Von Hertzen Brothers

  • 18 563
  • 67

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Avataanpa ketju tälle pumpulle, kun kerran uusi albumikin ilmestyi. Takuulla löytyy täältä Von Hertzenien musiikkin ystäviä.

Von Hertzen Brothers on siis kolmen veljeksen perustama bändi ja vaikka bändi tuossa muodossaan on vasta vuosituhannen alusta saakka ollut pystyssä, niin kolmikko ei mitään keltanokkia musiikin parissa ole. Mikko von Hertzen on soittanut mm. Lemonatorissa ja Egotripissä. Kie von Hertzen Don Huonoissa ja Jonne von Hertzen varmasti pyörinyt myös muissa ympyröissä.

Jos nuo mainitut bändit onkin aika poppia ja valtavirran rockia kaikin puolin, niin poikien oma bändi on enemmänkin 60- ja 70-luvuilta ammentavaa progressiivista rockia, missä on myös vivahteita itämaisesta musiikista ja psykedeliasta, jotka nyt ei tietty 70-luvun progessa ole myöskään koskaan olleet mikään vieras käsite. Mikko von Hertzen nyt taitaa olla aikamoinen intiafriikki ja se kyllä musiikista kuuluukin ja on tainnut käyttää sikäläisiä sävelasteikkoja musiikissa.

Vaikutteita on toki helppo kuulla, jos on omat Pink Floydit, Camelit, Genesikset ja King Crimsoninsa kuunnellut, mutta ei tämä silti mitään geneeristä plagiointia ole, vaan yllättävän tuoretta ja tasokasta nykypäivän progea ja mikä hienointa ihan kotimaasta. Suomiproge siis elää ja voi hyvin, vaikka Wigwamit, Kingston Wallit sun muut alkaa olla tavalla tai toisella mennyttä aikaa. Onneksi VHB kantaa viittaa ylpeästi ja ilm. mahdollisuus iskeä ulkomailla on, kun bändi esiintyy Roskildessa tulevana kesänä. Näin muistelisin kuulleeni.

Erityisen mieluisana pidän Mikon lauluääntä, joka on todella persoonallinen ja herkkä, mutta tarpeen tullessa räväkkä. Sopii täydellisesti tälläisen palettiin. Myös veljesten stemmalaulut toimii hyvänä tehokeinona ja taitavia soittajiakin ovat. Kuuluuhan bändiin tietysti nykyään kiinteänä osana myös Juha Kuoppala (koskettimet) ja Mikko Kaakkuriniemi (rummut). Lisäksi rumpalilegenda Sami Kuoppamäki on bändissä soittanut, mm. Approachilla ja ilm. myös keikoillakin hyöri mukana jossain välissä. Onhan VHB:ssa kyllä Kingston Wall -vaikutteitakin välillä kuultavissa selkeästi. Omalla tavallaan vähän kuin KW:n perinteenjatkaja, ainakin joltain osuudelta.

Levyjä on siis ilmestynyt ne kolme: Experience, Approach ja Love Remains the Same. Debyytti ei ole itseäni kauheasti lämmittänyt, vaikka siellä hyvää onkin. Jollain tapaa juttu oli vielä hakusessa selvästi ja Approachilla se puhkesi kukkaan. Uusin Love Remains the Same on vielä selvästi kunnianhimoisempi ja monella tapaa progressiivisempi opus, joka kyllä ainakin alkuun kuulosti hieman liiankin sekavalta, mutta kummasti se on kuunnellessa kasvanut ja alkanut avautua. Paha sanoa vielä, onko ihan Approachin voittaja-ainesta, mutta kyllä varmaan aika lähelle päästään. Tyylikkään kokonaisuuden ovat kuitenkin luoneet ja eiköhän tuota tule kuunneltua.

Tarkempaa analyysiä ja arviota tänne sitten myöhemmin jahka ehtii.

