Von Hertzen Brothers

[Ted Raikas]

Pääsin kuuntelemaan eilen Von Hertzen Brothersin uuden, tämän kuun loppupuolilla julkaistavan levyn Stars Align. Yhden kuuntelukerran perusteella on vaikea sanoa oikein mitään, mutta uskaltaisin väittää, että tulossa on bändin epäkaupallisin levy tähän mennessä. Hetkittäin olin ihan, mitä hittoa. Aiempia lättyjä psykedeelisempi ja voimakkaat, jos nyt ei liian ilmiselvät Kingston Wall värähtelyt puskee pintaan. Seassa sitten 60-luvun Pink Floydia, The Doorsia jne. Monin paikoin aika raskastakin menoa. Entistä enemmän stemmalaulua. Edes nuo radiosoittoon tarkoitetut biisit ei ole mitään kevyttä poppiosastoa, vaan aika huuruista menoa.

Bändi on kyllä tuolla levyllä ottanut melkoisen riskin. Mielenkiintoista nähdä miten myy, koska ei tosiaan tuntunut olevan mitään ihan iisisti avautuvaa matskua. Jos tuollainen levy vuonna 2011 kiipii levymyynnin kärkeä kolkuttelemaan, niin olen ehkä omakohtaisesti aliarvioinut massamusiikin kuuntelijoiden makua. Tai sitten bändin leima on niin syvässä, että vaikka tekisivät fuusiojazzia, niin levyä ostetaan.

Kertakuuntelulla voisin sanoa olevani hämilläni, että sieltä tuli juuri tuollainen levy. Varsin kevyeltä melodiselta rockilta nuo edelliset levytykset tuntuu tämän rinnalla.

Tämä siis ihan ensivaikutelman kautta, mitään kunnon arviota ja mielipidettä en osaa sanoa, kun oli niin outo kokemus.

 

[U2]

Taktiikka onnistui nappiin. Olin nimittäin jo hyvissä ajoin päättänyt, että pyrin kaikin keinoin välttymään kuulemasta uudelta levyltä yhtään biisiä ennen levyn julkaisua. Eilen kävin ostamassa Stars Aligned -levyn (jonka Sokos oli ystävällisesti ottanut 3+1 Päivää -tarjoukseen hintaan 14,95€).

Nyt levy on kertaalleen kuunneltuna läpi (ja toinen kerta pyörimässä tuossa taustalla). Ensivaikutelmat ovat mullakin Tedin tapaan lähinnä hämmentyneet. Ensimmäiseksi hämmästyin sitä, että levy ei parin edeltäjänsä tapaan alkanut hitaasti kasvavalla mahtipontisella teoksella. Toiseksi huomioksi tuli se, että duurissa ei paljoa vedetä - se siitä "aurinkoprogesta".

Raikkaan Ted tuossa ansiokkaasti listasikin levyltä löytyviä musiikillisia vaikutteita. Lisätään vielä sen verran Voices In Our Heads on muuten alkupuoleltaan täyttä Depeche Modea:-)

Ei päästä veljekset kuuntelijaa helpolla tällä kertaa. On selvää, että tämä levy vaatii paljon kuuntelukertoja, samalla luultavasti kestäen hyvin kuuntelua - ja hyvä niin! Pitää palata vielä asiaan, kunhan vyölle on kertynyt enemmän kuuntelukertoja ja pääsee paremmin levyyn sisään.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Juuri kotiuduin herrojen keikalta ja täytyy sanoa että olipahan jälleen kerran elämys. Hienosti vedetty keikka eikä sitä yhtään häirinnyt edes Mikon kipsissä ollut jalka, jonka ansiosta mies joutui soittamaan baarijakkaralta käsin. Uuden levyn biisit meni aivan solkenaan vanhojen sekaan ja voi sanoa että veljekset todellakin antoivat kaikkensa. Mahtavaa. Yleisöstä tosin nyt ei voi samaa sanoa, mutta kai se on ihan normaalia kuopiossa, täällä savon ja junttiuden sydämmessä.


Pitänee ehkä joku päivä tässä analysoida enemmän, nyt sitä kaljaa koneeseen.

