Tulee mieleen taas ne kuuluisat Tuomas Virkkusen sanat. "Se joka ottaa niin kovin kovin paljon, mutta antaa niin vähän." Onhan tämä nyt jo aika surullista. Välillä tulee sellainen hälläväliä -fiilis kaikesta tästä sonnasta mitä niskaan tulee KalPaa kannattaessa, mutta silti sitä jotenkin aina vaan yrittää kannattaa. Varmaan toisaalta urheilukannatuksen hienoja puolia tämä tunnekirjo, mitä tässä saa elää. Toivoisi kuitenkin edes silloin tällöin saavan jotain iloa ja ylpeyttä sanoessani KalPaa kannattavani. Toivoisi saavansa jotain takaisin siitä suuresta rakkaudesta kotikaupunkini seuraa kohtaan. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta viimeisin kerta, kun oikein oikeasti tunsin ylpeyttä oli kausi 2013 ja se kotikaukalossa varmistunut runkosarjan voitto. Sen sain todistaa paikan päällä. Toki sen jälkeen on muutamia hienoja hetkiä sattunut kuten vaikkapa hienot vierasvoitot, joissa olen ollut paikan päällä kannustamassa keltamustia. Nyt jos lähtisin vieraspeliin, niin vähän jo hävettäisi myöntää olevani KalPan kannattaja. Kannattaminen tietenkin mitataan vaikeilla hetkillä ja en ole KalPaa jättämässä mihinkään. Haluaisin silti voida sanoa edelleen olevani ylpeä KalPan kannattaja. Tällä hetkellä vaan en oikeasti ole kovin ylpeä rakkaan seurani edesottamuksista.
Alkaa tuntua niiltä surullista alkuvuosilta SM-Liigassa taas, kun käytiin hakemassa joka paikkakunnalla turpaan ja Niiralassa vierasjoukkueen pisteet oli varmat. Niinäkin surullisina aikoina meillä oli edes jotain pelaajia, joita mennä katsomaan kuten vaikkapa Kurka. Silloin ainakin nuori poika tykkäsi seurata vaikka yhtä pelaaja vaikka hävittiin. Sanottakoon tähän väliin, että tämä nuori poika oli allekirjoittanut. Kuka tuolla on se, jota nykyään nuoret henkilöt menevät katsomaan? Ei kukaan. Toki maailma on niistä ajoista aika paljon muuttunut ja esimerkiksi NHL, ja sen tähtipelaajat saavat aika paljon palstatilaa. Tutkimuksissa on havaittu, että nykyajan nuorisoa kiinnostaa NHL enemmän kuin kotimainen Liiga. Vielä minun aikana ei oikeastaan ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin kotimainen sarja. Mutta silti minun mielestä tuonne kuuluu saada joku, jota se aiemmin mainittu nuori poika tai henkilö menee katsomaan. Mitä pelejä olen seurannut niin nykyinen KalPan joukkue on todella hajuton, mauton ja väritön. Yksi toinen asia myös kiinnostavuudessa on se, että kaukalossa nähdään oikeasti tosissaan pelaavaa ja kaikkensa antavaa jääkiekkoa. Tommi Miettisen KalPa on tällä hetkellä todella löysä, kuriton ja haluton. On olemassa monta tapaa hävitä. Tappioita tulee kaikille, mutta se tapa millä hävitään ratkaisee aika paljon kokonaisuuden kannalta. Jotenkin muutenkin alkaa ärsyttää tuo Miettisen habitus peleissä. Seisotaan hiljaa 55 minuuttia ja sitten yhtäkkiä kiukutellaan kaikesta.
Sellaista avautumista tähän yöhön. Sain ainakin purkaa tuntojani, eikä tarvitse lähteä snagarille riehumaan.
Alkaa tuntua niiltä surullista alkuvuosilta SM-Liigassa taas, kun käytiin hakemassa joka paikkakunnalla turpaan ja Niiralassa vierasjoukkueen pisteet oli varmat. Niinäkin surullisina aikoina meillä oli edes jotain pelaajia, joita mennä katsomaan kuten vaikkapa Kurka. Silloin ainakin nuori poika tykkäsi seurata vaikka yhtä pelaaja vaikka hävittiin. Sanottakoon tähän väliin, että tämä nuori poika oli allekirjoittanut. Kuka tuolla on se, jota nykyään nuoret henkilöt menevät katsomaan? Ei kukaan. Toki maailma on niistä ajoista aika paljon muuttunut ja esimerkiksi NHL, ja sen tähtipelaajat saavat aika paljon palstatilaa. Tutkimuksissa on havaittu, että nykyajan nuorisoa kiinnostaa NHL enemmän kuin kotimainen Liiga. Vielä minun aikana ei oikeastaan ollut edes muuta vaihtoehtoa kuin kotimainen sarja. Mutta silti minun mielestä tuonne kuuluu saada joku, jota se aiemmin mainittu nuori poika tai henkilö menee katsomaan. Mitä pelejä olen seurannut niin nykyinen KalPan joukkue on todella hajuton, mauton ja väritön. Yksi toinen asia myös kiinnostavuudessa on se, että kaukalossa nähdään oikeasti tosissaan pelaavaa ja kaikkensa antavaa jääkiekkoa. Tommi Miettisen KalPa on tällä hetkellä todella löysä, kuriton ja haluton. On olemassa monta tapaa hävitä. Tappioita tulee kaikille, mutta se tapa millä hävitään ratkaisee aika paljon kokonaisuuden kannalta. Jotenkin muutenkin alkaa ärsyttää tuo Miettisen habitus peleissä. Seisotaan hiljaa 55 minuuttia ja sitten yhtäkkiä kiukutellaan kaikesta.
Sellaista avautumista tähän yöhön. Sain ainakin purkaa tuntojani, eikä tarvitse lähteä snagarille riehumaan.