Livenä olen bändin itse nähnyt kerran ja se oli Ankkarock 2006. Itseasiassa kuulin bändiä silloin ensikertaa (ei ollut edes juuri käsitystä millaisesta rockista on kyse) ja vakuutti lähes samantien.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Täysin ulkomusikaalisena asiana tuon esille, että Jonnen kanssa olin 2006 samaan aikaan Lammin biologisella asemalla kenttäkurssilla ja ihan "ok-kaveri pitkätukaksi" mies oli, joskin kovin hiljainen. Tällöin en itseasiassa tiennyt mitään miehen taustoista, joten julkkispisteitäkään ei Jonnelle herunut päänsisäisessä arvostelussani. Myös mm. levien taksonomian opiskelu kuului Jonnen(kin) yliopistouraan ja ehkä se jotenkin selittänee musiikin vaikutteitakin. Musiikki itsessään on kuitenkin tasoa ihan ok eli en käännä radiota kiinni, mutta en osta levyäkään.
 
Viimeksi muokattu:

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Eipä ole kauhea tunku ollut Von Hertzenien faneista, mutta ei se mitään. Minä tunnustan ylpeydellä kuuntelevani kyseistä pumppua.

Uusin levy on siis ollut jo muutaman viikon ulkona ja se kohosi heti listaykköseksi. Von Hertzen Brothers keräsi faneja ympäri Suomea Approach albumilla, joka sisältää lopulta aika helposti kuunneltavaa progea. Tämän takia uusi albumi voikin olla monelle Approachin takia bändiä kuuntelevalle melkoinen yllätys, sillä Love Remains The Same ei samanlaista hittiparaatia sisällä. Sen takaavat jo yli kymmenminuuttiset tykitykset, joita on hyvin vaikea suoltaa eetteriin kuunneltavaksi. Muutenkin uutta kiekkoa on arvosteluissa kehuttu veljesten kunnianhimoisimmaksi tekeleeksi, jossa on ehkäpä jopa liikaa ahdettu erilaisia elementtejä biisien sisään.

Uusi kiekko on silti erinomainen. Avausraita Bring Out The Sun (So Alive) on mahtipontisuudessaan komea avaus albumille. Kakkosraidan Spanish tarjoilee vahvoja bassolinjoja ja kolmas raita Freedom Fighter on todennäköisesti albumin seuraava sinkku. Somewhere In The Middle ja Faded Fotographs pääsevät lähimmäksi hittistatusta ollen samalla sitä Approachilta tuttua Von Hertzeniä. Päätösraita The Willing Victim on kuitenkin minun mielestäni ylivoimaisesti paras raita koko levyllä. Biisi kasvaa alun kauneudesta lopun räjähdykseen komealla tavalla - ja onhan tuollaiseen mahtipontiseen "slovariin" hyvä lopettaakin.

Olen tutustunut nyt myös veljesten ensimmäiseen albumiin Experience. Kuten niin useasti, niin vähimmälle huomiolle jäänyt albumi on ehkäpä näistä kolmesta paras. Experience tarjoilee kuuntelijalleen kauniita sielunmaisemia fiilistelevään sävyyn ja sitä sopii kuunnella Suomen suvessa iltanuotiolla. En ole tarpeeksi monta kertaa kuunnellut albumia läpi, jotta voisin nostaa yksittäisiä biisejä ylitse muiden.

Kaiken kaikkiaan Von Hertzen Brothers on tehnyt kolme täysin erilaista albumia. Experience on fiilistelevä albumi, Approachilta löytyy hittejä vaikka millä mitalla ja Love Remains The Same on kunnon tykityksen takia haasteellinen kuunneltava.

Tulevana kesänä veljekset ovat kysytty bändi festareilla, mutta en ole vielä päättänyt lähteäkö katsastamaan pumppua jonnekin. Wanajassa olisi ollut mahdollisuus, mutta eipä heitä saatu viime vuoden revanssiin tänne päin, joten on katseltava muita kaupunkeja.

