Onko niin, että Pelicansin pelityyli on siis Liigassa aivan ainutlaatuinen? Kolme vuotta hakattu käsille, taklattu päähän ja vastustajat toimittaneet pelaajia sairastuvalle?
Viitaten aikaisempaan sepustukseeeni #381, taidan kääntyä kannalle:
- Pelicansilla ei ole sen enempää loukkaantumisia (esim. 10 v jaksolla) kuin muillakaan? Lätkää seuraavien mielissä on vain syntynyt kognitiivinen vinoutuma - ehkä siitä syystä, että sairastupa täytetään kerralla, eikä pikkuhiljaa kauden/kausien mittaan - tai vanha hokema siitä, että "nää menee tasan ajan myötä"
tai
- Pelicansilla on normaalista poikkeva perustäyttö vemppaosastolla, eli samat miehet - sattumalta tosin (Sopanen, Leimu... kuka muu). Tämä selittää jo kolmen pelaajan osalta eroa esim. verrattaessa HPK 5 vs Pelicans 9 sairasosastojen tämän hetkistä kokoa?
No nyt tuntuu tulevan ketjuun jo muutakin kuin eipäs-juupas-fysiikkatreeni-näkemyksiä.
Muutaman kerran tässä matkan varrella olen törmännyt organisaatioihin, joissa on paljon sairaspoissaoloja. On ollut flunssaa, nilkannyrjähdyksiä ja vaikka mitä. Joku aika sitten mieleeni tuli, onko organisaatiossa tälläkään kertaa kaikki kunnossa, kun loukkaantumisia on tuhottomasti. En siis väitä, että esim. päähän kohdistuneita taklauksia tai kiekonosumia suojaamattomaan paikkaan tai ranteille huitomisia voidaan sälyttää organisaatiolle.
Seuraukset ja toiminta voidaan osaltaan.
Kuka tekee diagnoosin, mikä se on, seurataanko diagnoosia ja toipumista, kuka seuraa, miten reagoidaan ennustetta nopeampaan/hitaampaan toipumiseen, kuka reagoi, onko toiminta loukkaantumisten kohdalla täsmälleen samanlaista jokaisessa Liiga-seurassa samantyyppisen vamman kanssa? Monta kysymystä yhdestä loukkaantumisesta.
Ottaako organisaatiomme loukkaantumiset "varman-varman päälle" muista seuroista poiketen, entä jos pelaaja kokee olevansa pelikykyinen, otetaanko se viesti vastaan, en tiedä. Tai toisinpäin, 30 hengen organisaatiossa monet palstalaiset tietävät olevan 0-4kpl kavereita, jotka tekevät kaikkensa voidakseen pitää "vuoden pitämättömät sairaslomat", tunnette tyypin. Milloin on vatsatautia, pääkipua tai selkää kolottaa (siis yleisesti ottaen, en tarkoita ketään puolustajaa/hyökkääjää), kunhan pääsee saikulle. Jos organisaation ilmapiiri on huono, miksi pitäisi palata töihin, vaikka kunto onkin jo normaali ja ihminen tuntee olonsa työkykyiseksi, pidetään vaan määrätyt saikkupäivät pois, kun vituttaa mennä töihin, ruinataan vaikka lisää saikkua.
Työpaikan toimintakulttuuri vaikuttaa kuinka koet onnistuvasi töissä, miten mukavaa hommat on ja hyvä ilmapiiri motivoi eri tavoin kuin kehnoksi koettu, ihminen suoriutuu tehtävistään motivoituneena paremmin.
Se on ihan inhimillistä -ja jääkiekkoilijat ovat lopulta ihmisiä organisaatiossa.
Meni vähän ohi topicin, mutta korjataan: vitutti lueskella parissa säikeessä olleita kirjoituksia, jossa keskustelu meni inttämiseksi ja vinoiluksi, eikä inhimillistä näkökulmaa ole vielä ymmärtääkseni tuotu esille.