Vitutusketju

[lake79]

Kyllä on kymppi kehissä. Mulla tosin seiskakin teki ennen kymppiin vaihtoa samaa. Sitten tää kävi jossain huollossa ja sen jälkeen pelitti vähän aikaan kunnes taas tuli jotkut päivitykset ja sen jälkeen kaatumatauti iski taas koneeseen.

Kyllä tuo nyt kuulostaa siltä että joko sun prosucooleri ei käy ns. täysillä kierroksilla, tai sitten jossain virtajohdossa tai powerissa on vikaa. Windows 10 kuulemma käynnistelee itseään varoittelematta, kun ajaa jotain päivityksiä koneelle. Mutta jos koneesta katkeaa kesken kaiken virta, niin ei se kone silloin kunnossa ole.

 

[Blöö]

Kuinka monta ö-kirjainta on erisnimessä Skellefteå?
Väärin, noin yhdeksän! Ainakin Frölunda- Skelletteå matsin selostajan mukaa. Tsell-ef-tee-ööö. Kselleftöö. Tsejellfdöö. Tselledöö. Jne.

 

[Ötökkä]

Välillä vituttaa se, että minulle ei vain tule näkyvää lihasta. Hyötyliikuntana tulee pyöräiltyä päälle 100km/viikkoa ja työ on fyysistä. Lenkkeilenkin aina välillä yms, mutta silti esim. pohkeet on about normi-ihmisen käsivarren paksuiset. Ja en siis ole mikään luurankolaiha - ei ole siitä kiinni.

Sukuvika tuokin kai. Koulussakin olin aina 500m matkoilla eka, mutta 100m joka saatanan kerta viimeinen.

No, onneksi olen nainen niin ei tuo niin paha ole. Silti olisi ihan kiva jos vaikka kropastakin näkisi, että olen liikunnallinen ihminen. Isäkin samanlainen tikkujalka, jopa silloin ku lätkää harrasti.

Varsinaisia naruarseja kaikki siis.

 

[Ötökkä]

Kuinka monta ö-kirjainta on erisnimessä Skellefteå?
Väärin, noin yhdeksän! Ainakin Frölunda- Skelletteå matsin selostajan mukaa. Tsell-ef-tee-ööö. Kselleftöö. Tsejellfdöö. Tselledöö. Jne.

Entinen ruotsinope kutsui kaikki "ööööö" sanovia saaristolaisiksi. Varmaan ainoa sana minkä ruotsinkielestä opin :D

 

[Milles Mortenson]

Koulussakin olin aina 500m matkoilla eka,

Johtuu varmaan siitä, että muut lopettivat juoksun 400 metrin kohdalla tullessaan maaliin.

 

[Ötökkä]

Johtuu varmaan siitä, että muut lopettivat juoksun 400 metrin kohdalla tullessaan maaliin.

1500 piti sanoa :)

 

[Ollakseni]

Välillä vituttaa se, että minulle ei vain tule näkyvää lihasta. Hyötyliikuntana tulee pyöräiltyä päälle 100km/viikkoa ja työ on fyysistä. Lenkkeilenkin aina välillä yms, mutta silti esim. pohkeet on about normi-ihmisen käsivarren paksuiset. Ja en siis ole mikään luurankolaiha - ei ole siitä kiinni.

Sukuvika tuokin kai. Koulussakin olin aina 500m matkoilla eka, mutta 100m joka saatanan kerta viimeinen.

No, onneksi olen nainen niin ei tuo niin paha ole. Silti olisi ihan kiva jos vaikka kropastakin näkisi, että olen liikunnallinen ihminen. Isäkin samanlainen tikkujalka, jopa silloin ku lätkää harrasti.

Varsinaisia naruarseja kaikki siis.

No jos kokeilisit muuta kuin aerobista liikuntaa? Enemmän anaerobista niin lihakset kasvaa.

 

[Waqu]

Nyt vituttaisi huomattavasti enemmän, jos ei tietäisi, että iltavuoron jälkeen alkaa talviloma.

Olen tässä nyt aamupäivän tapellut tietotekniikan kanssa. Aikoinaan sitä jaksoi olla kiinnostunut tietotekniikasta, sen kanssa oli mukava näpräillä ja kaiken sai toimimaan. Nykyään nämä vehkeet on aivan järkyttäviä paskoja ja näiden kanssa ei kyllä kiinnosta tehdä mitään, pääasia että toimisi.

