Vaikea tästä sarjasta on lähteä kovin suuria Habsille povailemaan, sen verran huikea on joukkueiden tasoero runkosarjan perusteella. Capitals keräsi kaikista joukkueista eniten pisteitä, kaikkiaan 121. Canadiens oli pisteissä jaetulla 18. sijalla jääden vastustajastaan 33 pisteen verran. Washington voitti 54 ottelua ja hävisi varsinaisella peliajalla vain 15. Habsin vastaavat lukemat ovat 39 ja 33. Seitsemän Capitalsin pelaajaa mätkytti yli 20 maalia (+ Mike Green 19), Habsin kahdeksanneksi paras maalintekijä viimeisteli 12 kertaa. Kaikista merkittävin kontrasti tilastoissa joukkueiden välille saadaan kuitenkin katsomalla tehtyjä maaleja viidellä viittä vastaan. Boudreaun miehistö oli liigan ylivoimainen ykkönen 213 maalillaan, kun taas Habs löytyy sijalta 30 vaatimattomalla maalimäärällä 132. Kentällähän nämä pelit lopulta ratkaistaan, mutta eivät nämä tilastot paljon Montrealin toivon liekkiin eloa puhalla.
Joissain tilastossa Canadiens sentään oli runkosarjassa Capitalsia parempi; päästetyissä maaleissa ja alivoimapelissä. Kaikkiaan Caps laski kiekon omiin 227 kertaa, Habs 218. Tasakentällisin tosin asetelma kääntyy päälaelleen (136<->146). Runkosarjavoittajan alivoimapelaaminen oli liigan huonoimpia (25. 78.8%), Habs puolestaan oli ylempää keskikastia (12. 83.0). Runkosarjan loppua kohden Caps tosin sai alivoimansa kulkemaan paremmin. Ylivoimapelaamisen osalta vastakkain ovat NHL:n valioryhmät. Capsin 25.2% oli liigan paras ja Habsin 21.8% riitti toiseksi. Martinin ja kakkosvalmentaja Perry Pearnin yv-kuviot ovat tosin seonneet pahasti kauden lopulla, sillä viimeisten 14 pelin ajalta osumatarkkuus on järkyttävän huono 7.5%.
Keskinäiset kohtaamiset runkosarjassa olivat todella tasaisia. Marraskuussa kauden ensimmäisessä kohtaamisessa Habs otti pisteet lukemin 3-2, mutta 8 päivää myöhemmin Caps kuittasi ottamalla kaksi pistettä rankkareiden jälkeen 4-3. Washington voitti myös kauden kolmannen kohtaamisen tammikuussa (4-2), mutta neljäs ja viimeinen meni taas Habsille, tällä kertaa jatkoajalla 6-5. Martin luotti kaikissa Caps-peleissä Priceen, joka kaikella todennäköisyydellä katselee penkin päästä ylihuomista avausottelua. Capsilla sarjaan ykkösenä lähtevä José Theodore ei aloittanut peliäkään Montrealia vastaan, mutta tuli viimeisimmässä Neuvirthin tilalle ja päästi neljä kiekkoa taakseen. Neuvirth starttasi peleistä kolme ja Varlamov yhden.
Joukkueiden parhaat pistemiehet keskinäisissä peleissä:
Habs:
Tomas Plekanec 4+1=5
Roman Hamrlik 0+4=4
Travis Moen 2+1=3
Mike Cammalleri 1+2=3
Sergei Kostitsyn 0+3=3
Caps:
Brooks Laich 3+2=5
Mike Green 1+4=5
Eric Fehr 4+0=4
Niklas Bäckström 1+3=4
Alexander Ovechkin 1+3=4
Habsin kannalta lupaava merkki on, että Ovechkin saatiin pääasiassa Spacekin ja Hamrlikin varjostuksen myötä pidettyä yhdessä maalissa. Väsymys on tosin alkanut painaa tsekkiduoa ja runkosarjan loppu oli heille melkoista tervanjuontia. Toivottavasti muutaman päivän tauko ja playoff-kiima pistävät konkarien jalat ja kädet liikkumaan taas vähän vetreämmin. Mainitaan keskinäisistä vielä nuo erikoistilanneonnistumiset, eli Habsin ylivoima tuotti tulosta 5/14 (35.7%), Capsin 3/17 (17.6%).
Haastaakseen Washingtonin Montreal tarvitsee erinomaista maalivahtipeliä, kurinalaista (=jäähytöntä) ja tiivistä viisikkopelaamista, jossa etäisyydet pelaajien kesken eivät repeile, sekä muutamien viime aikoina slumppailleiden maalintekijöiden ja heidän myötään ylivoimapelaamisen palaamista elävien kirjoihin.
Vielä viikko sitten olisin ollut satavarma ainakin tuon ensimmäisen kohdan onnistumisesta, mutta Halakin epävarmuus läpi runkosarjan viimeisen viikon antaa aihetta epäilyyn. Varsinkin Torontoa vastaan hänen pelinsä sekosi aika pahasti alussa tulleen maaliin johtaneen virheen jälkeen. Jäähyjä ei parane liiemmin ottaa, sillä Capsin ylivoima on vastustajan kannalta painajaismaisen kova. Onneksi Canadiens onkin kauden edetessä parantanut tapojaan, eikä alku-ja keskikauden kaltaista ottelusta toiseen jatkuvaa jäähyparaatia ole enää vähään aikaan tarvinnut katsella. Oman ylivoiman on yksinkertaisesti oltava taas parhaassa formissa, vaihtoehtoja ei ole. Benoit Pouliot'n (1 maali 14 ottelussa), Mike Cammallerin (0 maalia 12 ottelussa) ja hieman vähemmissä määrin myös enemmän pelintekoon keskittyvän Scott Gomezin (0 maalia 14 ottelussa) on laitettava verkkoja heilumaan. Koko kolmikko, etenkin Gomez, olivat erittäin hyviä ratkaisupelissä Torontoa vastaan, joten ehkä parempaa on luvassa. Ylivoimalla Habsilla on toki myös erinomainen Andrei Markov, sekä tuhoisalla lämärillään maalivahdeille kauhun hetkiä tarjoileva Marc-Andre Bergeron. MAB ehti viimeistellä 60 pelaamassaan ottelussa pakille hienoa 13 maalia.
