Habs pääsi puolentoista minuutin päähän sensaatiomaisesta 2-0 -johdosta ottelusarjassa, mutta ei niin ei. Todella karvas tappio. Kolmen maalin johto olisi pitänyt pystyä pitämään, vaikka kuinka vastassa on liigan virallinen Comeback Kids. Tasoituksen jälkeenkin Habs pääsi siis vielä johtoon Camman ja Plekan taiteilemalla osumalla, mutta 1.21 ennen loppua taas Capsin parhaita ollut John Carlson tasoitti rannarilla sinisen tuntumasta siirretyn rangaistuksen aikana.
Canadiens sai peliin salama-alun, kun vain reilun minuutin pelin jäleen Giontan kaukolaukaus pyörivään kiekkoon hämäsi Theodoren täysin ja painui längistä sisään. Seitsemän minuuttia myöhemmin verkko Theon takana kiristyi taas. Andrei Kostitsyn nappasi kiekon keskialueella, sai rauhassa kuljettaa hyökkäysalueelle Schultzin ja Greenin pakitellessa veskarinsa syliin, ja tykitti kovan rannelaukauksen vasemman tolpan kautta sisään. Se oli Habsin toinen laukaus ottelussa, eli kaikkiaan jo kolmas laukaus peräjälkeen, joka upposi, kun lasketaan Plekanecin jatkoaikaosuma viime pelistä. Tämä riittikin Boudreau'lle, joka vaihtoi maalille Varlamovin. Pian kotijoukkue sai aikaan kavennusmaalin, kun Habsin kaatajaksi tällä kaudella profiloitunut Eric Fehr paineli Markovin huonon syötön katkoneen Fleischmannin syötöstä läpiajoon ja upotti kiekon rysään. Vierasjoukkue ei tästä kuitenkaan säikähtänyt, vaan erän loppu meni melko tasaisissa merkeissä. Silmiinpistävää oli runsas määrä helppoja kiekonmenetyksiä kummankin joukkueen toimesta. 16 ja puolen minuutin pelaamisen jälkeen matsin rymistellen aloittanut Ovechkin sai ensimmäisen kutinsa kohti Halakia.
Toisen erän alkupuolisko oli melko kyttäilevää peliä, molempien odotellessa vastustajan virhettä. Erän edetessä Habs alkoi kuitenkin saada otetta Gomezin pedattua kahden mainion kiekonriiston jälkeen hyvän paikan Pouliot'lle, sekä Plekanecin lauottua pitkän kuljetuksen jälkeen ylärimaan. 11 minuutin kohdalla Canadiens venytti johtonsa kahteen maaliin Cammallerin riennettyä irtokiekkoon maalin taakse ja toimitettua kiekon rystyllä maalin eteen, jossa Andrei Kostitsyn paukutti lukemiksi 1-3. Tässä vaiheessa kotiyleisöstä alkoi kuulua jo satunnaista buuausta omille, ja lisää tuskaa loi Kostitsynin onnekas kolmas maali ylivoimalla kolmisen minuuttia ennen erän loppua. Spacekin viivakuti kimposi paristakin Caps-pakista Kostitsynin housunlahkeeseen ja siitä sisään. Hattutemppu oli ensimmäinen Canadiensin pelaajalle playoffeissa sitten vuoden 1993 finaalien toisen ottelun, jolloin asialla oli Eric Desjardins. Mikäli noissa 4-1 -lukemissa oltaisiin päästy erätauolle, olisi Capsin työnsarka ollut paljon vaikeampi kolmanteen erään, mutta näin ei käynyt. Alle minuutti ehti kulua Andrein maalista, kun Capitalsin ylivoimaisesti paras pelaaja näissä kahdessa ottelussa, Niklas Bäckström kiitti Habs-pelaajien antamasta tilasta ja lämäsi oikeasta laidasta lukemiksi 4-2. Mike Knuble toimi erinomaisesti maskimiehenä tuossa tilanteessa, eikä nähdäkseni osunut Halakiin ennen kuin kiekko oli jo repussa, ja sittenkin vasta Gillin tönäisemänä. Tästä sekä kotijoukkue, että -yleisö saivat hurmoksen päälle ja kolmannessa erässä tapahtui välttämätön nousu tasoihin.
Capitalsin kolmannessa Mathieu Darche epäonnistui helpossa purkutilanteessa sössien kiekon suoraan Carlsonin lapaan. Halak torjui tämän rannelaukauksen, mutta Hamrlikin keskittyessä Matt Bradleyn hyväilyyn, vapaaksi jäänyt Ovechkin sörkki laatan Halakin patjoista sisään. Montrealilla oli paikka tehdä viides maali, mutta hyvä vastahyökkäys päättyi Caps-pelaajien liukuessa maalin pois paikoiltaan. Tästä seurasi pieni nokkapokka, jonka päätteeksi Gomez ja Poti pudottivat hanskansa. Neljännessäkin maalissa Hamrlik oli osasyyllisenä, kun hänen laitaansa ylöspäin höökinyt Ovechkin pääsi kaikessa rauhassa tarjoilemaan maalille Plekanecilta vapaaksi unohtuneelle Bäckströmille, 4-4. Boudreau'lta todella hyvää reagointia vaihtaa Spacekin kanssa aseettomaksi jääneen Ovechkinin laitaa, nämä molemmat maalit olivat seurausta tuosta. Habsin noustessa uudelleen johtoon Hamrlikilta nähtiin hyvä suoritus omassa päässä, kun hän työnsi Knublen irti kiekosta ja avasi vastahyökkäyksen. Suorastaan surkean ottelun pelannut Mike Green lahjoitti kiekon Plekanecille Caps-alueella ja Camman tullessa ylöspäin toisella puolella syntyi nopea 2vs1-hyökkäys. Plekanec siirsi kiekon Cammallerille, jolta kaikki varmasti odottivat laukausta, mutta snaipperi yllättikin syöttämällä taitavan mailatyön jälkeen avopaikan Plekanecille ja tilanne 5-4. Benoit Pouliot otti todella tyhmän hyökkäyspään jäähyn heti seuraavassa vaihdossa, mutta seuranneen alivoiman Habs kesti upeasti. Av:n jälkeen kentälle tullut viisikko Moore-Moen-Lapierre-Markov-Spacek pelasi erinomaisen vaihdon pitäen Capsin poissa paikoilta, mutta sitten Martin teki mielestäni aivan käsittämättömän ratkaisun ja laittoi Plekanecin ketjun jäälle. Sama homma tapahtui jossain runkosarjapelissä, silloin johto menetettiin, ja niin kävi nytkin. Cammallerille oli tulossa jäähy Ovechkinin mailan päreiksi huitomisesta, ja kiekkoa kuljettamaan lähtenyt Bäckström harhautti Plekanecin ulos tilanteesta keskialueella, eteni hyökkäysalueelle ja jätti selkänsä taaksen Carlsonille, jonka rannari upposi valitettavan helposti Halakin taakse, Gorgesin tekemästä maskista huolimatta.
