Lopetin jossain kohtaa kaikkien seurantaketjujen lukemisen, kun tajusin, että koko Suomi on Ilvestä vastaan. Jatkoajan artikkelissa hyvin todetaankin, että Ilveksen nousu Liigan huipulle on ollut niin nopea, ettei suomalainen kiekkoyhteisö ole kerennyt sitä omaksumaan. Tulee kognitiivinen dissonanssi ja omaksuttuun todellisuuteen epäsopivalle näyttävä asia halutaan kieltää vastustamalla sitä.
Eniten vituttaa huono tuuri maalivahdin kanssa, joka oli käännekohta. Osittain myös se, ettei tällaiseen riskin varauduttu millään tavalla.
Ilveksen jääräpäinen budjettikuri johtaa siihen, että tiettyjä epävarmuuksia on pakko hyväksyä, koska epävarmuuksien poistaminen vaatisi koko rahankäyttöstrategian muutosta. Passiivisen, menestystä pitkällä aikavälillä odottavan, rahankäyttöstrategian puitteissa Koskela ottikin useita riskejä, kuten rosterin leveyden, jossa arpa voitti. Yhden maalivahdin taktiikan, jossa arpa hävisi. Tappara, jonka rahankäyttöstrategia on aktiivinen ja tulosorientoitunut, suorastaan hyökkäävä, ei hyväksynyt kumpaakaan Ilveksen ottamaa riskiä vaan poisti/vähensi molemmat jo hyvissä ajoin. Nyt me siis jatkamme odottamista tämän rahankäyttöstrategian puitteissa, jossa mestaruus tulee aikanaan omalla painollaan meidän luokse, kun ilmoittaudumme mukaan kärkikahinoihin riittävällä budjetilla joka vuosi.
Vituttaa Haapalan maali. Jotain juuri tuollaista odotin päivästä yksi ja sieltä se tuli, kun kaikki on jo ohitse. Viime vuonna Haapala ja Kontiola takasivat Kärppä-sarjassa, että saamme pronssia. Tänä vuonna he takasivat, että emme saa mitään muuta kuin pronssia. Vai tuleeko sitäkään.
Vituttaa Pennanen, joka tuntui reagoivan Kontiolan kentän vaikeuksiin pelin joka osa-alueella liian myöhään. Vituttaa sekin, että tiukasti puolustavia joukkueita vastaan ei löydä lääkkeitä yksikään valmentaja tässä valtakunnassa, joka vaihtoaitioomme asettuu. Jännityksellä odotamme, pimennetäänkö Ilves yhtä helposti ja täsmälleen samalla tavalla myös ensi vuonna.
Vituttaa, ettei pelaajahankintahuhuissa liiku yhtään isoa kalaa. Yleensä huhut on vielä aivan yläkanttiin toteutumaan nähden, nyt huhutkin on ihan perseestä.
Mikä ei vituta, niin ehkä pieni toivonkipinä sen suhteen, että kun Tappara on voittanut tänä vuonna kaiken mahdollisen ja sinne tulee uusi valmentaja, niin ensi vuodessa piilee kaikki fiaskon ainekset. Menestyskyllästyneisyys on ihan ultimaattisella tasolla. Hyväkään ulkomaalainen valmentaja ei voi olla olematta arpa tähän Liigaan. Olisiko Tapparan kyntäminen meidän etu? Ei voi tietää. Ei sitä ainakaan olla koskaan kokeiltu. Ei ainakaan se tunnu meidän edulle, että veivät nenän edestä runkosarjavoiton ja kohta mestaruuden.
Vituttaa myös Ilveksen kannattajat, jotka spämmäävät kaikki sosiaalisen media tuutit täyteen raivopäistä paskaa. Mahtaakohan tämä porukka kasata joka vuosi jokaiselle joukkueelle sellaiset paineet, että mestaruuteen ei ole mitenkään mahdollista päästä vaan epäonnistumisen kauhu ja kipsi tulee ratkaisuhetkillä aina. Ilmapiiri oli paljon vapautuneempi ja rennompi 90-luvulla.
Vituttaa Koskirannan puolesta, joka tuli tänne hakemaan mestaruutta ja vapauttamaan Kontiolan puolus- ja alivoimatehtävistä tuloksentekoon, mutta teki tulosta enemmän itse ihan ohimennen.
Vituttaa sekin, että jos miettii hyökkäysketjua Lööf-Masin-Lancaster, pakkeina Tikka-Tuulola niin se olisi varmaan ollut parempi kenttä kuin Kontiolan kenttä.
Vituttaa, ettei tämä joukkue selvinnyt yhdestäkään tärkeästä paikasta koko kautena. Stavanger-ottelussa meni CHL roskapönttöön, kamppailu runkosarjan voitosta hävittiin Kärppä-pelissä, vielä uudestaan paikallispelissä, kolmen kotipelin sarja Pelicansia vastaan. Missä jotain voisi saavuttaa, se kustaan. Joka helvetin kerta. Vielä olisi pronssipeli.
Vituttaa, kun runkosarjaottelussa Poriin järjestettiin kaikkien aikojen megamatka ja joukkue kusi senkin pelin. Silloin ensimmäistä kertaa kalpea aavistus hiipi mieleen, pystyykö joukkue vastaamaan mihinkään paineisiin ja kääntämään kannustusta voimavaraksi. Eikö Pennasen pitänyt olla näissä psykologiaa koskevissa asioissa mestari.
Loppujen lopuksi kausi tarjosi paljon hienoja hetkiä. Nautin Areenalla olosta suuresti enkä kertalippujen ostajana ole nähnyt vielä yhtäkään tappiopeliä Nokia Areenassa. Olen käynyt aika paljonkin peleissä. Laadukasta kiekkoviihdettä, laadukas ottelutapahtuma ja fasiliteetit. Parjaamani Kontiola oli pitkin kautta se pelaaja, joka lisäsi viihdearvoa otteluihin ja joukkueelle pisteitä runkosarjaan.
Vähitellen siirrytään jalkapallon pariin. Vituttaa, kun sekin kausi pelataan Ratinassa eikä joukkueelta lähtökohtaisesti voi oikein odottaa mitään. Eikä Ratinalta. Sinne jätettiin kaupungin paksuimmat lumihanget nurtsille ja nyt levitellään käsiä, kun ei ruoho kasva jään läpi. Kenttähuoltajat antaa ennusteita lumen sulamisesta. Ehkä se Ilveksen mestaruuden odottelu ja tähän liittyvä passiivinen rahankäyttöstrategia on vähän samaa kuin katselisi Ratinan lumen sulamista. Kukaan ei tee mitään asioiden nopeuttamiseksi, mutta kun olosuhteet ovat otolliset, lumi sulaa aikanaan ja mestaruus tulee aikanaan.
Vituttaa, että tämän kauden futisjoukkueeseen ei ole viitsitty panostaa sen vertaa, että voisi europelejä odottaa Tammelan kaudelle tai kausikorttimyyntiä jouduttavaa buumia. Kaikki on itse stadionin varassa. Kun olosuhteet ovat kunnossa, hyviä asioita tapahtuu aikanaan omalla painollaan, pitää vaan vartoilla.