Habsin kokoonpano tullee olemaan tällainen:
Pouliot-Gomez-Gionta
Cammalleri-Plekanec-A.Kostitsyn
Moen-Moore-S.Kostitsyn
Pyatt-Lapierre-Darche
Markov-Bergeron
Hamrlik-Spacek
Gill-Gorges
Halak
Price
1. ketju - Hyökkäyksessä ykkösketjusta löytyy Gomezin ja Pouliot'n rinnalta kolmessa pelissä peräkkäin maalinteossa onnistunut Gionta. Tämä ketju on ollut yhdessä käytännössä viimeiset nelisenkymmentä peliä ja ollut sinä aikana Habsin paras hyökkäysase.
2. ketju - Kakkonen oli alkukaudesta ykkönen, maaleja syntyi todella hyvään tahtiin. Sitten Kostitsyn ja myöhemmin vielä Cammalleri loukkaantuivat, eikä miehillä ole tervehtymisten jälkeen kulkenut läheskään samaan tapaan. Joukkueen sisäisen pistepörssin voittanut Plekanec pelaa paljon niin tasakentällisin, kuin yli-ja alivoimassakin. Potentiaalia tästä ketjusta löytyy siinä missä Gomezin porukastakin, mutta saako Martin kaivettua sen esiin?
3. ketju - Väärällä jalalla työsuhteen Martinin kanssa aloittanut Sergei Kostitsyn on harjoituskokoonpanojen perusteella päässyt ulkoilulle koirankopistaan, ja hyvin toiminut kolmonen on taas kasattu yhteen. Dominic Moore osoittautui todella onnistuneeksi siirtorajahankinnaksi, vaikka Floridassa epäonnistuneesta sentteristä kakkospikki maksettiinkin. Paitsi että mies on itse pelannut mainiosti, hänen myötään bottom-kutoseen on tullut enemmän kilpailua pelipaikoista, mikä on sytyttänyt ainakin ajoittain muitakin kyseisen ryhmän pelaajia pistetehtailuun.
4. ketju - Viime kaudella energisellä kusipääpelaamisellaan ja ajoittaisilla kiekollisen pelin taidonnäytteillään säväyttänyt Max Lapierre on tällä kaudella ollut tiimin suurimpia pettymyksiä. Raivokasta tsemppaamista ei nähdä yleensä kuin otteluissa Bruinsia vastaan. Heräisikö mies pudotuspelien myötä? Darche ja Pyatt hoitavat pienet, mutta roolinsa mallikkaan työteliäästi.
1. pari - Liigan parhaisiin pakkeihin lukeutuva Markov saa kauden aikana kehittyneen Ryan O'Byrnen sijasta rinnalleen potentiaalisen oman pään hasardin, kun MAB luistelee hänen rinnalleen. Torontoa vastaan ehkä kauden ainoan hyvän pelinsä puolustajan tontilla pelannut Bergeron on yleensä kuin d-junnu omassa päässä. Ei osaa vahtia miestään, ei saa avaussyöttöä omille, eikä lämärilläkään sentään omasta päästä NHL-veskareita yllätetä.
2. pari - Kuten aiemmin tuli todettua, tsekkiläiset ovat pärjänneet hienosti Ovechkinille tällä kaudella, mutta lauantaina Christian Hanson'kin tuotti ylivoimaisia vaikeuksia. Jos tämä pari ei onnistu Aleksanteri Suuren paimentamisessa, on Habs vaikeuksissa, sillä muissa pareissa MABin kehnous omassa päässä ja Gillin hitaus antavat jo lähtökohtaisesti liikaa etua AO:lle.
3. pari - Erinomainen pari av:lla, mutta tasakentällisin Gillin hitaus aiheuttaa ongelmia. Todella hyvän kauden Gorges ei ehdi sentään kahden miehen hommia hoidella. Capsin laajan hyökkäysarsenaalin pysäyttämisessä tämän parin shutdown-duunailu nousee onnistuessaan korkeaan arvoon.
Capsia en tässä lähde sen kummemmin ruotimaan. Hyökkäys on huikea, puolustuskin toimii ja maalilla on vuonna 2002 Vezinan ja Hartin Montrealissa pokannut Theodore. Maaliltahan se suurin (ainoa?) kysymysmerkki Capitalsin osalta löytyy. Näin Habs-vinkkelistä täytyy siis toivoa, että Theo epäonnistuu entistä joukkuettaan vastaan. Theodore on muuten Bob Hartleyn jo ilmoittanut, että keskutelee Montrealin median edustajista ainoastaan La Pressen Francois Gagnonin kanssa. Muille ei tipu minkäänlaisia lausuntoja.
Toivottavasti nähdään pitkä ja viihdyttäviä pelejä katsojille tarjoava sarja.
