Ottelun alussa kun olisi saanut kaikki seuran vastuuhenkilöt siihen keskiympyrään katselemaan ympärilleen ja miettimään asioita. Kokonaisia katsomonosia lähes tyhjänä, seisomakatomo puolillaan, keskikatsomot ehkä vähän yli puolillaan. Viisi (?) vuotta SaiPa teki voittoa, ja tälle kaudelle lähdettiin yksistä parhaista lähtöasetelmista koskaan, ainakin paperilla. Ja mitenkähän siinä kävi? Joulukuussa HIFK vastassa, sijoitus toiseksi viimeinen, ja Kisapuiston täyttöaste viisikymmentäjotain prosenttia. Hyi helvetti.
Joukkueen tilaa kuvasti mielestäni osuvasti tilanne, jossa Taipalus sai ylivoimalla kiekon viivaan, katse on täysin tyhjä ja kohti jotain katonrajaa, mitä enkeleitä se siellä edes näki, sitä en tiedä, ja tämän jälkeen kuljetti kiekon suoraan HIFK -pelaajan luistimiin. Mitä. Vittua.
Miten asioiden on annettu luisua tällaiseen tilanteeseen? Yököttää ajatellakin. Minä en enää yhtä ainutta euroa hallille tuo, ennen kuin seurajohto on tunnustanut ongelmat, ja esittänyt julkisuuteen(!) jotain linjauksia siitä miten tästä suosta noustaan. Yksi näistä linjauksista tulee olla valmennuksen potkut, tilalle aitioon kelpaa vaikka kolme aurausmerkkiä, joista yhdessä ei ole neulasia.