 

[Paul Kemp]

Itse tuli käytyä eilen ekaa kertaa kokemassa tämä yhtye livenä ja pakko sanoa, että en tykännyt. Liian progea ollakseen hyvää poppia ja liian poppia ollakseen mitenkään säväyttävää progeiluakaan. Ymmärrän kyllä helposti, että miksi jengi tykkää, koska on toi tavallaan helposti kuunneltavaa musiikkia(ja keikka visuaalisena kokemuksena ihan ookoo), mutta ehkäpä itse olen vain liian vaativalla maulla varustettu musafasisti.

En ole menossa toista kertaa.

 

[Ted Raikas]

Von Hertzen Brothers on mielestäni kehittynyt nimenomaan livebändinä tässä viimevuosina melko lailla. Olen tuon muutaman kerran todistanut livenä vuosien saatossa ja pakko myöntää, että kaikki keikat ei ole olleet ihan älyttömän mieliinpainuvia, vaikka musiikistansa pidänkin kovin. Tietty varovaisuus leimannut menoa ja eivät ole ihan uskaltaneet revitellä. Vaan tosiaan parin viimeisen keikkakokemuksen kautta on tullut tunne, että tuolla puolella ollaan menty eteenpäin ja sitä kujeilua biisimateriaalilla on alkanut löytyä. Saa nähdä saako tuo käsitys lisäpontta toukokuussa kun menen Tavastialle meiningin tarkistamaan.

Tuosta progressiivisuudesta... nojoo, sitä tosiaan löytyy, mutta VHB:n määritteleminen pelkäksi progebändiksi ei oikein täsmää. Kyllä siellä vaikutteissa on ihan muutakin, myös sieltä pop-puolelta ja jopa hevistä. Mikko von Hertzen sanoi jossain haastattelussa taannoin, että Iron Maiden on hänelle ja ilmeisesti muillekin veljeksille yksi iso innoittaja ja vaikka se ei välttämättä suoraan heidän musiikissansa kuulukaan, niin sekin on oman leimansa antanut. Toki Iron Maidenin matskussakin niitä progressiivia sävyjä löytyy, mutta juuri tästä syystä kaikkia bändejä ei voida eikä kannatakaan karsinoida itsetarkoituksellisesti progen alle.

Stars Align on omasta mielestäni enemmän psykedeelistä rockia, kuin progressiivista rockia, kuten edeltävät levyt oli. Nämä nyt on tietysti tälläisiä subjektiivisia juttuja.

Itse levy on kyllä loistava, kun sitä on tässä viikkoja pyöritellyt. Kesti tovin, että aukesi ja nyt kyllä kauttaaltaan soljuu. Repeat Mode on ehkä se biisi, mistä en niin syty, mutta muuten lähes täydellistä meininkiä. Hienoa, että tälläistä musiikkia tulee tätänykyä, tosin proge nyt on viime vuosina tuntunut olevan jatkuvassa nosteessa, joten eipä se kai ihme.

 

[Jehovan Syyttäjä]

Satuin selailemaan tuossa YouTubea ja osui silmiin videoblogi Stars Aligned levyn äänityksistä ja oheistoiminnasta. Ihan mielenkiintoinen noin 45 minuutin pläjäys.

part 1

 

[Ted Raikas]

Von Hertzen Brothers juhlistaa 10-vuotista taivaltaan joulukuussa Tavastialla neljän keikan voimin peräkkäisinä päivinä. Kyse ei ole tietenkään mistään enemmän tai vähemmän identtisistä keikoista, vaan jokaisena päivänä on teemana yksi neljästä julkaistusta albumista kronologisessa järjestyksessään. Eli mitä ilmeisimmin jokaiselta levyltä kuullaan kaikki biisit ja jotain ekstraa.

Erillisten lippujen lisäksi voi saada pakettina kaikki neljä keikkaa. Itse ajattelin repäistä ja käydä kuuntelemassa koko setin. Pystyypähän arvioimaan, mitkä levyt materiaaleineen toimii parhaiten livenä.

 

[U2]

VHB:n uusin albumi New Day Rising on ollut nyt ulkona jo kuukauden päivät. Mitäs ajatuksia albumi on kansassa herättänyt?

Mun mielestä albumi kuulostaa kerta kerran jälkeen aina vain paremmalta - ja sehän on aina hyvän levyn merkki. Tykkään levyn raikkaudesta ja sangen positiivisesta soundista. Duuria taitaa löytyä enemmän kuin miltään aiemmalta VHB-kiekolta. Levy on myös varsin tasavahva - heikkoja biisejä ei tahdo löytyä.

