Kyllä toi joukkue on ihan päin peetä rakennettu ja nyt vielä valmennettu.
Hyökkäys:
Joukkueessa on kaksi (2kpl) maalin tekijää Juhis ja Ylönen.
Kaksi hyvää sentteriä Hanu ja Muse (Ehkä Hari jos on kunnossa)
Näiltä 4-5 mieheltä oletan (varmaan myös UTJ)noin 100-110maalia. Ei paineita pojat
Ok tason laitureita on kolme Tyrsky, Manki( heikko vaihe menossa), Merelä.
Neloskenttä materiaalia on sitten, Toivola, Elimäki, Tanus, Taavi, Nieminen, Gymer,MPSja muut Junnut.
Tämän loppu porukan oletan tekevän 20-30 maalia tällä kaudella.
Puolustus:
Yli kymmenen maalin kaudessa kykenevät puolustajat? Ei ole!
Hyviä perus pakkeja Jaakola, Scheme, Teppo.
Hyökkääviä pakkeja, Ikonen, Kinnunen. Mutta ei nääkään mitään saa aikaiseksi mailalla.
Näiltä pakeilta ei voi odottaa kuin 10-15 maalia.
Atte on Ok tasoa.
Joukkue on kohdannut paljon epäonnea, paras pakki ja Seve loukkaantuu. Ei ole ollut helppo kausi, mutta silti joukkue on päin peetä kasattu. Joukkue on täynnä pelkkää potentiaalia, mutta ei muuta!
Jos joukkueen odotetaan pääsevän edes sääleihin joukkueen tulisi tehdä noin 140-160 maalia.
Valmennus on ollut koko kauden huonoa! Peleissä peluutetaan ykköskentälliselle 20 min ja loput kolme kenttä jakaa 40 min.
Sitten ihmetellään kärki hyökkääjien virheitä... Tasainen peluutus on menestyvän joukkueen kulmakivi.
Erikoistilanteet on valmennettu huonosti koko kauden, ehkä avee ollaan saatu tasolle kohtuullinen, mutta yvee on paskempaa illasta toiseen. Eikä se tule paranemaan Wellingin alaisuudessa, taitaa olla vapaa kasvatus menossa tällä hetkellä.
Onhan kausi viellä ensi vuonnakin!
Jälkiviisastelu rakentamisen suhteen on aina helppoa, siis varsinkin hyökkääjämateriaalin osalta joka ei ole Pelicansin ongelmakohta. Nieminen, Tanus ja Gymer olivat lähtökohtaisesti kumminkin ylempää kategoriaa kuin tuota ”nelosketjua”. Eikä se pelkän potentiaalin varassa kyllä ole kun katsot kärkeä. Aaltonen, Björninen, Mustonen, Mankinen, Tyrväinen, Hari. Kaikki ovat osoittaneet kykynsä jo aiemmin.
Floppeja siellä on toki, mutta osasyy löytyy alempaa.
Vituiksi on mennyt, sitä ei käy kiistäminen. Mutta missä se on mennyt vituiksi, niin puolustuksen kasaamisessa ja valmentamisessa. Nämä kaksi edellämainittua seikkaa johtavat siihen miksi hyökkäyspelaaminen sakkaa niin rajusti.
Vuosi harjoiteltiin tiettyä pelitapaa Nupen ja Nemon johdolla johon kuului nopea pelin avaaminen, sekä jalalla että kiekolla. Otaksun vahvasti, että valmennuksen halu oli tuottaa jatkumoa sille myös tällä kaudella.
Tässä kohtaa astuu kuvaan Kousan ja Kasken lähdöt, sekä kolmanneksi parhaan kiekollisen pakin, Jürgensin, loukkaantuminen. Pelicans menetti koko kiekollisen pelin selkänojansa. Paikkaajiksi tuli ihan hyviä puolustajia, mutta heidän vahvuudet ei lainkaan ole sitä, mitä menetettiin.
Tässä kohtaa raippa iskee urheilujohdolle isosti, miksi hankittiin kankeita stay-at-home puolustajia, kun tiedettiin mikä on pelitavallinen vaatimustaso? Miksi näitä tärkeimpiä hankintoja ei rekrytty jo edellistalvena kun tiedettiin, että Keke ja Opa lähtee?
Valmennuspuoli saa raippaa, sekä siitä että pakka levisi joiltain osin pelaajien kanssa jo viime keväänä käsiin, mutta myös siitä, että syksyllä realismin kohdatessa pakiston materiaalin osalta, pelitapaa ei tunnuttu muokkaavan sellaiseksi mihin pakiston laatu oli kykeneväinen. Toki, eihän uutta pelitapaa kuukaudessa, eikä kahdessa saada selkärankaan täydellisesti joten ihan suorilta ei voi lynkata. Mutta valmennus sai muutakin säröä aikaan.
Nämä ovat ihan suoria syitä ja seurauksia sille miksi hyökkäyspelaaminen näyttää niin järkyttävältä. Kun omista lähteminen pakkien toimesta ei tapahdukaan totutulla tavalla, johtaa se siihen että myös hyökkääjät joutuvat soveltamaan, silloin pelaaminen ei tule enää selkärangasta. Ajoitukset, etäisyydet ja ennenkaikkea toisteisuus loppuu siihen. Hyökkääjät eivät toisinsanoen pääse käyttämään vahvuuksiaan kuin hetkittäin.
Niin hyökkäät kuin puolustat, niin puolustat kuin hyökkäät. Ongelmat pelin avaamisessa ovat niinkin kauaskantoisia, kuin siihen uuteen puolustuspelaamiseen asti.