Jatkoaika ei sitten ehtinytkään kestää kuin puoli minuuttia, kun Habs lähti suorittamaan vaihtoa väärässä paikassa antaen Capitalsille avaimet vastaiskuun. Tämän punapaitainen kotijoukkue käytti surutta hyödykseen, kun Bäckström tykitti liikaa tilaa antaneen Hamrlikin jaloista kiekon tarkalla rannarilla hanskakäden ylänurkkaan.
Sitten jotain pelaajista. Halakilla ei tosiaankaan ollut paras päivänsä. Kuusi omiin ja ainakin tuo 5-5 -tasoitus olisi ehdottomasti pitänyt torjua. Caps-pelaajat rynnivät jokusen kerran melko ronskisti Halakin päälle, mikä taisi sekoittaa slovakin pasmoja. Ihme, ettei Martin tainnut missään vaiheessa asiasta tuomareille valittaa.
Montrealin pakisto ei loistanut tässä pelissä, kuten teki ensimmäisessä. Tsekkiduosta Hamrlikilta aika brutaali suoritus, sen sijaan Spacek oli mielestäni tälläkin kertaa hyvä, siitä kertoo jo, että Boudreau oli pakotettu vaihtamaan Ovechkinin laitaa saadakseen tämän pois Spatchin huomasta. Markov oli ajoittain hieman epävarma kiekon kanssa, mutta paransi pelin edetessä pelaamistaan. Gill ja Gorges olivat jäällä Carlsonin maalin aikana, mutta eipä heille muuten tainnut suurempia virheitä sattua. MAB luki tilannetta huonosti Fehrin osumassa olemalla liian kaukana laidassa, vaikkakin siitä maalista suurin sapiska kuuluukin huolimattoman syötön antaneelle Markoville.
Hyökkääjistä ykkösnimeksi nousee tietenkin tehot 3+1 mättänyt Andrei Kostitsyn, jonka uran maalisaldo playoffeissa on nyt todella komea 9 osumaa 18 ottelussa. Plekanec pelasi kokonaisuutta katsoen paremmin kuin ensimmäisessä pelissä, mutta Bäckströmin unohtaminen 4-4 -maalissa oli paha virhe. Tosin Pleka paikkasi tuon hienosti tekemällä Habsin viidennen. Cammallerille 0+3, mutta myös kaksi tarpeetonta jäähynarvoista huitomisrikettä hyökkäyspäässä, joista toinen jäi viheltämättä kun Carlson teki 5-5:een.
Gionta ja tappelemaankin innostunut Gomez olivat jälleen hyviä. Jos C ei löydy Gion paidasta ensi kaudella, Martinin asettamat vaatimukset ovat epäinhimilliset. Pouliot oli taas lähellä maalintekoa, mutta ei vaan uppoa.
Nelosketju päästi yhden omiin Darchen virheen myötä. Saapas nähdä, tuleeko hämmentävän nopeasti vammastaan toipunut, joukkueen mukana jo harjoitteleva Metropolit hänen tilalleen seuraavaan peliin. Tom Pyatt pelasi hienosti ykkösalivoimassa Plekan parina. Sergei Kostitsyn oli lähellä Bäckströmiä 4-2 -maalissa, eikä tainnut enää tuon jälkeen pelata. Eli voihan se olla myös nuorempi Kostitsyn, joka saa Metron tieltä väistyä, hän kun ei saa yhtään mitään anteeksi coach Marttääniltä. Jos Sergei olisi tehnyt vastaavan kämmin kuin Darche, hän olisi jo kontissa matkalla kohti Siperiaa.
Capsin +89-ykköspari oli aivan kuutamolla, mikä on Habsin kannalta erinomainen asia. Bäckström oli jo toista peliä erinomainen ja Oviekin heräsi, ei yhtään hyvä asia Habsin kannalta.
Kummallakin joukkueella on ollut seitsemän ylivoimatilannetta. Montreal on onnistunut maalinteossa kahdesti, Capitals ei kertaakaan. Runkosarjan kaksi viimeistä peliä mukaan luettuna Washingtonin ylivoima on jäänyt maaleitta jo 14 kertaa peräkkäin.
Bell Centreen suunnataan siis tasatilanteessa 1-1. Capsille nousu kolmen maalin takaa voittoon antaa suuren henkisen voimavaran, mutta varmasti myös Montrealin pelaajisto on saanut lisää itseluottamusta todettuaan, että runkosarjan parhaan kanssa on pärjätty näin hyvin.