Ei tämä nyt sentään mikään Love Remains the Same tai Approach ole, mutta kelpo lätty kuitenkin! Mielestäni hieno tasonnosto vähän keskinkertaisten(*) Nine Livesin ja Stars Alignedin jälkeen.

(*) VHB-standardeilla keskinkertaisten, ihan kuunneltavia levyjähän nuokin ovat.

 

[U2]

War Is Over on hankittu ja muutamaan kertaan kuunneltu. Onpahan pirun kova kiekko! Ihailtavaa rohkeutta avata levy vaatimattomasti yli 12,5 minuuttia pitkällä biisillä. Korvamadoksi asti on levyltä päätyneet jo levyn nimibiisi, Jerusalem ja Long Lost Sailor. Se on sanottava, että vaikka Kaakkuri hieno rumpali onkin, kyllä Kuoppis on vielä pykälää hienompi kannuttaja - hienoa että on palannut remmiin!

Liput Olympia-salin keikallekin löytyy jo plakkarista, joten vajaan parin viikon päästä pääsee katsastamaan veljesten keikkakunnonkin!

 

[heavy]

Paljon on jo ehditty uutta War Is Over kiekkoa pyörittämään ja kuten yllä todetaan, erinomainen tuotos taas kerran veljekset & kumppaneilta.

Perjantaina ja lauantaina kävin sitten Kulttuuritalolla katsomassa kuinka homma sujuu kunnon liveolosuhteissa. Ja kuten aina, tämä bändi toimii erinomaisesti myös keikoilla ja miten yleisöystävällistä on ettei kahdella peräkkäisellä keikkalla ole aivan samat settilistat. Molempina iltoina kuultiin yhdeksän kappaletta uutukaiselta ja kun yksi biisi näistä vaihtui toiselle keikalle, on koko uusi kymmenen kappaleen levy sitten kuultu myös livenä.

Uusi taustaryhmä toimii sekin, ja uudet kundit vaikuttavat viihtyvän hommassaan, jospa tämä olisi nyt taas hieman pidempiaikaisempi kokoonpano. Jos muuten iltoja vertaa toisiinsa niin perjantaina oli viisi minuuttia eli yhden biisin pidempi setti, mutta lauantaina ehkä hieman parempi meno sekä bändillä että yleisöllä. Biisivaihteluista oli sekin ilo että perjantaina kuultiin vanhoista suosikeistani Let Thy Will Be Done ja lauantaina sitten Prospect for Escape. Ja se paras eli Kiss a Wish molempina iltoina.

 

[Moto]

Perjantaina ja lauantaina kävin sitten Kulttuuritalolla katsomassa kuinka homma sujuu kunnon liveolosuhteissa. Ja kuten aina, tämä bändi toimii erinomaisesti myös keikoilla ja miten yleisöystävällistä on ettei kahdella peräkkäisellä keikkalla ole aivan samat settilistat. Molempina iltoina kuultiin yhdeksän kappaletta uutukaiselta ja kun yksi biisi näistä vaihtui toiselle keikalle, on koko uusi kymmenen kappaleen levy sitten kuultu myös livenä.

Tuli myös molemmat keikat nähtyä, kun jo keväällä hankin kombolipun niille, kun niitä "faneille", eli ilmeisesti joskus Tiketin kautta lipun hankkineille, tyrkytettiin ennakkoon. Myyntipuheen perusteella olisi odottanut melkein enemmänkin muutoksia settiin, mutta ei valittamista. Kuitenkin kun suurin osa yleisöstä varmaan näki vain jommankumman, niin ehkä oli parempi pysyä kiertueen perusrungossa.

Mainio livebändi, ei voi muuta sanoa, ja Kuoppis lienee Suomen parhaita ellei paras rumpali. Yksi juttu, mikä kyllä ihmetyttää on se, että varmaan ainakin joka toisella keikalla, jolla olen Kien nähnyt soittavan, olipa sitten VHB:tä tai Don Huonoja, tuntuu hänellä olevan jotain teknisiä ongelmia. Liian halvat kamat vai vain huonoa tuuria... Mutta ei se menoa haittaa. Tasaisella kaavalla nyt siis perjantai oli "ongelmapäivä".