Pitäisi kummitytön kuvia tulostella tuolla valokuvatulostimella, mutta ei se paska vaan toimi saatana millään. Tiesin, että päät eivät aivan kohdillaan ole, joten ajattelin aloittaa kohdistamalla ne. No se paska rykäsee ensimmäisen A4:n sisuksiinsa ja minä sitten yritän sitä nykiä pois. Eihän tuonne pääse millään ensinnäkään käsiksi, kun kaikki on ummessa ja sisäänsä veti niin tiukasti, että paperi vain repeili.

Minä sitten kaivoin uistinpakista koukun irroittimen millä sain paperit nyittyä pois ja homma jatkuu. Paperi tulee pihalle ja värikasetti on lopussa. Vaihdan kasetin ja taas koittamaan! No eihän se paska tunnista sitä uutta kasettia vilkkuu E:tä ja jotain numeroa, youtubesta katsomaan ohjetta mikä neuvoksi ja taistelun jälkeen paska hyväksyy sen kasetin. Ja uutta kohdistuspaperia tulostamaan, sehän käykin helposti kuten olettaa saattaa? No ei helvetissä käy, nyt tulostin ei suostu imaisemaan sitä paperia sisäänsä sitten millään! Tehtiin sitten rullien puhdistukset ja kaikki mahdolliset syöttöön liittyvät paskat ja vähän kädellä avittaen paperin syöttö taas jotenkin toimii. Lopulta se oikeastaan toimi hyvin kolme kertaa neljästä.

Nyt on kohdistuspaperi esillä, viivaa on ja kohdistus uusiksi. Toimitaan ohjeiden mukaan ja paperi skanneriin ja kohdistelemaan! Helppoa, hyviä nämä systeemit! Kone ruksuttaa skannerin kanssa ja sitten kokeilemaan. Aivan järkyttävää paskaa oli kuva, värit aivan perseellään ja niitä vitun viivojakin oli siinä. Sitten kehiin lukupäiden syväpuhdistus ja uusi kohdistuspaperi pihalle. Kuinka ollakaan tuo kohdistuspaperi näytti paljon paskemmalta kuin se ensimmäinen. Koitin vielä kohdistaa, sitten valokuvapaperi sisään ja voilá aivan järkyttävän paska kuva tulee pihalle koneesta.

Pitäkää tunkkinne. Toista se oli aikoinaan kun kotona ruksutti oranssi matriisitulostin sellaisella höngällä, että kuulosuojaimia sai pitää. Tämän jälkeen tullut Canon LBP-4 oli kuolematon vehje, kymmenien kilojen painoinen ja järkyttävän suuri lasertulostin oli veljellä käytössä vielä joskus 2005, eikä se ikinä hajonnut. Mistään ei vaan uutta kasettia enää saanut, kun vanhasta jauhe loppui.
Tuon oman monitoimilaitteen saa nakata taas kaatopaikalle näin vajaan neljän vuoden jälkeen.

 

[Tim Callahan]

Välillä vituttaa se, että minulle ei vain tule näkyvää lihasta. Hyötyliikuntana tulee pyöräiltyä päälle 100km/viikkoa ja työ on fyysistä. Lenkkeilenkin aina välillä yms, mutta silti esim. pohkeet on about normi-ihmisen käsivarren paksuiset. Ja en siis ole mikään luurankolaiha - ei ole siitä kiinni.

Sukuvika tuokin kai. Koulussakin olin aina 500m matkoilla eka, mutta 100m joka saatanan kerta viimeinen.

No, onneksi olen nainen niin ei tuo niin paha ole. Silti olisi ihan kiva jos vaikka kropastakin näkisi, että olen liikunnallinen ihminen. Isäkin samanlainen tikkujalka, jopa silloin ku lätkää harrasti.

Varsinaisia naruarseja kaikki siis.

Pohjelihaksen kiinnityskohta ratkaisee aika paljon asiassa. Toisilla se on niin alhaalla, että pohkeet näyttävät tynnyreiltä, vaikka niille mitään ei olisi tehty ja toisilla niin ylhäällä, että lihas on pitkä, mutta litteä ja kapea.



Omassa tapauksessa kuulun jälkimmäiseen ryhmään, joten jos haluan pohkeeseeni lisää paksuutta se täytyy synnyttää täysin punttisalilla ja armottomalla pohjerääkillä. Pohje on luontaisesti jo niin kestävä lihas, että sitä voi melkoisen paljon rasittaa.

