@Ferris etunenässä, onnittelut, mahtaa tuntua makoisalta!
@Gr8-8 @TylerDG @Dale Hunter @HalfMoonRider#0 @JuiWSH, ketä muita meitä on täällä ollut nielemässä pettymyksiä? Ei voi muistaa...
Maistuu! Maistuu aivan mielettömän makoisalta!
Josko nyt kykenisi kirjoittamaan jo jotakin fiksua... Aamun tunnekuohussa oli mahdotonta lähteä pukemaan tunteita sanoiksi. Ylipäätään tuntui aamulla, että on ehkä jollakin tasolla jopa hiukan lukossa. Aamu meni onnesta huutaessa, ja tuli sitä kuohuvakin korkattua voiton varmistuttua, mutta nyt jälkilähetyksenä uudelleen ottelun loppuhetkiä, ja ottelun jälkeisiä tunnelmia seuratessa, alkoi tunteet nousemaan pintaan. Jotenkin vaikeaa uskoa tätä todeksi. Niin pitkä odotus tässä päättyi, niin itseni kuin monen muun fanin ja itse joukkueen ja organisaation osalta!
Itse olin suht luottavaisin mielin finaaleiden toisen ottelun jälkeen, mutta niin monta kertaa se pieni pelko hiipi esiin. Varsinkin nyt viimeisessä ottelussa pelkäsin 3-2 tilanteessa että vieläkö tämä jatkuu, 3-3 tilantenteessa että Vegas saattaa vielä räkäistä jonkinlaisen maalin, ja 4-3 tilanteessa vain toivoin ettei enään tulisi mitään takaiskuja. Se että meillä oli paperilla huonoin Caps-jengi muutamaan vuoteen kertoo paljon; se kertoo siitä ettei Washington Capitals voittanut laumana yksilöitä, vaan joukkueena. En ole ikinä nähnyt yhtäkään ihmisryhmää, joka on noin vahva joukkue!
Koska tämä ketju tuli itse avattua ennen kauden alkua osittain listauksena joukkueen yksilöistä, lienee vain osuvaa tehdä samanlainen listaus näin kauden päätyttyä:
Ted Leonsis: Onko tämän mahtavampaa omistajaa olemassakaan? En tietenkään tiedä mitään Leonsisin persoonasta kulissien takana, mutta ainakin mediassa vaikuttaa juuri sellaiselta henkilöltä jolle toivoisi vain hyvää. Pitkään itseäni osittain pelotti, että mitä jos tämä mies ei saakaan koskaan nähdä oman joukkueensa nostavan pyttyä.
Barry Trotz: Ehdotin että hänen jatkoaan tulisi miettiä, ja ettei joukkueella olisi ehkä aikaa kokeilla enään tänä vuonna hänen kanssaan. Voi että olin väärässä. Erityisen hienoa tästä tekee se, että Trotz on tehnyt mittavan uran NHL:ssä päävalmentajana.
Devante Smith-Pelly: Mies jota on siirretty joukkueesta toiseen kuin märkää rättiä. Erityisen vahvasti tulee mieleen Smith-Pellyn tunteellinen haastattelu, kun hänet treidattiin Devilsiin vuonna 2016. Nyt tuo hylkiö iski playoffeihin tehot 7+1, ja finaaleissa maaleja kertyi 4.
T.J. Oshie: Mies kenen suhteen St. Louis Blues joutuu luovuttamaan, ja treidasi Washingtoniin vaihtokaupassa Troy Brouweriin. Lienee selvää kuka tuon treidin voitti. Niin paljon pettymyksiä on tuollakin miehellä takana.
Nicklas Backstrom: Ovechkinin aisapari, aina jäänyt hiukan Ovien varjoon mutta aivan mielettömän tärkeä pala tätä organisaatiota, sen historiaa ja vihdoinkin saatua menestystä. Tätä on hetki odotettu.
Alexander Ovechkin: Tukehtuja? Ikuinen häviäjä? Ei kapteeniainesta? Voittaja! Tämän miehen taakse on porukka mennyt piiloon ihan päävalmentajasta (Adamn Oates) lähtien. Kuinka paljon paskaa hänen niskaan on kaadettu, kuinka monesti hänet on nimetty ainoaksi syyksi Capitalsin menestymättömyyteen, ja kuinka monta vitsiä hänestä on väännetty? Erityisen hyvin muistan Antti Mäkisen sanat siitä, miten Capitals ei tule ikinä voittamaan yhtään mitään niin pitkään, kuin Ovechkinilla on C rinnassa. Ja nyt on Ville Niemisellekin näyttää se sormus, ime Ville siitä. Kaikesta henkisestä rasituksesta huolimatta Ovie otti Capitalsin ruorista kiinni ja ohjasi sen mestaruuteen.
Washington Capitals: Joukkue kokonaisuutena on tällä kaudella yksi suuri menestystarina. Joukkue jonka materiaali oli aiempaa heikompi, jonka ei pitänyt olla juuri millään tasolla kilpailukykyinen ja joka oli täynnä häviäjiä, hitsautui tiiveimmäksi joukkueeksi mitä olen ikinä nähnyt. Golden Knightsin kausi oli upea tuhkimotarina, enkä yritä ottaa siitä mitään pois, mutta kyllä kaiken pääkaupunkilaisia kohti heitetyn paskan jälkeen tuntuu, että se suuri sankaritarina on Washington Capitals.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä,
Jatkoaika ja Capitals-fanit: En uskalla tähän listata nimiä, koska unohtaisin kuitenkin jonkun nimimerkin. Tiedän että joitakin hieroin ehkä hiukan väärään suuntaan ironisilla "second round exit" läpillä vielä kauden alussa, mutta kyllä ainakin itseltäni oikeasti löytyi sitä lapsenuskoa josko tämä voisikin olla se vuosi. Eihän siis muistella pahalla? ;) Itseltäni jäi ehkä poffien aikana kirjoittelu hiukan vähemmälle, kun tunteet olivat aina otteluiden jälkeen niin sekavat, eikä myöhemmin enään kokenut olevan mitään sanottavaa.
Mutta, kausi on ollut pitkä ja tapahtumarikas. Ketjussa on käyty hyvää kesksutelua läpi kauden, jota on ollut hauska seurata. On ollut suuri ilo ja kunnia jakaa tämä kausi ja vihdoinkin saavutettu menestyksen ilo kanssanne! Mitä nöyrymmin: kiitos! Kiitos että olette olleet osana tekemässä tästä kaudesta sitä mitä se oli!
NYT JUHLITAAN!