 

[Ted Raikas]

Tuli itsekin oltua toisella noista Kultsan keikoista (perjantai). Miellyttävää oli nähdä bändi livenä muutaman vuoden tauon jälkeen, tässä välissä ei muutenkaan erityisemmin ole yhtyettä tullut kuunneltua. Uuden albumin tiimoilta ollut taas enemmän kuuntelussa ja uusi albumihan on varsin timanttinen. Vaikea vielä sanoa tässäkään kohtaa lopullista sanaa, mutta vahva tunne on, että se on yhtyeen kolmen parhaan julkaisun joukossa. Heikkoja lenkkejä ei albumilla juuri ole, ehkä The Arsonist on ainoa biisi josta en oikein saa koppia, mutta muut biisit kulkee hyvin tai erinomaisesti. Vahvin kolmikko on ehkä nimikkoraita, Jerusalem ja mahtaisa päätösraita, joka on koko yhtyeen tuotannossa upeimpien kappaleiden joukossa. Juuri noin albumit tuleekin päättää. Mukavaa, että ovat ottaneet taas pitkästä aikaa vähän enemmän askelia progempaan suuntaan. Onhan nuo rokimmat levytkin tuossa välissä toimineet paikoin tosi hyvin, mutta kyllä nuo parhaimmillaan on vähän polveilevimmissa biiseissä. Keikallakin ehdottomasti nuo progeimmat vetäisyt sytytti eniten ainakin minua. Keikka oli hyvä ja setti hyvin rakennettu, uusi albumi toki keskiössä, kuten pitääkin ja ei todellakaan haitannut. Siihen päälle monia helmiä aiemmasta tuotannosta. Päälle parin tunnin (?) experience kyllä ravitsi sikäli.

Yksi plussa henk.koht. tuossa War is Overilla on myös se, että Kie von Hertzen ei laula yhdelläkään biisillä päävokalistina. Rehellisesti sanottuna miehen hoilottamat biisit on lähes laidastaan kuuluneet yhtyeen tuotannon heikoimpaan kastiin ja jotain varsin ärsyttävää on siinä tavassaan laulaa. Keikallakin Coming Home olisi puolestani voinut jäädä tulematta, koska on yksi rasittavimmista biiseistä mitä ovat pukanneet ilmoille. Ei toimi albumilla eikä toimi keikoillakaan. Noin muuten ei ole toki Kietä vastaan mitään, mainion oloinen tyyppi, lahjakas soittaja/biisintekijä ja niin edespäin, mutta sitä lauluääntä ei vaan jaksa kuunnella. Ei ole miehen vahvuus ja siinä on liikaa teennäisyyttä ja jotain kummia maneereja mukana. Ei tuo Mikkokaan varsinaisesti mikään laulajavirtuoosi ole (ja joissain biiseissä tietty nasaalius häiritsee hänenkin kohdallaan), mutta kyllähän hän yhtyeen keulakuva on ja löytyy riittävästi karismaa, että pystyy sytyttämään yleisöä. Näitä on joitain muitakin yhtyeitä missä ns. kakkoslaulaja on aina varsin vaivaannuttava kun haluaa olla keskiössä. Anathema ja Depeche Mode nyt tulee äkkiseltään mieleen.

Mutta siis, keikka oli hieno ja albumi yksi vuoden parhaista omissa kirjoissani. Ehkä ensi vuonna voisi nämä vielä katsastaa uudelleen jossain sopivan tilaisuuden tullen. Ei ole tauko vienyt terää suinkaan.

 

[Moto]

Eilen VHB vetäisi purkkiin oman osuutensa Sami Kuoppamäen isännöimästä Timanttinen keikka-sarjasta, se esitetään loppuvuodesta Areenassa ja Yle Teemalla. Paikkana lyhyen historiansa aikana jo Stadin keikkapaikkojen kärkipäähän noussut G Livelab, joskin televisioinnin takia verhot olivat suljettuna. Pieni klubi meni hetkessä loppuun, mutta onneksi tuli oltua oikeaan aikaan liikkeellä lippujen suhteen.