Neljättä pitkäsoittoa odotellessa....
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Veljekset kolahtivat pari vuotta takaperin oikein kunnolla ja toimii. Mulle kuitenkin Kingston Wall on The Bändi tässä kategoriassa täällä suomenniemellä. Hyvää musaakkia veljekset kuitenkin tuottavat.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Veljekset kolahtivat pari vuotta takaperin oikein kunnolla ja toimii. Mulle kuitenkin Kingston Wall on The Bändi tässä kategoriassa täällä suomenniemellä. Hyvää musaakkia veljekset kuitenkin tuottavat.
Juu, onhan tuota KW:maisuuttakin mukana ja selvääkin selvempää, että Von Hertzenit kumartaa sinne suuntaan ja onhan noita muita kytköksiäkin. En silti mielellään lähtisi kauheasti vertailemaan noita, kun kyllä tällekin pumpulle tilausta löytyy ja omalla tavallaan jatkavat Kingston Wallin perinnettä tuoden oman mausteensa intialaiseen keitokseen.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Kyllähän veljekset oman ketjun ansaitsevat! Avausviestissä käsiteltiinkin jo veljesten uran aikaisempia orkestereja. Sen verran siihen voin lisätä, että Jonne on ainakin pompotellut bassoa Jonna Tervomaan bändissä.

Sitten asiaan:

Approach on loistava levy! Kuten tuossa yllä jo mainittiinkin, levy on melkoinen hittikimara. Oma suosikkibiisini levyltä on tällä hetkellä Open Water Stormy Weather, mutta ei korva ole kyllästynyt vielä noihin hittibiiseihinkään (Disciple Of The Sun, Let Thy Will Be Done, Kiss A Wish). Laadukas paketti, ei täytebiisejä.

Approach asettikin sitten riman todella korkealle Love Remains The Same:lle. Mutta kyllä nämä muutama viime viikko ovat osoittaneet, että rima ylitetään ja kirkkaasti. Love Remains The Same kun on osoittautunut aivan huikeaksi kokonaisuudeksi! Omia suosikkejani levyltä ovat tällä hetkellä Bring Out the Sun (So Alive), Spanish 411 ja In the End. Ja tyytyväisyydellä on todettava, että tälläkään levyllä ei ole yhtään turhaa biisiä.

Experience mulla on vielä ostamatta, mutta pitänee lähiaikoina kipaista levykaupan kautta kahdestakin syystä: yllä tuli positiivista kommenttia levystä ja pitäähän bändin koko tuotanto tuntea, kun menen heitä ensimmäisen kerran livenä todistamaan (Tammerfest 2008).
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Experience mulla on vielä ostamatta, mutta pitänee lähiaikoina kipaista levykaupan kautta kahdestakin syystä: yllä tuli positiivista kommenttia levystä ja pitäähän bändin koko tuotanto tuntea, kun menen heitä ensimmäisen kerran livenä todistamaan (Tammerfest 2008).
Käy veikkonen ostamassa. Itse tilasin sen CDON:ista kun oli kovin edullinen. On hyvä!
 

pokki

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Minnesota Wild, Manchester United
Kyllähän veljekset oman ketjun ansaitsevat! Avausviestissä käsiteltiinkin jo veljesten uran aikaisempia orkestereja. Sen verran siihen voin lisätä, että Jonne on ainakin pompotellut bassoa Jonna Tervomaan bändissä.

Sama pätee myös Von Hertzenien kosketinsoittaja Juha Kuoppalaan, joka ainakin vielä viime kesänä pimputteli Tervomaankin kokoonpanossa. Taitaapa näillä artisteilla olla aika pitkälti samat keikkapaikat siis tulevana kesänäkin.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kyllähän veljekset oman ketjun ansaitsevat! Avausviestissä käsiteltiinkin jo veljesten uran aikaisempia orkestereja. Sen verran siihen voin lisätä, että Jonne on ainakin pompotellut bassoa Jonna Tervomaan bändissä.

Olikos se tämä Jonne joka joskus soitti bändissä nimeltä Cosmos Tango? Joskus 90-luvulla oli tällainen suomirock-bändi, joka muistaakseni voitti rockin SM:n, ja siinä oli basistina joku Von Hertzen.

Mutta itse ketjun aiheeseen: Approachin myötä tutustuin tähän bändiin ja Let thy will be done potkii edelleen, ennen kaikkea sen helvetin hienon riffin ansiosta. Uusi levy tuli juuri hankittua eikä ollut todellakaan pettymys, em. biisin veroinen yksittäinen biisi puuttuu mutta kokonaisuutena sanoisin että jopa parempi kuin Approach.
 

valas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Ostin joskus alennuslaarista ekan levyn. Hävettää vieläkin. Toista levyä en aio hankkia missään nimessä.

