Vituttaa aika moni asia. Kela vituttaa, lähestyivät tuossa perjantaina kirjeellä, jossa ystävällisesti pyydettiin palauttamaan opintotukia 2748 euroa ja sentit päälle. Tässähän nyt joku voisi näppärästi todeta että niistä tulorajoista täytyy itse pitää huolta. Juupa juu, mutta olosuhteiden pakosta ne tuet oli silloin pakko nostaa ja valmistumisenkin vähän myöhästyessä menivät sitten kaikki rajat yli kun töitä oli pakko tehdä ettei tarvitse sillan alle muuttaa. Eniten vituttaa siinä kirjeessä se koron osuus, vaatimattomat 350 euroa. Onhan se kiva että otetaan kantaa pikavippipalveluiden koronkiskontaan, mutta kuka ottaisi kantaa valtionlaitoksen koronkiskontaan, 15% kuulostaa aika helvetin korkealta. Jos maksaa veroja liikaa niin ne rahat ovat ilmaiseksi valtiolla lainassa, kumma vaan ettei homma toimi toisin päin. Juuri kun sitä kuvitteli saaneensa taloutensa edes jotenkin balanssiin ja muut velat eri suuntiin hoidettua niin sitten tämä. Saatana, kai ne rahat on vaan jostain kaivettava, keksisi vaan että mistä.
Vielä enemmän vitutusta aiheutan itse itselleni. Tuntuu ettei saa mitään järkevää ja oikeaa aikaan, olo on flegmaattinen ja kaiken aloittaminen hirveän tuskan takana. Stressaa koko ajan ja väsyttää kun miettii liikaa asioitaan ja tekemisiään.
Duunipaikkakin menee alta kesällä. Ei siinä, kyllähän ihminen töitä löytää jos haluaa, mutta toisaalta sitä tahtoisi tehdä jotain mikä motivoi ja tuntuu mielekkäältä. Ensi keskiviikkona olisi joku psykologinen testi yhteen uuteen duuniin. Senkin tulos voi varmaan olla kaikkea ansaitun työpaikan ja pehmeän huoneen komennuksen välillä, riippuu ihan miten saa pidettyä ajatuksensa kasassa. Paniikkiahan tässä kasaa kun viimeaikainen menestys työhaastatteluissa ei ole ollut mikään mairitteleva. En tiedä, kai sitä joskus viikon päästä sitten tietää että onko taas asiaa sen asian tiimoilta vitutusketjuun vai johonkin tyytyväisyysketjuun.
