirjoittajansa Sihvosen maailmasta... Näin Sihvonen jatkaa: ”haluaako Westerlund tahallaan riisua seuraajiaan aseista? Onko hän sittenkin ottamassa jääkiekkoilultamme enemmän kuin antamassa sille (UL 4.5. sivu 17).
Sihvonen päättää ainakin minun silmin lähes vainoharhaisen (lähes jokaisessa toimessaan Westerlund on joko valehtelemassa tai tuhoamassa suomalaista jääkiekkoa) kirjoitelmansa härskisti siihen, että ”onneksi tätä Westerlundin väärän kuninkaan päivää ei ole enää kuin lyhyt tovi (UL 4.5. sivu 18).
Sihvonen ei vieläkään osaa analysoida jääkiekkopelaajia
Jokaiselle lukijalle on selvää, että Sihvosen välittämä kuva maajoukkueen valmentaja Westerlundista on keskeiseltä sisällöltään vääristelty. Sihvosen mukaan Westerlund murskaa suomalaisen jääkiekon lopullisesti ja kaiken lisäksi Westerlund on juonimassa tilannetta, jossa hänen toimensa vievät mahdollisuuden myös hänen seuraajiltaan.
Kuten yllä olevista lainauksista huomaa, Sihvosen hyökkäys Westerlundia vastaan on raju. Faktat ovat toissijaisia ja kovat oletukset tai väittämät (kuten syytös siitä, että Westerlund riisuu seuraajansakin aseista) pääosassa kun Sihvonen käy sotaansa Westerlundia vastaan.
Sihvonen palaa aiheeseen 9.5. ilmestyneessä Urheilulehdessä. Tällä kertaa hän varoo hyökkäämästä Westerlundia vastaan ja pyrkii huomattavasti analyyttisempaan kirjoitukseen. On pakko, onhan Suomi pärjännyt suhteellisen hyvin. Tässä 9.5. ilmestyneessä kirjoituksessa Sihvonen jatkaa samaa pelaajista mitään ymmärtämätöntä linjaansa kuin on nähty pitkin talvea Sihvosen Jokerien materiaalia ja Sheddenin kyvyttömyyttä kehittää pelaajia käsittelevissä useissa kirjoituksissa.
Tällä kertaa Sihvonen vaatii Norrenaa maaliin puolivälierään ja siitä eteenpäin, koska ”Leijonien ehdoton ykkösmaalivahti on Fredrik Norrena (UL 9.5. sivu 16).
Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään Urheilulehden Sihvosen peräti kuuden sivun kokoisessa artikkelissaan luomaa kuvaa Suomen maajoukkueen valmentaja Erkka Westerlundista. Kirjoitus ilmestyi Urheilulehdessä 4.5. jolloin oli jo selvää, että Suomi pääsee jääkiekon puolivälieriin. Kirjoitus ilmestyi kesken MM-kisojen ja sen maalaama kuva Westerlundista on todella outo. Vähän samanlaista ajojahtia on nähtävissä kuin Urheilulehdellä oli Summasta kohtaan julkaisemalla raju kirjoitus erilaisine syytöksineen kesken viimeisen World Cupin. Sihvonen tosin ei pakene kenenkään muun taakse, vaan ampuu täyslaidallisen aivan itse.
Sihvonen rajujen syytösten tiellä
Sihvosen kirjoituksessaan luoma kuva Westerlundista on synkkä, lohduton ja murskaava. Westerlund on tuhoamassa suomalaisen jääkiekon ja valehtelee avoimesti itsenä eduksi. Westerlund on Sihvosen mukaan ”lyhyessä ajassa romuttamassa sitä perintöä, joka suomalaiseen jääkiekkoon on saatu muutaman vuoden aikana luotua” (UL 4.5., sivu 16). Sihvonen toteaa, että ”olemme nyt Moskovassa todistamassa karmeaa näytelmää” ja että ”Westerlund lähti pelkuruuden tielle” (UL 4.5., sivu 16) joka on Sihvosen mukaan mennyt nyt niin pitkälle, ”että tekee mieli toivottaa Doug Shedden tervetulleeksi (UL 4.5., sivu 16).
