Tosiaan, laakien määrä on yllättävän tasainen. Budjettien nopea googlaus kertoo että viime vuonna USA 44,2 vs. jämäneukkula 8,6 miljardia dollaria ja jos arvata täytyy niin USA:n budjetista roimasti suurempi osa päätyi ihan oikeasti tarkoitettuun kohteeseen. UK käyttää 6,9 ja Ranska 5,9 miljardia ydinaseidensa huoltoon ja noilla paukkuja 225 ja 290. Lähes täydellisen varmaa on, että epävaltion varastamiselta ylijäänyt budjetti jää näistäkin todella paljon. Kiinan virallinen budjetti näköjään 2. korkein maailmassa 11,7 miljardissa, tosin heillä on varmaankin tietoinen arsenaalin kasvatus käynnissä mikä selittää reilun budjetin melko maltillisella 350 aseen määrällä.
Jos Venäjän ydinaseisiin käyttämä huollon ja ylläpidon mahdollistava budjetti on USA:n vastaavasta tuon perusteella noin 20 %, ja aseistuksen kokonaisvolyymi on molemmilla samaa luokkaa (kpl-määräyksestä hivenen suurempi Venäjällä), niin tähän liittyen kolme huomiota:
1) Lukujen perusteella voisi päätellä Venäjän suoriutuvan vastaavasta työstä USA:n veljiin nähden huomattavasti kustannustehokkaammin, peräti viidesosalla USA:n kustannuksista, ellei jopa vähän alle. Tämän voi kyseenalaistaa ns. yleisen elämänkokemuksen perusteella. Kuten muutkin kompleksit ja herkät kokonaisuudet, ydinasejärjestelmät tarvitsevat toimiakseen jatkuvaa huoltoa ja kunnossapitoa. Niitä ei hankita ensisijaisesti sillä kriteerillä, että laitteiden rauhan ajan ylläpitokustannukset olisivat mahdollisimman matalat. Ja jos jossakin hankittaisiin, niin väitän, ettei ainakaan Venäjällä.
2) Tuo Wiljamin viittaama 8,6 mrd USD Venäjän kuluja koskien on oletettavasti luku, jonka alkuperä on Venäjällä. Todellisuudessa se voi silloin olla jo kirjanpidollisessakin mielessä aivan jotain muuta, mutta käytännön toimintaan siirtyneenä rahana se on sitä vuorenvarmasti. Jos Venäjällä ilmoitetaan etenkin hallinnon suunnassa ylöspäin jokin lukema, kuten tämä 8,6 mrd USD, niin tuo on se lukema, jonka kenraalit väittävät tarvittavan ydinaseiden huoltoon ja kunnossapitoon. Kyse on siis bruttosummasta, josta vähennetään sivukulut. Sivukuluja taas ovat ns. vasemman käden puolelle siirretyt varat, joita tarvitaan puolustusministerin ja kenraalien palatsien ja jahtien hankintaan, vaimojen ja tyttöystävien Lontoon, Balin ja New Yorkin kämppien ostamiseen, ynnä muuhun välttämättömään tarpeistoon. Ja tietenkin alaisten lahjomiseen, jotta kaikki olisivat samassa sopassa kaulaansa myöten, ja täten ymmärtäisivät pitää päänsä kiinni asioista, jotka eivät oikeastaan heille edes kuulu.
3) Edellisiin liittyen, kyllä Venäjän ydinaseista osa saattaa toimia, ja näistä osa vielä suunnilleen siten kuin on ollut ajatuskin. Joku saattaa jopa tietää, mitkä ydinaseistuksen osat ovat suurella todennäköisyydellä käyttökelpoisia ja toimintakunnossa, ja mitkä eivät, mutta se ukko ei ole ainakaan Putin. Joka tapauksessa on ilmiselvää, ettei Venäjän ydinasekapasiteetti ole siinä iskussa, kuin mitä ilmoitettujen lukujen perusteella voisi päätellä. Järjetöntä vahinkoa silläkin on saatavissa aikaan. Tosipaikan tullen Venäjällä on kuitenkin korkea riski jäädä niin sanotusti lähtötelineisiin, tietäen kohdissa 2 ja 3 mainitut seikat.