Rupeama settien välissä ollut liian pitkäksi venynyt tauko mukaanlukien meni jonnekin 3,5 tunnin pintaan ja "tehokas peliaikakin" oli lähemmäs 3 tuntia. Tämä tosin tehtiin selväksi jo alkuvaiheessa, kun Pide kertoi listassa olevan 22 biisiä ja heidän biisipituuksillaan niitä ei hetkessä soiteta. Ensimmäinen setti oli puoliakustinen, veljekset aloittivat kolmistaan ja muutaman biisin jälkeen liittyi tuplaroolia vetänyt Kuoppis (luurit unohtuivat ensimmäisellä yrittämällä pukuhuoneeseen) ja biisiä tai kahta myöhemmin Bob Engstrand. Akustinen osuus olisi ehkä voinut olla lyhyempikin, sen aikana kuultiin kyllä harvemmin soitettuja biisejä, mutta vähän alavireinen tunnelma jäi kuitenkin. Kun tauko jo oli ilmoitettu aloitetuksi, Pide halusikin jäädä vielä soittamaan yhden biisin Jonnen kanssa: Wanderlust.

Sähköinen osuus taisi lopulta olla kestoltaan pidempi, vaikka sisälsi vähemmän biisejä. Jotain War Is Overia ja Kiss a Wishiä ei ihan hetkessä soiteta. Bändi on pitkään kestäneen kiertueen myötä uskomattomassa vedossa. Biisit olivat pääasiassa War Is Over kiertueelta tuttuja, mutta ainakin Who Are You, Voices in Our Heads ja Somewhere in the Middle ovat vähän harvemmin kuultuja. Encorekin kesti vielä yli 20 minuuttia: New Day Rising, Sunday Child ja Beyond the Storm. Biisejä kuultiin lopulta 23. Se ylimääräinen oli varmaan joko tuo aiemmin mainittu Wanderlust tai sitten Sunday Child lisättiin ex-tempore encoreen.

Toivottavasti tästä julkaistaan vaikka fyysisessä formaatissa täysimittainen director's cut. Sääli, jos keikka puristetaan televisiossa johonkin tuntiin ja välissä on vielä jotain haastatteluja.

Lokakuussa sitten seuraavan kerran - Approachin synttäreillä.

 

[heavy]

Lokakuussa sitten seuraavan kerran - Approachin synttäreillä.

Vai Love Remains the Same...

Hieno keikka eilen, pidän eniten noista pitkistä kappaleista ja niitä eilen todellakin saatiin.

Bändi on pitkään kestäneen kiertueen myötä uskomattomassa vedossa.

Mun mielestä tämä bändi on aina keikoilla hyvässä vedossa. . Jopa irtokeikoilla, muistelen esim. että niiden Karmarock keikka joskus kauan sitten oli suunnilleen kesän ainoa ja silti olivat hemmetinmoisessa vireessä.

 

[Moto]

Vai Love Remains the Same...

Äh, eikö nyt olekaan 2016? No, vetävät vaikka sitten encoreksi koko Approachin.

 

[U2]

No niin, kävikö väki viikonloppuna Tavastian LRTS-10v -keikoilla? Miten soitto kulki? Tässä ollaan aika täpinöissä ens perjantain Tampereen keikan kanssa...

 

[heavy]

No niin, kävikö väki viikonloppuna Tavastian LRTS-10v -keikoilla? Miten soitto kulki? Tässä ollaan aika täpinöissä ens perjantain Tampereen keikan kanssa...

Perjantaina kävin Korjaamon keikan katsomassa (ei siis Tavastia ollut keikkapaikka tällä kertaa) Kyllähän bändi on edelleen yksi parhaista kotimaisista livebändistä, joten ei noilta keikoilta kukaan poistune kuin onnellisena. Love Remains the Same osuus oli ehkä hieman vaisumpi kuin loppukeikka, siinä oli taas kerran Kien kitarakamat rikki (oli varmaan kolmas tai neljäs kerta kun todistin saman), mutta mukavahan se on aina välillä kuulla jotain harvinaissempia biisejä livenä Toinen osuus sisälsi sitten aika paljon uusimman levyn biisejä (lauantain keikalla kaiketi aivan eri setti) ja se osuus sujui kaikenkaikkiaan hemmetin hyvin.. Ilmeisesti bändillä on jotain uutta meneillään kun lupailivat uutta videoitakin lähiaikoina julki

 

[U2]