Kannattaakin siis ruveta suuntaamaan salia kohti ja tekemään kunnon pohjemyllyjä, niin kyllä jokainen lihas alkaa siitä kasvamaan. Googlettamalla löytyy monia hyviä ohjelmia ja varoituksena se, että tarkoitus noiden treenien jälkeen on ontua pois salilta.

Itellä on aivan käsittämättömän ja naurettavan helppoo. Ihan sama kauanko oon ollu kuntoilematta laisinkaan, ni kuukaudessa tai kahdessa hyvin kevyellä pikkupikkutreenillä saa sixpäkkiä näkyville ja keho näyttää, ku kävisin säännöllisesti salilla. Siis semmosella 30x etunojaa, 30x vatsalihasta, kolme 10x8kg sarjaa käsipainoilla, 30x selkälihaksia/päivä. Sit vaik jään joka päivä pari pysäkkiä aiemmin duuniin mennessä ja himaan tullessa ja näyttää, ku olisin aina treenannu säännöllisesti. Tai sit tsygäl duuniin. Joo, eihän tota liikunnaks voi edes kutsua. Ja jos en dokaile, ni voin myös käytännössä syödä ihan mitä vaan, enkä liho lainkaan, jos vähänkin liikun.

Sinulla on vain rasvat niin alhaalla, että lihakset näkyvät läpi. Todennäköisesti juurikaan lihasmassaa sinulla ei ole tuollaisella tekemisellä, mutta propsit hyötyliikunnan harrastamisesta ja itsestään huolta pitämisestä..

 

[Kourujärven Ponnistus]

Ei osaa nukkua. Tänäänkin heräsin jo viiden jälkeen ja uni vaan ei tule silmään. Aina nämä lauantait on tälläisiä. Arkena kyllä väsyttää ja 5:40 herätys on vaikeaa. Miten sitä ei kykene vapaalla rentoutumaan.

 

[pernaveikko]

Miten sitä ei kykene vapaalla rentoutumaan.

Älä huolestu, tuo on aivan normaalia suomalaisuutta, millään ei ole mitään väliä paitsi työnteolla jollekin toiselle.

Klikkasin mahdollisesti kiinnostavaa artikkelia, mutta eihän sitä voinut lukea loppuun, kun puskee pakotettu video päälle mitä en halunnut nähdä.

Jäi sitten artikkelikin lukematta, kun se video ei vain suostunut sammumaan ja joutui sulkemaan koko välilehden. Niin joo, klikkauksen saitte, mutta ettekö te nyt vittu ymmärrä, että ihmisen pitäisi saada valita mitä tekee tai lukee. Ai niin, tietenkin ymmärrätte, mutta ette välitä. Toivottavasti teillä on isot pleijariparrat mihin nauratte.

 

[Pekkis]

Kassajonossa oli tänään siis ihan helvetin lihava äiti kahden tyttärensä kanssa. Äiti osti jotain roskapaskaa, ja molemmilla tyttärillä oli megasäkki juustosnäksejä ja iso suklaalevy. Toinen tyttö totesi toiselle, että johan on meillä taas ostokset! Äiti vaan nauroi läskiposkiensa välistä. Jonkun pitäisi ihan oikeasti puuttua näiden idioottien touhuihin! Tytöt eivät olleet vielä ihan muodottomia, joten peliä ei välttämättä ole vielä menetetty. Heikolta tosin näyttää.

Kassaneidin ilmeestä paistoi syvä halveksunta.

 

[Ötökkä]

Kassajonossa oli tänään siis ihan helvetin lihava äiti kahden tyttärensä kanssa. Äiti osti jotain roskapaskaa, ja molemmilla tyttärillä oli megasäkki juustosnäksejä ja iso suklaalevy. Toinen tyttö totesi toiselle, että johan on meillä taas ostokset! Äiti vaan nauroi läskiposkiensa välistä. Jonkun pitäisi ihan oikeasti puuttua näiden idioottien touhuihin! Tytöt eivät olleet vielä ihan muodottomia, joten peliä ei välttämättä ole vielä menetetty. Heikolta tosin näyttää.

Kassaneidin ilmeestä paistoi syvä halveksunta.

Meillä oli pentuna perjantaisin sipsi- ja karkkipäivä. Tosin niitä sipsejä oli se yksi pussi/koko perhe. Lisäksi pieni karkki ja limupullo. Paljon sekin kai on, mutta tosiaan piti riittää koko viikoksi, karkkirahaa ei erikseen saatu. Oltiin tuolloin myös varmaan alipainoisia muutenkin siskon kanssa :D

Oma megapussi kuulostaa kyllä aika paljolta. Kuka muutenkaan syö juustonaksuja???