Poseerausprogea. Liian poppia, vaaleanpunaista ja nättiä.

En kuuntele varsinaisesti heviä tai metallia, siitä ei ole kyse. Kaipaan musiikkiin särmää. Hertzeneistä se puuttuu täysin.
 

Consta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vaasan Sport, Tampereen Ilves, Liverpool FC
Kaipaan musiikkiin särmää. Hertzeneistä se puuttuu täysin.
Makuasioistahan saa ja kuuluu kiistellä, joten on tähän pakko tarttua. Jos VHBstä ei löydy särmää, niin mitä tuo sana sitten ylipäänsä tarkoittaa. Näin moniulotteista ja -syistä musiikkia ei Suomessa ole noussut pinnalle aikoihin.
Eilen kävin todistamassa orkesteria Virginissä. Lopputulemana on se, että yksilöiden virtuoosimaisuus parantaa bändiä eksponentissa. Jokainen bändin jäsen hoitaa oman alueensa niin loistavasti, että tulos on jotain sellaista jota en sanoin voi kuvata. Bändin vahvimmaksi lenkiksi nostan, ehkä yllättäen, rumpali Kaakkuriniemen. Aivan huikea mies, aivan huikea.

Jatkaakseni mielipiteitteni oikeana pitämistä loppuun saakka, sanon vielä seuraavaa: Se, joka ei osaa arvostaa (ei tarvitse pitää) veljesten tekemistä, ei ymmärrä paljoakaan musiikista. Se, joka väittää täysin ymmärtävänsä veljesten tekemistä, ei myöskään ymmärrä paljoakaan musiikista.
 
Viimeksi muokattu:

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Jatkaakseni mielipiteitteni oikeana pitämistä loppuun saakka, sanon vielä seuraavaa: Se, joka ei osaa arvostaa (ei tarvitse pitää) veljesten tekemistä, ei ymmärrä paljoakaan musiikista. Se, joka väittää täysin ymmärtävänsä veljesten tekemistä, ei myöskään ymmärrä paljoakaan musiikista.

"Guess what? I've got a fever, and the only prescription... is more cowbell!"

Itse jaan valaan mielipiteen bändin laimeudesta. Biiseistä puuttuu särmä ja huippukohdat kokonaan. Taustamusiikkina VHB toimii ihan jees, mutta niin tekee moni muukin bändi, jolle ei ole avattu edes omaa ketjua.

Ja vaikkei bändi nyt varsinaisesti plagioi ketään, niin kyllähän noista soitetuimmista biiseistä kieltämättä tulee tunne siitä, että olisi kuullut tämän jo aiemminkin. Tosin hieman särmäkkäämpänä versiona.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Sitä särmää on kitaroissa, rummuissa, ja laulu/lyriikkaosaston puolesta kaikissa naiiveissa "parempi maailma"-visioissa mitä progeteksteihin ja intialaiseen meininkiin sisältyy. Särmä ei ole aina in your face-suckerpunch-osastoa.

Toki samaa mieltä että kakkoslevyssä, jossa särökitara, tiukemmat kitarariffit ja tykittely saivat enemmän sijaa. Tässä kolmoslevyssä on askel liikaa "kauniimpaa kamaa", vaikka helkkarin hyviä biisejä ovatkin.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi, pidän myös kolmoslevystä paljon, ja bändistä. Tahdon kuitenkin että tällä osaamisella lähestyttäisiin kaikista elementeistä enemmän vanhaa Deep Purplea, Hendrixiä ja Zeppeliniä, jotka kuitenkin lukeutuvat bändin vaikutteisiin, kuin Pink Floydia tai Kingston Wallin Shine On Me:ta. Pink Floydia kun ei enää osaa/voi/tarvitse tehdä edes Pink Floyd, ja Pete Walli on kuollut. ~GEDDIT?
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Bändin vahvimmaksi lenkiksi nostan, ehkä yllättäen, rumpali Kaakkuriniemen. Aivan huikea mies, aivan huikea.

Eilisen keikan nähtyäni on pakko yhtyä Kaakkurinniemen ylistykseen. Taitava ja tyylikäs rumpali!