Perjantaina kävin Korjaamon keikan katsomassa (ei siis Tavastia ollut keikkapaikka tällä kertaa) Kyllähän bändi on edelleen yksi parhaista kotimaisista livebändistä, joten ei noilta keikoilta kukaan poistune kuin onnellisena. Love Remains the Same osuus oli ehkä hieman vaisumpi kuin loppukeikka, siinä oli taas kerran Kien kitarakamat rikki (oli varmaan kolmas tai neljäs kerta kun todistin saman), mutta mukavahan se on aina välillä kuulla jotain harvinaissempia biisejä livenä Toinen osuus sisälsi sitten aika paljon uusimman levyn biisejä (lauantain keikalla kaiketi aivan eri setti) ja se osuus sujui kaikenkaikkiaan hemmetin hyvin.. Ilmeisesti bändillä on jotain uutta meneillään kun lupailivat uutta videoitakin lähiaikoina julki

Kuulostaa hemmetin hyvältä! Mulle LRTS on VHB:ltä "the album" ja toi uusin levy War Is Over on parasta VHB:ta mitä LRTS:n jälkeen on julkaistu. Ja tosiaan , kertaakaan ei ole tullut veljesten keikalta pettyneenä poistuttua...

 

[heavy]

Kuulostaa hemmetin hyvältä!

Ja kannattaa varautua siihen että bändi soittaa pitkään. Melkein kolme tuntia, sisältäen väliajan, meni perjantaina aikaa.

 

[Moto]

Minä puolestani olin lauantaina paikalla ja settilistan jälkipuolisko oli tosiaan täysin eri kuin perjantain keikalla. Mitään erityisen harvinaista ei taidettu kuitenkaan kumpanakaan päivänä kuulla, mutta silti olisi mieluusti nähnyt molemmatkin keikat, mutta perjantaille oli jo toinen buukkaus. (Joensuu 1685, joka oli taas vitun kova, jos hieman sivuraiteille mennään.)

Lähes kolme tuntia tuli lauantainakin täyteen ja settien välissä oli noin vartin tauko. Ei oikein toimi klubikeikoilla, mutta pääsipä ainakin hivuttautumaan kätevästi lähemmäs lavaa, kun iso osa yleisöstä lähti baaritiskille tai muille tarpeille. Von Hertzenit on noin yleisesti ottaen siitä mielenkiintoinen bändi omalla kohdallani, että en kovinkaan paljoa kuuntele niitä levyltä, mutta voisi varmaan melkeinpä sanoa suosikkilivebändikseni. Uskomattomia vetoja joka kerta ja Sami Kuoppamäen rumpalointia ei voi koskaan tarpeeksi ylistää. Insomniacia seurasi lyhyt rumpusoolo... kuten rumpusoolojen pitääkin olla.

Saapa nähdä, josko ottaisi vielä uusinnan tuolla Tampereella. Urheiluturistina voisi seuraavana päivänä käydä vielä katsomassa Ykkösen nousukarsintamatsin.

Tässä molempien iltojen settilistat setlist.fm:stä.
pe 5.10. Von Hertzen Brothers Setlist at Korjaamo, Helsinki
la 6.10. Von Hertzen Brothers Setlist at Korjaamo, Helsinki

 

[U2]

Se n. 2,5 tuntia Tampereellakin soitettiin. LRTS-setti kolisi itselle varsin kovaa - onhan se edelleen kova kiekko!

Toka setti oli myös oikein jees, vaikka biisivalinnoista voisi vähän nillitääkin. Maistuva keikka kuitenkin kaikin puolin. Matskua:on kuitenkin niin paljon, että ei ne kaikki omat suosikit voi millään mahtua mukaan.

Pakko vielä nostaa esille rumpali Kuoppamäki. Aivan loistavaa tykitystä läpi keikan. Hieno mies!

 

[Moto]

Raahasin sitten itseni tuonne Tampereellekin ja kyllä uusintakin kannatti. Love Remains the Same oli viikolla tiiviissä kuuntelussa, niin nyt ensimmäisestä setistä sai jopa enemmän irti kuin viikko sitten. Jälkimmäisen setin jakauma oli Korjaamolla kuultujen biisien osalta 7-5 lauantain hyväksi - eli hieman enemmän tuli uusintoja kuin "uusia" biisejä, mutta eipä mitään ennenkuulematonta jäänyt kuitenkaan väliin. Turussa näyttävät soittaneen hieman lyhyemmän kakkossetin kuin muilla keikoilla. Valomerkki pukannut vastaan vai muuten vaan vituttanut...

