Huh huh, olipa upea voitto. Taas kerran nähtiin, että tämä Canadiens ei tunne sanaa "luovuttaminen", sillä vaikka melkein kaikki olivat jo tuominneet heidät ulos tästä sarjasta, niin vain joukkue tuli ja iski pari maalia pelin alussa ja piti Capitalsin hyökkäyksen yhdessä maalissa. Varsinkin kolmannessa erässä Canadiens pelasi loistavaa puolustuspeliä. Tällä kertaa ei sorruttu joukkueen perisyntiin johtoasemassa, eli täyteen passivoitumiseen, vaan uskallettiin antaa rohkeasti painetta heti Washingtonin hyökkäyksien käynnistysvaiheessa. Ja silloin kun Caps pääsi punaviivan yli, olivat Habsin pakit monesti katkaisemassa jo siniviivalla sen sijaan, että olisivat peruutelleet Halakin syliin. Gomezin ja Lapierren ketjuille erityisesti kredittiä viimeisen erän pelaamisesta, nuo kolmikot (Moen-Gomez-Gionta, Lapierre-Moore-Pyatt) pystyivät vielä viimeisen kympin aikanakin siirtämään pelin painopisteen hyökkäysalueelle. Ainakin Lapierren, Mooren, Pyattin ja Moenin osalta voi kehua tätä peliä sarjan parhaaksi kunkin osalta. Helvetin yritteliästä ja järkevää pelaamista! Moenille kaiken lisäksi ottelun voittomaali Giontan päätettyä hyvän kulmapelin syötöllä maalin eteen Travisin lapaan.
2-0 -osuma tuli seitsemän minuutin kohdalla, kun Habs oli napannut johtoaseman jo puolentoista minuutin jälkeen. Plekanec katkaisi syötön omalla alueella ja kiekko päätyi Cammallerin kautta Markoville, joka nousi vasenta laitaa pitkin. Green sai huitaistua kiekon pois venäläisen hallusta, mutta Markov ei kadottanut keskittymistään, vaan otti pelivälineen laidasta itselleen ja syötti saman tien rystyltä keskelle liukuneelle Cammalle, jonka nopea rannari hyvästä paikasta yllätti Varlamovin.
Moen siis otti Pouliot'n paikan G&G-ketjussa ja Bennyn peliaika jäi olemattomaksi (4.35). Vaihdon-pari taisi Pouliot "omalla" paikallaan pelata. Sergei Kostitsynille jääaikaa ei tullut edes neljää minuuttia, ja Metrokin sai tyytyä seitsemään ja puoleen. Vähälle jääajalle jäi myös Bergeron, aiempien pelien melko ison taakan jälkeen hän pelasi vain 10.54, ja ilmeisesti teki sitten joitain itseltäni näkemättä jääneitä virheitä, kun ei tuon enempää saanut pelata. Tai sitten hän loukkaantui. Hamrlikin peliaika jatkoi tasaista pudotusta, nyt hän oli jäällä vain reilut 12 minuuttia, eikä tainnut käydä kolmannessa erässä jäällä kertaakaan. Ainoan Caps-maalin aikana hän oli jäällä.
Tässä Hamrlikin peliajan evoluutio sarjan aikana:
Game 1: 23.19
Game 2: 21.39
Game 3: 18.21
Game 4: 15.27
Game 5: 12.10
Päästäänkö kuudennessa alle kymmeneen?
Käytännössä neljällä pakilla mentiin siis ainakin kolmas erä. Yli 25 minuuttia pelanneet Markov, Gill ja Gorges jatkoivat hyviä otteitaan, mutta myös O'Byrne oli vakuuttava omassa päässä. Tiukkaa tulee tekemään jaksamisen kanssa jatkossa, jos ja kun peluutuksen täytyy jatkua samanlaisena, ellei Spacekia saada takaisin.
Halakilta hieno matsi muutamalla huippupelastuksella höystettynä. Ei varmasti ollut helppo paikka henkisesti tulla parin heikohkon ja yhden penkiltä katsellun ottelun jälkeen takaisin torjumaan, mutta nyt miehen hermot olivat rautaa.
Hieno sarja tästä on kehkeytynyt. Tämän pelin perusteella rohkenen uskoa, että tämä ei jäänyt sarjan viimeiseksi peliksi Yhdysvaltain puolella rajaa.