 

[Captain Slow]

Kuka muutenkaan syö juustonaksuja???

Järkevämpi kysymys: kuka osaa syödä juustonaksuja tarpeeksi. Kummallinen herkku, vaikka oisit tovi sitten ottanut muutaman niin alkaa tehdä mieli lisää. Tosin, sama pätee keskiolueenkin.

 

[Pekkis]

Oma megapussi kuulostaa kyllä aika paljolta.

Varsinkin, kun molemmat tytöt olivat arviolta 6-8 vuotiaita...

Näkeehän näitä vastaavia tapauksia aina silloin tällöin. Katselin kerran erästä viisihenkistä perhettä, kun he kovalla tohinalla latasivat ostoskärryyn apetta. Oltiin sitten kassajonossa peräkkäin ja seurasin monttu auki mitä kaikkea siihen hihnalle ilmestyi. Ei yhden ensimmäistä ns. kunnon purtavaa, vaan juuri tätä limu/sipsipaskaa kärryn täydeltä. Olivat ainakin pukeutumisen perusteella ihan normikansalaisia, tosin ihan jokainen reilusti ylipainoinen ja helvetin isoon ökymaasturiin niitä paskojaan sitten tunkivat. Mikä noita ihmisiä oikein vaivaa?

 

[Turha Kaukalo]

Niinhän se näyttää menevän, että läskiys periytyy ainakin elämäntottumusten kautta. Kattelin tuolla muutama viikko sitten perhettä, isä jä äiti olivat huomattavan läskejä, samoin vanhempi lapsi, mutta nuorempi oli vielä normaalipainoinen, olisko ollut hän noin 5-vuotias. Ja pirtelöjä vetelivät niin tyytyväisinä.

 

[Moto]

Sitten kun tytöistä tulee läskejä, äiti varmaan vaan toteaa, että "ei voi mitään, se on meidän suvussa geeneissä". Eikös tämä läskigeeni ole muuten ainoa geeni, joka on niin voimakas, että periytyy adoptiolapsillekin?

 

[Ötökkä]

On kyllä ihan mielenkiintoista joskus vähän "vakoilla" mitä ihmiset kaupasta ostaa. Joku aika sitten kaupassa joku äiti ei suostunut ostamaan n. 3v lapselleen viinirypäleitä, kun olivat kuulemma kalliita. Sittem osui jugurttihyllyllä sama porukka vastaan ja siellä se osteli AAMUPALAKSI Jacky makupaloja. Mitä helvetin aamupaloja suklaavanukkaat on?

Toisaalta ei varmaan olis varaa valittaa. Tulee herkuteltua kaikella suolasella vähän liikaa.

 

[Captain Slow]

Tulee herkuteltua kaikella suolasella vähän liikaa.

Välillä kyllä ihmetyttää kun jotkut tutut junttaa kaiken ruuan päälle suolaa sirottimesta kilokaupalla. Itse en ees muista koska ois suolaa tullut ruokaan lisättyä.

 

[JYP#44]

Tällä hetkellä vituttaa kaksi naishenkilöä. Molemmat vanhoja kavereita, jotka tunnen todella hyvin. Eli huomaan kyllä kun kaikki ei ole kohdallaan. Molemmilla on ollut sellainen reilun kuukauden mittainen kiukuttelukausi. Pikaviestimiin vastataan töksäytellen lyhyillä vastauksilla ja ilman hymiöitä tuntien viiveellä, jos ylipäätään vastataan ollenkaan. Jos koittaa ehdottaa tekemistä tai näkemistä, niin mikään ei käy. Vappukin on ihan paskaa eikä silloin voi tehdä mitään. Olen koittanut kysyä suoraan että mikä on kun pidemmän aikaan jatkuvasti tuntuu kiukuttavan, mutta vastaus on se naisen kliseinen "ei oo mitään vikana". Toisen kohdalla äksyily kuitenkin kohdistuu myös muihin yhteisiin kavereihin, eli vika ei ilmeisesti ole sitten minussa. Toisesta en tiedä. Tämä toinen on siinä mielessä haastavampi että tämä kyllä suostuu näyttätymään livenä ja silloin on aivan normaali, mutta sitten kun koittaa ottaa whatsappissa tai facebookissa yhteyttä niin puolittainen mykkäkoulu alkaa. Ota nyt näistä selvää. Jos ongelma on muualla kuin minussa, niin en jaksa ymmärtää miksi viha täytyy kohdistaa sitten kavereihin. Minäkin tässä olen koittanut auttaa, kysellyt kuulumisia ja järjestää yhteistä tekemistä, mutta lopputuloksena on aina vain mökötystä takaisin. Kai se täytyy aloittaa itsekin täysi hiljaiselo, ja myöhemmin kuulla valitusta siitä miten en ole pitänyt ollenkaan yhteyttä.