Sihvonen syytää Westerlundia rintamakarkuruudesta, koska Westerlund on Moskovassa ottanut huomioon Suomen joukkueen heikon taitotason ja rakentanut pelikirjansa osittain sen mukaan. Varsinkin Westerlundin arvio siitä, että Moskovassa pelaavan suomalaisjoukkueen taitotaso ei riitä hyökkäävään jääkiekkoon ja että sen takia peliä on rakennettava keskeisesti puolustamisen varaan, saa täydellisen tyrmäyksen Sihvoselta: ”mitä tekee Westerlund? Hän turvaa siilipuolustukseen vailla selkeää ideaa hyökkäämisestä. Leijonat on valahtamassa hyvin lähelle sitä tasoa, jolla se oli Itävallassa 2005” (UL 4.5. sivu 16).
Päästyään vauhtiin Sihvonen rusikoi Westerlundia kaikin tavoin. Summanen tutusti asenaan Sihvonen hyökkää Westerlundin kimppuun ja vetäisee täysillä munille: ”Westerlund on rintamakarkuri, joka kävi itse nauttimassa Summasen ja asiantuntijoiden tuottamat hedelmät, mutta kääntää nyt viime metreillä suomalaista jääkiekkoa kohti menneisyyttä (UL 4.5. sivu 17).
Tuokaan ei Sihvoselle riitä, vaan seuraavaksi hän syyttää Westerlundia epärehellisyydestä ja silkasta valehtelusta: ”Westerlund ei halua jättää reilua ja rakentavaa perintöä Suomi-kiekolle” ja ”Westerlund haluaa kirjoittaa lähihistorian mieleisekseen. Esimerkiksi väite siitä, että Itävallassa 2005 ja Torinossa 2006 Westerlundin Leijonat olisi pelannut samalla pelikirjalla, on silkka valhe (UL 4.5. sivu 17).
Sihvosen vauhti ei pysähdy tähänkään, vaan hän kaivaa kaapistaan mielenkiintoisen ja ulkopuolisin silmin ei aivan täysjärkisen syytöksen siitä, että Westerlund haluaa tuhota myös hänen seuraajansa työn. Mielenkiintoisen siinä mielessä, että se kertoo paljon kirjoittajansa Sihvosen maailmasta... Näin Sihvonen jatkaa: ”haluaako Westerlund tahallaan riisua seuraajiaan aseista? Onko hän sittenkin ottamassa jääkiekkoilultamme enemmän kuin antamassa sille (UL 4.5. sivu 17).
Sihvonen päättää ainakin minun silmin lähes vainoharhaisen (lähes jokaisessa toimessaan Westerlund on joko valehtelemassa tai tuhoamassa suomalaista jääkiekkoa) kirjoitelmansa härskisti siihen, että ”onneksi tätä Westerlundin väärän kuninkaan päivää ei ole enää kuin lyhyt tovi (UL 4.5. sivu 18).
Sihvonen ei vieläkään osaa analysoida jääkiekkopelaajia
Jokaiselle lukijalle on selvää, että Sihvosen välittämä kuva maajoukkueen valmentaja Westerlundista on keskeiseltä sisällöltään vääristelty. Sihvosen mukaan Westerlund murskaa suomalaisen jääkiekon lopullisesti ja kaiken lisäksi Westerlund on juonimassa tilannetta, jossa hänen toimensa vievät mahdollisuuden myös hänen seuraajiltaan.
Kuten yllä olevista lainauksista huomaa, Sihvosen hyökkäys Westerlundia vastaan on raju. Faktat ovat toissijaisia ja kovat oletukset tai väittämät (kuten syytös siitä, että Westerlund riisuu seuraajansakin aseista) pääosassa kun Sihvonen käy sotaansa Westerlundia vastaan.
Sihvonen palaa aiheeseen 9.5. ilmestyneessä Urheilulehdessä. Tällä kertaa hän varoo hyökkäämästä Westerlundia vastaan ja pyrkii huomattavasti analyyttisempaan kirjoitukseen. On pakko, onhan Suomi pärjännyt suhteellisen hyvin. Tässä 9.5. ilmestyneessä kirjoituksessa Sihvonen jatkaa samaa pelaajista mitään ymmärtämätöntä linjaansa kuin on nähty pitkin talvea Sihvosen Jokerien materiaalia ja Sheddenin kyvyttömyyttä kehittää pelaajia käsittelevissä useissa kirjoituksissa.
Tällä kertaa Sihvonen vaatii Norrenaa maaliin puolivälierään ja siitä eteenpäin, koska ”Leijonien ehdoton ykkösmaalivahti on Fredrik Norrena (UL 9.5. sivu 16).