Jokusen viikon ajan vatsa on ajoittain reistannut: pientä kipuilua, ruokahaluttomuus ja satunnainen oksentelu kuuluivat oreisiin. Noh, suomalainen mies ei puhu, pussaa tai käy lekurissa ennen kuin on pakko tai pillua tekee mieli.
Tänään sitten aamu alkoi loistavasti hyvien yöunien jälkeen. Olo oli harvinaisen skarppi, suunnitelmia tehtynä pyhää ja viikonloppua ajatellen ja duunissakin päivä alkoi parilla maukkaalla onnistumisella. Puolessa välissä päivää sitten vatsakipu iski ja aivan pienestä kipuilusta ei ollut todellakaan kyse. Suunnilleen F1-pysähdyksen pituisella lähdöllä sitten töistä tuli nopea lähti lekuriin, penteleet pelottelivat puhelimessa jopa umpparilla.
Lekurissa sitten meni kolmisen tuntia. Ensimmäisen tunnin ajan kivut olivat aivan infernaaliset ja mielessä kävi kaikki testamentin väsäämisestä aina kotikoneen pornojen poistamiseen etäyhteyden avulla. Noh, lopulta kivut alkoivat helpottamaan ja testien perusteella pahimmat pelot olivat vain pelkoja.
Tosin, se "kotilääkärin" (lue: allekirjoittaneen) oman diagnoosin perusteella paikalliseksi turvotukseksi luultu patti osoittautui miehekkään kokoiseksi palleatyräksi ja jatkotutkimuksia on tiedossa myöhemmin. Hieman lekuri uhkaili mahdollisella leikkauksellakin, vaikka sinne ei kuulema mielellään mentäisikään.
Näin se maailma murenee. Aurinkoinen päivä jäi kokematta ja pian alkava ei ihan suoraan sanoen nyt paljoa nappaa. Toki tilanne on vielä sellainen, että viikonlopuksi aikoja sitten sovitut menot taitavat mennä kokonaan uusiksi.
On se jännä. Saatana.