Tässäpä omat ajatukseni ikuisuuskysymykseen, eli kahden erillisen faniporukan välisiin eripuriin Hippoksella.
Kipinä riidalle on tullut ilmeisesti jo vuosia, vuosia sitten, kun faniporukoita on kohdeltu epätasa-arvoisesti jo seuran toimesta. Jonkun urbaanin legendan mukaan Tyni olisi tarjonnut rumpuryhmälle maksuttomia kausikortteja vastineena tunnelman luonnista. Sinänsä ymmärrän Tynin pointin, mutta harmillisesti se aiheutti myös kyräilyä muiden fanien kesken, ja ihan aiheesta.
Muistan myös lukeneeni tältä palstalta vähän ylimielisen katkuisia kommentteja rumpuryhmän tyypeiltä. Saattoi olla vain yksittäisen kaverin näkemys, mutta joskus vuosia vuosia sitten tänne kirjoitteli joku rumpuryhmän kaveri, jonka mukaan ilmaiset kausarit ovat vähintä mitä JYP voi heille antaa, koska onhan se nyt raskasta työtä käydä peleissä luomassa tunnelmaa. Sama kaveri taisi myös kommentillaan painaa kaikkia muita faniryhmiä alas, miten rumpuryhmä on se ainoa ja oikea faniporukka joka määrää tahdin.
Joskus, ehkä noin kymmenen vuotta sitten annoin tällä palstalla rumpuryhmälle palautetta siitä, että sellainen jonninjoutava samban soittaminen saisi loppua, koska siihen on tosi vaikea yleisön yhtyä mukaan. Tuon kommenttini jälkeen joku rumpuryhmän kaveri oli minuun yhteydessä yksityisviestillä ja kiitti palautteesta, sekä lupasi yrittää hoitaa asian kuntoon. Ainakin oman havaintoni mukaan rumpuryhmä siirsikin kannustusta huomattavasti yksinkertaisempaan muotoon, johon on helppo yhtyä taputtamalla ja huutamalla.
Toisesta porukasta minulla ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa, mutta se on pakko kuitenkin todeta, että vaikka vuosia olen Hippoksella heidän lauluaan ja menoaan seurannut varmaan satojen pelien verran, en osaisi vieläkään ryhtyä mukaan kannustukseen. Ne laulun sanat eivät ole koskaan iskoistuneet omaan selkäytimeen, joten minun on vaikea lähteä niihin mukaan. Voin vain kuvitella miten vaikeaa se on sitten ns. satunnaiskatsojan vinkkelistä.
Eli "taputusryhmän" (en tiedä onko nimi oikea) haasteena on se, että tuon porukan kannustukseen on huomattavasti vaikeampaa lähteä koko hallin mukaan. Rumpuryhmän vetämät "maali (taputus) jyppi (taputus)" ovat niin naurettavan yksinkertaisia, että niihin saadaan monesti koko 4000 päinen halli mukaan. Vaikka ne toisen puolen ajetaan Valtralla -laulut ovat hauskoja, niin ei niihin saada koskaan koko hallia mukaan. Ihan jo yksittäisten istumakatsomolaisten saaminen mukaan on jo lottovoitto.
Taputusryhmän puolella minua häiritsee myös laulujen pituus. Jääkiekko on nopea peli, jossa tilanteet syntyvät nopeasti. Rumpuryhmän puolella on hyvä kyky muuttaa kannustamista heti kun pelitilanne muuttuu kaukalossa, esimerkiksi oman pelaajan läpiajon, pidemmän hyökkäys/puolustusalueen painostuksen myötä, tai vaikkapa tuomarilta viheltämättä jääneen tilanteen myötä. Taputusryhmän laulut lauletaan samalla painolla läpi, vaikka taustalla tapahtuu tilanteita. Tästä syystä tuon tyylinen kannustus kuulostaa minun korvaani vähän sellaiselta hissimusiikilta, ihan kiva lisä taustalle, mutta eihän se pysy aina pelin perässä.
Myös JYPillä itsellään on peiliinkatsomisen paikka tunnelman osalta. En muista mikä vuosi se oli, kun fanipäätyyn päätettiin ruuvata istumapaikkoja, mutta kyllähän se temppu tappoi merkittävän osan tunnelmasta. Muistelen välillä kaihoisasti ensimmäisen mestaruuden aikaista buumia, kun koko pääty oli seisomakatsomoa, joka pakattiin tuhannen täyteen. Ihmismeri alkoi jo heti plekseistä ja päättyi käytännössä hallin seinään. Seisomakatsomoon pakkauduttiin niin kylki kylkeen, että peleissä oli hiki eikä erätauolle edes päässyt, koska kukaan ei tahtonut menettää paikkaansa. Tuollainen lähtökohta on myös erinomainen alusta spontaanille kannustamiselle. En tiedä mikä sen aiheuttaa, mutta heti kun tulee vähän enemmän tilaa ja päästään istumaan, tunnelma kuolee heti. Sama ilmiöhän on olemassa myös keikoila, eli istuva yleisö on aina paljon maltillisempi ja tylsempi, kuin vapaammin vaeltava seisova yleisö.
Ymmärrän toki myös JYPin intressin istumapaikkojen tekemiselle päätyyn. Istumapaikasta saa kaksin tai kolmin verroin enemmän euroja seuran kassaan kuin seisomapaikasta. Myös mainitsemani ilmiö, ettei erätauolla voinut poistua paikan menettämisen vuoksi mihinkään oli seuralle haasteellinen, tällöinhän seisomajengi ei mene erätauolla ostamaan niitä hyvän katteen kaljatuoppeja. Nyt kuitenkin nuo istumapaikat ovat yhä enemmän repineet fanipäätyä kahteen pienempään porukkaan ja näiden välissä istuu "hiljaisia istumapaikkalaisia", jotka ovat lähteneet huonosti mukaan kannustamiseen.
Nyt kun hallissa käy vähemmän porukkaa kuin 2010-luvun puolivälissä, joku voisi tehdä laskelmat siitä, onko nuo päädyn istumapaikat miten tärkeitä. Voisiko paremman tunnelman (ja sitä kautta paremmat yleisömäärät) saada yhtenäisellä fanipäädyllä? Vai tuleeko tässäkin halliuudistus vastaan, eli ei kannata enää lähteä tekemään muutoksia, kun uusi halli on jo ihan nurkan takana (toivottavasti) vastassa?
Pitkä viesti, joten yritän niputtaa ajatukseni. Kaikilla kolmella osapuolella (rumpuryhmä, taputusryhmä, seura) on pieni peiliinkatsomisen paikka. Yhteistyön tiivistämistä jälleen kerran ei voi ylikorostaa, koska riitelemällä ei saada aikaan yhtään mitään. Toisaalta myös sitä oman ryhmän kannustamista pitäisi pystyä tekemään koko hallin ehdolla, jos halutaan saada paikalle erinomainen tunnelma.