Eilen veljekset olivat siis keikalla Tammerfesteillä, tarkemmin ottaen Tulliklubilla. Bändi oli mielestäni varsin vahvassa vedossa ja onnistui täyttämään (korkealla olleet) odotukset. Tämä oli tosin eka VHB-keikkani, joten vertailukohtaa ei ole.

Setti oli n. 90% varmuudella (saattoi "ekstaasissa" livahtaa joku biisi ohi ylös kirjoittamatta) seuraavanlainen:

1-2. Bring On The Sun / Open Water Stormy Weather
3. In Your Arms
4. River
5. In The End
6. Faded Photographs
7. Endlessly
8. Spanish 411
9. Kiss A Wish
10. Freedom Fighter
11. Let Thy Will Be Done
12. Somewhere In The Middle
---
13. Willing Victim
14. Discipline Of The Sun

Eli eka levy jätettiin tylysti kokonaan soittamatta, uudelta levyltä kuultiin paria biisiä lukuunottamatta kaikki. Keikan kohokohta osui mielestäni siihen kun rauhallisen Endlesslyn jälkeen "lähdettiin taas liikkeelle". Aivan huikeaa tykitystä sitten tuonne Let Thy Will Be Done:en asti. Spanish 411 on yksi suosikeistani LRTS:lla ja toimi livenäkin mainiosti. Kiss A Wish on mahtava live-biisi! Sääliksi käy niitä, jotka ovat kuulleet biisistä vain radioversion - joka on siis liki puolet lyhempi kuin Approachilla. Se radioversiosta karsittu "progeosuus" on mun mielestä koko biisin ydin. Somewhere In The Middle on hyvä biisi, mutta se soitettiin mun mielestä väärässä paikassa - varsinainen setti olisi pitänyt päättyä Let Thy Will Be Doneen. No, makuasia.

Ainoa pettymys tuli siinä, että sinällään mainio Open Water Stromy Weather kuultiin vain lyhyenä pätkänä kesken Bring On The Sun:ia. BOTS on kyllä upea biisi ja sopii tunnelmaltaan täydellisesti keikan avaukseksi. Willing Victim ei ole mulle vielä kolahtanut kovin lujaa (okei, onhan se loppu hieno), mutta Discipline Of The Sun päätti keikan hienosti.

Eli eka VHB-keikka nyt takana - edessä toivottavasti vielä useita. En voi kuin ihmetellä miten yhteen perheeseen on osunut noin paljon musiikillista lahjakkuutta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Varsin hyvältä näyttää settilista ja lienee voi odottaa, että Ilosaarirockissa soittelevat suurinpiirtein samanlaisen. I Came for You saisi olla mukana soitossa, mutta mitä olen listoja tutkaillut, niin ei ole pahemmin kulkenut seteissä mukana, joten epäilen, että kuullaan huomennakaan.

VHB on kyllä Ilosaaressa yksi niitä bändejä, jota odotan eniten, kun en ole kuullut/nähnyt livenä kuin viimeeksi 2006, silloin se myös kolahti ekaa kertaa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Melko vähän olen vielä Von Hertzeniä kuunnellut, vaikka kaksi ensimmäistä levyä hyllystäni löytyvätkin. Ruisrockissa pääsin näkemään bändin livenä ensimmäistä kertaa, ja pidin kyllä keikasta. Suosikkibiisejä en osaa mitenkään nimetä, koska tunnistan nimeltä oikeastaan vain hittibiisit, eli sellaiset kuin 'Let thy will be done' ja 'In the end'.

Hyvää kamaa kyllä, ei mitään perinteistä tusinarockia, jota olen ennenkin halveksinut. Taitavia soittajia ja sävellykset ovat nerokkaasti tehtyjä, sillä niihin on saatu sopivasti sulatettua tarttuvia ja yleisöön iskeviä kertosäkeitä sekä progeilevaa äkkivääryyttä.

Oikeastaan sen ainoan miinuksen voisin myös antaa tuosta aiemminkin täällä mainitusta särmän puutteesta. Jotenkin tähänastisella kuuntelulla biisejä vaivaa soundimaailman sileys ja samankaltaisuus biisistä riippumatta. Tuntuu, että erilaiset palikat olisi survottu saman muotin läpi.
 