Se on kyllä kumma että äijien kanssa ei ole ikinä mitään yhtä viikonloppua pidempää huonoa jaksoa, mutta naisten (kavereiden) kanssa näitä kiukutteluja näkee sitten vitusti enemmän.

 

[Pekkis]

Se on kyllä kumma että äijien kanssa ei ole ikinä mitään yhtä viikonloppua pidempää huonoa jaksoa, mutta naisten (kavereiden) kanssa näitä kiukutteluja näkee sitten vitusti enemmän.

Toi on aika mielenkiintoinen juttu toi "naiskaveruus". Miten niitä sitten oikein saa? Mulla ei ole koskaan ollut yhden ensimmäistä "naiskaveria". Olen liikkunut urheilupiireissä vaahtosammuttimesta asti, ja kaikki kaverit on aina ollut samaa sukupuolta. Kavereiden tyttökavereita ja vaimoja olen kyllä tavannut, mutta että ihan sinkkuja tällainen ukkomies alkaisi kaveraamaan? Vaikea kuvitella, että sinkkunakaan voisin olla kenenkään naisen kanssa vaan kaveri. Pesä olis varmaan vaan mielessä.

 

[Turha Kaukalo]

Mulla on pari naiskaveria ja ihmettelen asiaintilaa itsekin.

Vituttaa muuten toi Hifkin häviö. Ja se, että joku ei ymmärrä, että jos säännön mukaan pitää vislata jäähy niin se pitää vislata vaikutti rike sitten peliin tai ei. Kans vituttaa jälkiviisaus, jota ERÄS Jatkoajan toimittaja harjoitti. En vittu sano nimeä.

 

[Trenchtown]

Toi on aika mielenkiintoinen juttu toi "naiskaveruus". Miten niitä sitten oikein saa?

Omalla kohdalla ne naiskaverit ovat perua siitä, että junnuna kun pienellä paikkakunnalla asuttiin ja päiväkodista peruskoulun loppuun saakka oltiin samalla opintiellä + vapaa-aika, jota vietettiin samojen tyyppien kanssa vähän pakostakin, niin siitä jäi elämään kourallinen ystävyyssuhteita, jotka ainakin toistaiseksi ovat kestäneet. Toki on sieltä miespuolisiakin ystäviä tarttunut matkaan, mutta myös kourallinen naispuoleisia.

Meitä oli sellainen n. 20 hengen tiivis porukka tyttöjä ja poikia, jotka vaihtelevissa kokoonpanoissa kasvoivat yhdessä aikuisiksi. Totta kai porukka on jossain määrin hajonnut, mutta kyllä mä uskallan sanoa, että mun lähin, vanhin ja luotettavin ystävä on naiskaveri. Muitakin naiskavereita on, mutta tuo yksi erityisen läheinen. Eikä muuten ikinä olla päädytty sänkyhommiin ja kaikki muukin säätö on jäänyt johonkin semiviattomiin "kännissä ja läpällä" -pullonpyöritystehtäviin.

Ja koska vitutusketjussa ollaan niin mainittakoon vitutuksen aiheeksi vaikkapa Kingsin munaton esitys pudotuspeleissä.

 

[Pekkis]

Meitä oli sellainen n. 20 hengen tiivis porukka tyttöjä ja poikia, jotka vaihtelevissa kokoonpanoissa kasvoivat yhdessä aikuiseksi.

Kiitos tiedosta. Mulla ei ollut kyllä aikaa pyöriä missään porukoissa. Koulu, läksyt ja treeni oli arkirytmi. Viikonloppuina oltiin sitten joko kisoissa tai leireillä. Mutta ajanviettotapojahan on monia, ja kukin valitsee niistä itselleen sopivimman.

 

[MacRef]

Sitten kun tytöistä tulee läskejä, äiti varmaan vaan toteaa, että "ei voi mitään, se on meidän suvussa geeneissä". Eikös tämä läskigeeni ole muuten ainoa geeni, joka on niin voimakas, että periytyy adoptiolapsillekin?

Joskus myös lemmikkieläimille, varsinkin koirille.