Kuoppis on tosiaan hurja kaveri ja peukku myös sen nuoren rumputeknikon Kingston Wall-paidalle.

Vuoden viimeisinä päivinähän on vielä muutamia keikkoja Suomessa, mutta niillä palataan vielä War Is Over-kiertueen tunnelmiin.

 

[Moto]

Timanttinen keikka-sarja alkaa Yle Teemalla 23.10. ja VHB-jakso esitetään 30.10. Areenassa se on ilmeisesti nähtävissä jo 23.10.

Yle Areena: Timanttinen keikka

Sääli, että jaksot ovat vain tunnin mittaisia ja kun niissä on jotain jutusteluakin mukana, niin ei mahdu keikasta mukaan kuin murto-osa.

 

[Moto]

Toista vuotta kestänyt War Is Over-kiertue päättyy uudenvuoden aattona Virgin Oiliin ja se saattaakin olla viimeinen mahdollisuus hyvään toviin nähdä bändi livenä, kun ensi vuoden ainakin ensimmäinen puolisko mennee tiukasti Kingston Wall-kuvioissa.

Käväisin eilen Lahdessa Möysän musaklubilla tarkistamassa livekunnon. Oliko kenties nuo huikeat Love Remains the Same-juhlakeikat syyllisiä, mutta oikeastaan ensimmäistä kertaa jäi bändin keikasta sellainen olo, että "olisi voinut olla parempikin". VHB-asteikko ei toki ole vertailukelpoinen monen muun bändin live-asteikkoon, niin hyvästä vedosta oli nytkin kyse. Bändi on kyllä joulukuussa kiertänyt tiukalla aikataululla niin Britanniaa kuin Suomea ja nytkin oli neljäs keikka yhtä monen illan sisään, niin voi olla väsymystäkin.

Prospect for Escapea ennen tosin saatiin ehkä jotain lisäselitystä kenties hieman vaisulle tunnelmalle - Mikko kertoi bändin saaneen kuulla aiemmin päivällä ilmeisesti eturivin vakiokalustoon kuuluneen faninsa kuolemasta ja ääni väristen omisti biisin hänelle. Selviytyivät kuitenkin kunnialla biisistä - myös varsinaisen setin päättänyt The Willing Victim omistettiin ainakin epäsuorasti samalle henkilölle ja siinä oli äänen pettäminen lähellä.

Encoressa palattiin jälleen iloisempiin tunnelmiin The Arsonistin ja New Day Risingin muodossa. Toiveet toisesta encoresta elivät melko pitkään, kun bändi ei tehnyt perinteisiä someposeerauksia ja valot pysyivät pitkään sammuksissa, mutta ei lopulta irronnut.

Näillä välipäivien Suomen keikoilla lista on jonkin verran elänyt, mutta aika samassa kaavassa on edelleen pysytty. "Uusina" biiseinä Love Remains the Same-keikoilta on tarttunut osaan settilistoista tuo The Willing Victim ja eilen myös Freedom Fighter. Siltä levyltä kuultiin myös Somewhere in the Middle, mutta biisiä soitettiin tällä kiertueella jonkin verran jo noita juhlakeikkoja edeltävällä osuudella.

 

[Moto]

Veljeksillä on ollut nyt varmaan yksi uransa pisimpiä, ellei pisin, keikkatauko kun edelliset keikat on syksyltä 2019, mutta tulevana lauantaina taas jytää Helsingin Allas Sea Poolilla. Näyttäisi vielä olevan lippuja jäljellä ja sääennuste aika lailla ihanteellinen ulkoilmakeikalle.

Vaikkapa tuosta näkee kiertueen muut päivät ja paikat:

Войдите на Facebook

Войдите на Facebook, чтобы общаться с друзьями, родственниками и знакомыми.

www.facebook.com

Rekisteröitymättä ei näe Facebookissa kuin tuoreimmat postaukset, niin onkos kellään tietoa, ovatko Kuoppis ja mikä-sen-ruotsalaisen-nimi-nyt olikaan edelleen remmissä?