Sampe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins/Turun PalloSeura/Kiekko-Vantaa
Kiss A Wish on mahtava live-biisi! Sääliksi käy niitä, jotka ovat kuulleet biisistä vain radioversion - joka on siis liki puolet lyhempi kuin Approachilla. Se radioversiosta karsittu "progeosuus" on mun mielestä koko biisin ydin.

Samaa mieltä, vaikka en juuri tätä osuutta ainoalla VHB-keikallani muista kuullenikaan. Keikkataltiointeja olen sen sijaan pari katsellut ja levyäkin pyörittäessä tulee usein skipattua sinänsä ihan hyvä biisin alkuosa. Keskivaihe on vaan niin loistava, ettei sitä malta odottaa.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
Samaa mieltä, vaikka en juuri tätä osuutta ainoalla VHB-keikallani muista kuullenikaan. Keikkataltiointeja olen sen sijaan pari katsellut ja levyäkin pyörittäessä tulee usein skipattua sinänsä ihan hyvä biisin alkuosa. Keskivaihe on vaan niin loistava, ettei sitä malta odottaa.
Kannatetaan! Kannatetaan! Aivan loistava on tuo soolokohta ja todellakin se timanttisin osuus siitä biisistä. Ainakin vuosi sitten huilun sijasta soitettiin se pätkä syntikalla, joka vesitti livenä tuon kohdan pahasti. Näin viis viime vuoden qstockissa, ehkäpä se olisi sen jälkeen kohentunut. Ruisrokissa olin myös paikalla, mutta valitettavasti suuri osa keikasta meni ohi aikataulujen hieman petettyä. Nähdyn pätkän verran bändi kuulosti vallan erinomaiselta.
 

ipaz

Jäsen
Hetken mielijohteesta lähdettiin eilen kaverin kanssa Pakkahuoneelle veljeksiä katsomaan ja täytyy sanoa että ei sovi minulle. Täyttä dadaa. Joku kuusi ensimmäistä biisiä jaksoin yrittää ymmärtää, mutta sen jälkeen veri veti oluelle. Mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Ei kaikki voi tykätä.
 

U2

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara & anyone against russia...
Hetken mielijohteesta lähdettiin eilen kaverin kanssa Pakkahuoneelle veljeksiä katsomaan ja täytyy sanoa että ei sovi minulle. Täyttä dadaa. Joku kuusi ensimmäistä biisiä jaksoin yrittää ymmärtää, mutta sen jälkeen veri veti oluelle. Mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Ei kaikki voi tykätä.

Tiedän tunteen. Mulle kävi samoin YUP:n keikalla. Halusin tykätä, mutta kun ei, niin ei - ja sitten oluelle.

Nää on niitä makuasioita, joista ei voi kuin kiistellä:-)
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tässä on kotiuduttu Bar Loosesta kuuntelemasta poikien ekaa keikka tänä vuonna Suomessa ja ei niitä paljo tule olemaankaan, tässä jo alkaneen viikon alussa kaksi ja sitten ovat suuntaamassa P-Amerikkaan. Loppuvuosi on sitten arvoitus. Kesällä eivät taida olla juuri maisemissa, ei ainakaan näyttäisi, että olisi minnekään festareille kiinnitetty.

Mutta siis Bar Loosen keikasta. Upeaa ja vielä kerran upeaa! Tämä oli nyt neljäs kerta kun VHB:n näen ja oli myös paras keikka. Olivat nyt uskaltautuneet revittelemään biiseillään ja reipasta sovitusta ja jamittelua mukana. Aiemmin, hyvistä keikoista huolimatta, on omaan korvaan ja silmäänkin pistänyt tietty varovaisuus ja albumiuskollisuus. Hienoa silloinkin, mutta nyt rävähti. Moni kappale sai ihan uutta pontta ja mukavia koukkuja sekä yllätyksellisyyttä. Energia oli loistava ja koko kööri pisti parastaan. Syntikat pauhasi kunnon 70-luvun henkeen ja sitarihenkiset kitaroinnit toi hienoa orgaanisuutta.

Myös Mikko tuntuisi kehittyneen laulajana melkoisesti, enemmän tunnelatausta ja itsestään irti repimistä (noin niin kuin äänen suhteen). Huikea hemmo. Eikä muutkaan jää siis sen heikommiksi.

Soittivat myös lyhyen sikermän tulevan levyn biiseistä ja hyvältä vaikutti. Entistä enemmän 70-luvulle haisi ja se haju oli siis hyvä.

Harmittaa nyt melkeinpä, ettei ole lippuja alkuviikon keikoille, koska kaiketi joka ilta hiukan eri setti. Tyytyväinen voi silti olla. Tämä bändi on kehittynyt ja uskaltaisin veikata, että paras on vasta tulossa.
 
Bändin vahvimmaksi lenkiksi nostan, ehkä yllättäen, rumpali Kaakkuriniemen. Aivan huikea mies, aivan huikea.

Paikalleen sanottu. Itse kun jouduin tätä bändiä valitettavasti Himoksella kerran katsomaan, niin rumpalin taidokkuuden seuraaminen helpotti noinkin tylsän musiikin kuuntelemista kivasti.

Poseerausprogea. Liian poppia, vaaleanpunaista ja nättiä.

Sama. Kyllähän se "särmä" vaikea asia on sanallisesti määritellä, mutta minun mielestäni progressiivisen musiikin saralla Captain Beefheart on artisti, josta käsitteen merkitystä voi lähteä etsimään.

Toki jos olisin nainen, niin katselisin kyllä näitä herroja ihan mielelläni. Sikäli ymmärrän hyvin, että tytöt tästä tykkää.

Sitä särmää on kitaroissa, rummuissa, ja laulu/lyriikkaosaston puolesta kaikissa naiiveissa "parempi maailma"-visioissa mitä progeteksteihin ja intialaiseen meininkiin sisältyy.

Ongelmahan lyriikoiden suhteen on se, että jos haluaa tehdä hyviä sellaisia, pitää käyttää kieltä jonka osaa. Suomalaisille se on suomi, englantilaisille englanti. Eli tämän bändin osalla sanoitusten suhteen on menty metsään jo siinä, että on päätetty tehdä niitä kielellä, jota ei hallita riittävän hyvin.

Itse olen kahdelta suomalaisbändiltä kuullut englanninkielistä laulantaa, joka kuulosti jossain määrin luontevalta. Toinen oli Wigwam (britti laulajana) ja toinen Poets of the Fall (laulajan mutsi enkun opettaja).
 
Viimeksi muokattu:
Kiss A Wish on mahtava live-biisi! Sääliksi käy niitä, jotka ovat kuulleet biisistä vain radioversion - joka on siis liki puolet lyhempi kuin Approachilla. Se radioversiosta karsittu "progeosuus" on mun mielestä koko biisin ydin.

Ja varsinkin tuon hiljaisemman fiilistelyn jälkeinen nostatus. Huikeata.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
VHB on pitänyt hiljaiseloa keikkarintamalla, koska ovat sitä uutta levyä väkerrelleet kaikessa hiljaisuudessa, mitä nyt Facebookissa ovat kaikenlaisia klippejä ja uutisointeja laitelleet. Ilmeisesti alkaa olemaan aika lailla purkissa ja ilmestyy tuossa ensi vuoden maaliskuussa.

Singlebiisi Miracle on jo julkaistu ja soiteltu radiossa ja kai sen netistäkin löytää. En ole itse kuunnellut ja taidan jättää kuulemattakin ellei nyt vahingossa satu olemaan radio auki (ei sillä etteikö kiinnostaisi kuulla). Jotenkin tässä huomannut viimevuosina, että jos kuuntelee erinäisiä singlebiisejä etukäteen, niin ne puuduttaa jo hiukan valmiiksi itse levyllä. Pysyisi ehkä tuoreempana jos jättäisi kuuntelut vähiin.

Jos nyt joku on tuon biisin kuullut, niin toki saa siitä täällä puhua.

Keikkoja on veljeksillä varmaan ensi vuonna sitten enemmänkin, katselin kuitenkin, että uutenavuonna olisi Virgin Oilissa yksi. Saa nähdä tuleeko mentyä, kun ei tiedä ollaanko edes maisemissa ja nuo ovat muutenkin myyneet loppuun aika nopsaan viimeaikoina.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös